Ihmisillä on tapana lokeroida uusi tuttavuus hyvin nopeasti ulkonäön perusteella. Se tapahtuu automaattisesti ja perustuu olemassa oleviin käsityksiin, asenteisiin ja ennakko-oletuksiin siitä, millaisia tietynnäköiset ihmiset ovat. Nämä ajatukset ovat usein tiedostamattomia.
Vaikka viime vuosina on puhuttu paljon kehopositiivisuudesta ja ihmisten moninaisuudesta, samaan aikaan on lisääntynyt ulkonäön kohentamiseen liittyvä bisnes ja sen markkinointi. Moni niistä liittyy siihen, miten näyttää ikäistään nuoremmalta. Fillerit, botoxit ja silmäluomileikkaukset ovat osa arkipuhetta.
Kuka määrittelee, miltä saan näyttää?
Vanheneminen hirvittää monia tavalla tai toisella, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
–Vanhenemisessa pelätään joutumista marginaaliin, sivuun aktiivisesta elämästä ja toisten avun varaan jäämistä. Myös kognitiivisen kyvyn haurastuminen pelottaa. Siksi yritämme ulkonäön kautta pitää itseämme keski-ikäisinä, sanoo ikääntymistä monipuolisesti tutkinut yliopistonlehtori Hanna Ojala Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta.
Samasta syystä keski-iän määritelmä venyy. Seitsemänkymppisiä saatetaan kutsua ”myöhäiskeski-ikäisiksi”.
Mutta kuka määrittelee, miltä tietynikäisen pitää näyttää? Iso tekijä ovat yhteiskunnan normit. Niillä tarkoitetaan käsityksiä siitä, miten kuuluu olla ja elää, että sopii joukkoon. Ne muodostuvat ihmisten yhteisessä toiminnassa, eivätkä ne aina ole ääneen lausuttuja.
Lue lisää siitä, mikä vaikuttaa ajatuksiimme ulkonäöstä ja vanhenemisesta Hyvä terveys -lehden numerosta 2/2025!
Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
