Korvakipuinen tai nuhanenäinen ei saa enää tahtoessaan antibioottireseptiä lääkäriltä, koska vastustuskykyisten bakteerien kehittyminen on terveydenhoitomme suurimpia uhkia. Pian sitäkin voidaan estää lääkkeellä.

Korvatulehdukseen tai poskiontelotulehdukseen ei enää määrätä automaattisesti antibioottia. Lääkäri ei toimi näin potilaan kiusaksi vaan hänen parhaakseen: mitä enemmän antibiootteja käytetään, sitä tehottomammiksi ne käyvät.

Antibiooteille vastustuskykyisten superbakteerien kehittyminen on terveydenhoidon suurimpia uhkia. Jos jotkin bakteerit karkaavat kaikkien antibioottihoitojen ulottumattomiin, lääkäreiden keinot pysäyttää niiden aiheuttama tulehdus ovat vähissä. Siksi lääkärit varovat kirjoittamasta tarpeettomia antibioottikuureja ja aloittavat hoidot aina lääkepatteriston heikommasta päästä.

Toisaalta antibiootteja tarvitaan jatkuvasti ja vuodessa kirjoitetaan miljoonia reseptejä ympäri maailmaa. Eikö superpöpöjen kehittyminen ole siis varovaisuudesta huolimatta väistämätöntä?

Ei ole, jos suomalaisen Ipsat Therapies -lääkeyrityksen uusi lääke saa lähivuosina myyntiluvan. Yrityksen kehittämä beetalaktamaasi-lääkeaine hajottaa suolistoon päätyvän antibiootin ennen kuin se ehtii aiheuttaa tuhoa suolen luontaisessa bakteerikasvustossa. Tämä estää antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien lisääntymisen suolistossa ja voisi siten ehkäistä niiden kehittymisen kokonaan.

Pahojen bakteerien hautomo

Suoliston luontainen bakteerikasvusto on tärkeä suojamme sairauksia aiheuttavia bakteereja vastaan. Niin kauan kuin se on kunnossa, elimistö kykenee torjumaan enterokokkien, enterobakteerien ja muiden ärhäköiden bakteerien lisääntymisen suolistossa.

Tilanne kuitenkin muuttuu antibioottikuurin yhteydessä. Antibiootit tuhoavat suolen normaalin kasvuston, jolloin vain antibiooteille vastustuskykyiset kannat jäävät vapaasti mellastamaan suolistoon ja aiheuttavat esimerkiksi ripulia.

– Vaikka antibiootti siis parantaa infektion toisaalla, se synnyttää vastustuskykyisten bakteerien hautomon suolistoon, sanoo tutkija Pertti Koski.

Hän työskentelee Ipsat Therapiesissa, jonka kehittämä beetalaktaamasi pyrkii estämään tämän hautomon muodostumisen suojelemalla suolen normaalia bakteeristoa.

Asevarustelusta suojakilveksi

Bakteerit tuottavat luontaisesti erilaisia entsyymejä, joiden avulla ne kilpailevat keskenään elintilasta suolistossa.

– Yhdet bakteerit pyrkivät tappamaan toisia bakteereita tuottamalla erilaisia antibiootteja ja toiset bakteerit puolustautuvat tuottamalla antibiootteja neutralisoivia entsyymejä, sanoo Koski.

Beetalaktamaasi on näistä entsyymeistä tärkein ja käyttökelpoisin. Se on erikoistunut hajottamaan beetalaktaamia, joka on tärkein antibioottiryhmämme. Puolet käyttämistämme antibiooteista, kuten penisilliinit ja kefalosporiinit, ovat beetalaktaamia.

Suurimman haasteen lääkeaineen kehittämisessä tarjoaa bakteerien valtava kirjo: monet bakteerit tuottavat hieman erilaista versiota beetalaktamaasista. Tutkijoiden on löydettävä niiden joukosta se versio, joka puree suurimpaan osaa beetalaktaamipohjaisista antibiooteista.

Entsyymi suojelee

Uuden lääkkeen tehoa on tutkittu eläimillä ja ihmisillä. Tulokset ovat olleet lupaavia. Eläinkokeissa käytettiin antibioottina ampisilliinia, jota käytetään paljon ja jonka tiedetään aiheuttavan merkittäviä muutoksia ruoansulatuskanavan bakteerikantaan. Beetalaktamaasi-lääkettä saaneet eläimet säästyivät kuitenkin kokonaan antibiootin aiheuttamilta muutoksilta suolistossa.

Toisessa kokeessa hiirille annosteltiin antibioottien mukana myös kokonainen cocktail erilaisia vastustuskykyisiä bakteereja. Nämä eivät kuitenkaan kyenneet lisääntymään uutta lääkettä saaneissa eläimissä, koska suolen luontaiset bakteerit estivät niiden kasvun.

Viime tutkimuksissa sairaalapotilailla on havaittu, että beetalaktaamasi-lääke estää suoliston normaalin bakteerikannan tuhoutumisen ja antibiooteille vastustuskykyisten kantojen kasvun myös ihmisillä.

Antibiooteilla on eroa

Uuden lääkkeen käyttökohteena ovat toistaiseksi suonensisäisesti sairaalassa annettavat antibiootit. Nämä antibiootit kulkeutuvat ensin infektiopaikalle ja vasta lopuksi suolistoon, josta ne eivät enää imeydy eteenpäin. Sen sijaan suun kautta annettavien antibioottien hajottamiseen lääke ei sovellu. Tämä johtuu siitä, että nämä antibiootit imeytyvät suolistosta, joten uusi lääke mitätöisi niiden vaikutuksen.

Pertti Koski kuitenkin korostaa, että kehitetty lääke on täysin uusi lähestymistapa antibioottiresistenssin estämiseen.

– Myös suun kautta annettavien antibioottien suunnittelussa voidaan tulevaisuudessa ottaa huomioon, miten niiden haittavaikutukset minimoidaan lääkkeen avulla.

Ei tilaa pahoille bakteereille

  1. Suonensisäisesti sairaalassa annettava antibiootti kulkeutuu ensin infektiopaikalle hoitamaan tulehdusta.
  2. Tehtävänsä hoidettuaan antibiootti kulkeutuu suolistoon, missä uusi lääke beetalaktamaasi hajottaa sen ennen kuin se tuhoaa suolen luontaista bakteerikantaa.
  3. Vastustuskykyisille bakteereille ei tule tilaa lisääntyä ja niiden kehittyminen hidastuu.

Lue lisää flunssasta ja antibiooteista.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.