Lasten syntyminen pienellä ikäerolla oli Jennille iloinen yllätys. Kuvat: Juha Salminen
Lasten syntyminen pienellä ikäerolla oli Jennille iloinen yllätys. Kuvat: Juha Salminen

Toinen raskaus tuli yllätyksenä, kun Emmin esikoinen oli viisi kuukautta. Aluksi ajatus toisesta synnytyksestä pelotti. – Mietin, kestääkö kehoni.

Emmin ja Villen vauva syntyi raskausviikolla 41.

”Opin ensimmäisestä synnytyksestäni, ettei synnytystä kannata suunnitella, sillä se ei mene omien suunnitelmien mukaan. Esikoisemme syntyi virhetarjonnassa, ja toivoin, että kokisin kuopuksen kanssa synnytyksen, jossa tarjonta on oikea.

Supistuksia alkoi tulla 5–10 minuutin välein maanantain ja tiistain välisenä yönä. Sanoin lentäjänä työskentelevälle miehelleni, ettei hänen kannata enää lähteä töihin. Sitten supistukset lakkasivatkin useammaksi tunniksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olin niin poikki, että nukahdin jumppapallon päälle.

Seuraavana päivänä olin varma, että lähdemme tulevana yönä sairaalaan, ja soitin vanhempani meille. Supistukset loppuivat jälleen kesken.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskiviikkona lähdimme vanhemmilleni yöksi, sillä he asuvat lähempänä sairaalaa. Lopulta supistukset alkoivat tulla illalla voimakkaampina viiden minuutin välein. Olin soittanut sairaalaan pitkin viikkoa ja soitin jälleen. Hoitaja sanoi, että nyt kuulostaa siltä, että kannattaa tulla.

Pääsimme iltaseitsemän jälkeen saliin, ja kohdunsuu oli jo neljä senttiä auki. Olin todella kipeä, ja anestesialääkäri tuli antamaan epiduraalin. Heti sen saatuani aloin oksentaa rajusti. Sama toistui, kun epiduraalia lisättiin. Olin niin poikki, että nukahdin jumppapallon päälle.

Ponnistusvaiheessa sain kanyylin kautta puudutetta, joka sai kasvoni kutisemaan. Toinen silmäluomeni valahti, eikä kukaan osannut sanoa, miksi. Se oli pelottavaa.

Itkin helpotuksesta vasta, kun vauvakin alkoi itkeä.

Aamuyöllä yhden aikoihin sain luvan ponnistaa kevyesti. Tarve ponnistaa kasvoi, ja kätilö kertoi, että vauvan pää näkyi jo. Viidentoista minuutin kuluttua vauva syntyi. Hän ei itkenyt heti, ja nousin katsomaan, mikä oli hätänä. Vauvalla oli napanuora kerran kaulansa ja kerran vartalonsa ympäri. Itkin helpotuksesta vasta, kun vauvakin alkoi itkeä.

Vauva nostettiin rinnalleni. Oli ihanaa, että hän oli vihdoin siinä. Samaan aikaan olin ihan poikki. Olimme kuusi tuntia synnytysosastolla ja aamulla lähdimme Perhepesähotelliin Scandic Meilahteen. Oli outoa pakata vastasyntynyt autonistuimeen.

Olin todella onnellinen vauvasta mutta ikävöin kovasti esikoista, jonka kanssa olin ollut tiiviisti koko kuluneen vuoden. Kun äitini tuli käymään esikoisemme kanssa, tämä oli hämillään vauvasta. Jos vauva itki, isoveli itki myös.

Mies on ollut enemmän esikoisemme, minä vauvan kanssa. Ensimmäisen viikon ajan minulla oli alakuloinen olo ja itkin, sillä ikävöin niin paljon esikoistamme. Nyt arki on alkanut sujua. Sovittelua toki on, sillä esikoisellamme on todella tarkka rytmi, vauvalla taas ei rytmiä lainkaan.”


Poikavauva painoi syntyessään 3 930 grammaa ja oli 54 senttiä pitkä.
Raskausviikolla 35 + 4.
 

 

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla