Meillä on 7- ja 9-vuotiaat pojat, joista varsinkin vanhempi on oikea herkkusuu. Rajoittaaksemme jatkuvaa herkuttelua pidämme karkkipäivän kerran viikossa, jolloin pojat saavat valita kumpikin itselleen 200 g edestä karkkia. Nyt pojat ovat mieltyneet kovasti sipseihin ja karkin sijasta ottaisivat kumpikin joka lauantai mieluummin pötkön sipsejä kuin karkkihyllyn herkkuja. Tämä ei jotenkin tunnu hyvältä tavalta juurruttaa jokaviikkoiseksi, ja mieheni kanssa kaipaisimme nyt ammattilaisen neuvoa. Onko mutu-tuntumamme ihan turha vai pitäisikö poikia kuitenkin ohjata enemmän karkkien suuntaan? Poikien mielestä sipsiputkilon jakaminen veljen kanssa ei tule kysymykseenkään eli koko pötkö on saatava itselle.

Makeisten ja suolaisten naposteltavien käyttöä on hyvä rajoittaa, kuten olette tehneetkin. Ne sisältävät runsaasti energiaa eivätkä juuri lainkaan suojaravintoaineita eli vitamiineja ja kivennäis- ja hivenaineita. Niiden runsas määrä ruokavaliossa vie tilaa ravintorikkaammalta ruoalta ja köyhdyttää siten ruokavalion ravitsemuksellista laatua.

Kumpi sitten on niin sanotusti pienempi paha, makeiset vai sipsit? Makeiset sisältävät runsaasti sokeria, suklaa ja toffeen tyyppiset makeiset lisäksi kovaa rasvaa. Salmiakkimakeisissa on suolaa ja lakritsissa verenpainetta suurentavaa ainetta, glykyrritsiiniä. Sipsit tuovat ruokavalioon ylimääräistä suolaa. Ne ovat myös rasvaisia rasvan laadun vaihdellessa jonkin verran.

Jos mietitään asiaa suomalaislasten tämän hetkisen ravinnonsaannin kannalta, ruokavaliossa on liikaa suolaa ja kovaa rasvaa. Myös sokerin saanti on turhan suurta. Olisinkin mutu-tuntumanne kanssa samaa mieltä ja suosisin karkkipäivänä mieluiten makeisia ja niistäkin hedelmämakeisia ja mahdollisesti osittain suklaata. Sipsit, salmiakit ja lakritsin jättäisin harvemmin syötäviksi. Makeisten ja sipsien määrää voisi pikkuhiljaa pyrkiä pienentämään, sillä 200 g on varsin iso määrä.

Ursula Schwab
ravitsemusterapian apulaisprofessori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Sipsejä vai karkkia?

Pieni namipussi tai pieni sipsitölkki/pussi. Itse teen usein popkorneja viikonloppun herkuteluun. Jos ostan yhden yhden sipsipussin, se jaetaan kolmeen osaan, kuppeihin / Karkkipussille teen samoin jaan sen kolmeen kippoon. Eikä muminoita näin meillä on aina tehty.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Minulla on helikobakteerin aiheuttama mahakatarri. Bakteeri on häädetty, mutta oireet eivät tunnu hävinneen. Tarvitsisin luotettavia ruokaohjeita sekä listan tuotteista: mitä saa syödä ja mitä ei. Netistä kun etsii, niin yhdessä sanotaan yhtä ja toisessa toista.

Mikäli oireet jatkuvat hoidon päättymisen jälkeen, on syytä hakeutua lääkärin arvioitavaksi, sillä sairaus voi uusia ja tällöin tarvitaan uusi hoito.

Lääkärin vastaanottoa odotellessa voi kokeilla seuraavia: alkoholijuomien, kahvin sekä rasvaisten, käristettyjen ja mausteisten ruokien välttäminen sekä useimpien hedelmä- ja marjamehujen välttäminen niiden happamuuden vuoksi.

Ruokarytmin säännöllisyys helpottaa useimpia vatsavaivoja eli valveillaoloaikana on hyvä nauttia ruokaa ja juomaa noin kolmen tunnin välein. Annoskokojen kohtuullisuuteen on hyvä kiinnittää huomiota. Kysymyksestä ei käy ilmi, tupakoiko kysyjä. Tupakoinnin lopettaminen usein helpottaa oireita.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.