Voivatko ruoan lisäaineet olla syynä allergiaan tai ylivilkkauteen? Entä kertyvätkö lisäaineet elimistöön? Paljon on tietoa liikkeellä, mutta mikä on totuus lisäaineista.

Kehityspäällikkö Pirjo-Liisa Penttilä maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, mikä lisäaineisiin liittyvistä uskomuksista pitää paikkansa.

1. Miksi lisäaineita käytetään? Ovatko ne kaikki tarpeellisia?

Lisäaineet helpottavat elintarvikkeiden valmistusta, parantavat säilyvyyttä tai vaikuttavat tuotteen ulkonäköön ja makuun. Käyttötarkoitus ilmoitetaan aina tuotteen pakkausmerkinnöissä.

Lisäaineista pitäisi aina olla hyötyä valmistajalle tai kuluttajalle. Hyödyn mittaaminen on välillä hankalaa. Säilöntäaineista on ilman muuta hyötyä. Väriaineiden käyttö ei ole yhtä yksiselitteistä: appelsiinijuomaa voi valmistaa ilman värejä, mutta houkutteleeko hailakan värinen tuote ostamaan?

2. Ovatko toiset lisäaineet vaarallisempia kuin toiset?

Lisäaineiden turvallisuus varmistetaan aina ennen käyttöönottoa. Kaikista aineista tehdään erillinen turvallisuusarvio, jonka perusteella määritellään lisäaineiden sallittu käyttö. Turvallisimpia lisäaineita saa lisätä vapaammin useisiin elintarvikkeisiin. Monien aineiden käyttö on rajoitettua, jotta kuluttajan turvallisuus voidaan varmistaa.

3. Kertyvätkö lisäaineet elimistöön?

Elintarvikkeeseen tarkoituksella lisätyt aineet eli lisäaineet eivät kerry elimistöön. Sen sijaan vahingossa tulleet vieraat aineet, kuten raskasmetallit, PCB, dioksiini ja muut ympäristömyrkyt, saattavat kertyä.

4. Aiheuttavatko lisäaineet allergiaa , ylivilkkautta, lapsettomuutta tai syöpää?

Eivät aiheuta vakavia terveydellisiä ongelmia. Allergiset reaktiot johtuvat yleensä elintarvikkeiden valmistusaineista. Jotkin lisäaineista voivat toki joskus aiheuttaa yliherkkyysreaktioita. Tällaiset aineet on merkitty viranomaisten jakamiin lisäaineiden E-koodiluetteloihin. Lisäaineiden yhteydestä ylivilkkauteen ei ole saatu varmaa tieteellistä näyttöä.

5. Pitääkö allergikon tai astmaatikon varoa erityisesti joitakin lisäaineita?

Astmaatikolle ovat hankalia säilöntäaineena esimerkiksi kuivatuissa hedelmissä ja viineissä käytetyt rikkiyhdisteet.

6. Kevyttuotteissa on tavallista enemmän lisäaineita. Kumoaako tämä ”myrkkykuorma” keveyden tuomat terveysedut?

Ylipaino on ehdottomasti suurin kansallinen terveysriski. Lisäainepelko ei saa olla esteenä painonhallinnalle. Kaikki keinot ovat tarpeen, myös kevyttuotteet.

7. Miten lisäainetaakkaansa voi keventää? Tarvitseeko sitä keventää?

Ruoan voi valmistaa perusraaka-aineista tai valita erilaisista markkinoilla olevista vaihtoehdoista vähiten lisäaineita sisältäviä tuotteita. Monissa eineksissäkin on yllättävän vähän lisäaineita. Huomio pitää kiinnittää päivittäin syötäviin tai juotaviin tuotteisiin. Herkkupaloilla tai silloin tällöin nautittavilla tuotteilla ei ole suurta merkitystä.

Pieniltä lapsilta lisäainetaakkaa kannattaa keventää valitsemalla säilöntäaineettomia mehuja ja rajoittamalla makkaran syöntiä.

8. Kuoritko itse omenat torjunta- ja säilöntäainejäämien vuoksi?

Lisäaineiden tai torjunta-aineiden saanti ei ole aikuiselle ongelma. Voin syödä tilanteesta riippuen hedelmät myös kuorimatta mutta hyvin pestyinä. Maahantuodut hedelmät kuorin pienille lapsille. Koululaiset saavat hedelmät evääksi pestyinä.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Minulla on helikobakteerin aiheuttama mahakatarri. Bakteeri on häädetty, mutta oireet eivät tunnu hävinneen. Tarvitsisin luotettavia ruokaohjeita sekä listan tuotteista: mitä saa syödä ja mitä ei. Netistä kun etsii, niin yhdessä sanotaan yhtä ja toisessa toista.

Mikäli oireet jatkuvat hoidon päättymisen jälkeen, on syytä hakeutua lääkärin arvioitavaksi, sillä sairaus voi uusia ja tällöin tarvitaan uusi hoito.

Lääkärin vastaanottoa odotellessa voi kokeilla seuraavia: alkoholijuomien, kahvin sekä rasvaisten, käristettyjen ja mausteisten ruokien välttäminen sekä useimpien hedelmä- ja marjamehujen välttäminen niiden happamuuden vuoksi.

Ruokarytmin säännöllisyys helpottaa useimpia vatsavaivoja eli valveillaoloaikana on hyvä nauttia ruokaa ja juomaa noin kolmen tunnin välein. Annoskokojen kohtuullisuuteen on hyvä kiinnittää huomiota. Kysymyksestä ei käy ilmi, tupakoiko kysyjä. Tupakoinnin lopettaminen usein helpottaa oireita.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.