”Synnyttäminen oli yllättävän leppoisaa”
Johanna Lätti uskalsi kysyä synnytyksessä ”tyhmätkin kysymykset” ja tunsi olonsa koko ajan turvalliseksi ja luottavaiseksi.
Raskaus. Kirjoitan tuon sanan päiväkirjaani tammikuussa 2017 ihmetelläkseni, miten tämäkin asia on saatu kuulostamaan niin raskaalta ja ilottomalta. Oma hymyni yltää korviin saakka, sillä negatiivisia raskaustestejä on lentänyt jo hyvän aikaa roskiin ja toivo on ollut hiipumaan päin. Hehkun höperöä onnea ja kuvittelen housunkauluksen jo hieman kiristävän.
Mutta ei mene montaa päivää, kun palaan raportoimaan päiväkirjalleni hirveästä olostani.
Elämäni pisin krapula on alkanut. Paistetun ruuan tuoksu kuvottaa, maitotuotteet yököttävät ja hedelmät maistuvat pilaantuneilta. Ratikassa vieruskaverit tuntuvat haisevan märältä koiralta ja kirjaston kirja haisee niin pahalta, etten voi lukea sitä.
Ilo on vaihtunut peloksi: Mitä jos tämä menee kesken? Voiko lapsi olla terve, kun raskaaksi tuleminen oli niin vaikeaa? Pelko vie yöunet ja olo on totta tosiaan raskas ja iloton.
