Maija Haavisto turhautui metsästäessään hoitoa jatkuvaan uupumukseensa. Taistelu kroonista väsymysoireyhtymää vastaan teki hänestä aktivistin ja kirjailijan, joka puhuu nyt sairauden heikentämien puolesta.

Syksy on saapunut Amsterdamiin. Kanavakaupungin asukkaat viilettävät polkupyörillään villapaidat päällään. Vähän keskustan ulkopuolella, Slotervaartin kerrostalolähiössä asuva Maija Haavisto, 31, ei ole matkalla minnekään. Hän istuu keskellä päivää keittiössään, edessään lasillinen smoothieta.

– Tänään en jaksa laittaa ruokaa. Leivän pureskeleminenkin vie liikaa voimia, Maija sanoo.

Töitä olisi paljon. Kiireellisimpänä odottaa erityisruokavalioihin keskittyvän kirjan viimeistely. Keskittyminen ei kuitenkaan onnistu, kun silmissä vilisee eikä ajatus kulje. Maijan on vetäydyttävä pitkälleen.

Maija sairastaa kroonista väsymysoireyhtymää ja kärsii aivolisäkkeen vajaatoiminnasta. Häntä uuvuttaa melkein koko ajan. Vaikka kuinka nukkuisi, olo ei piristy.

Kukaan ei usko

”Mitä jos se on leukemia”, kysyi Maijan ystävä. ”Ehkä olet masentunut", arveli toinen. "Varataanko aika psykiatrille", ehdotti oma äiti.
Siitä on viisitoista vuotta, kun Maijan terveys romahti nopeasti. Reipas ja itsenäinen 16-vuotias helsinkiläistyttö kävi yllättäen niin heiveröiseksi, ettei jaksanut kävellä edes loivia ylämäkiä. Hiukset putoilivat, päänahka hilseili ja iholle nousi kutiavia läikkiä. Ulkona paleli, mutta sisällä tuli tuskainen hiki. Kun Maija kuvaili rintakipua ja päänsärkyä läheisilleen, kukaan ei tuntunut ymmärtävän.

Maija oli hiljattain muuttanut vanhempiensa luota omaan asuntoon. Aikaisemmin hän oli aina pitänyt huoneensa siistinä mutta nyt joutui pyytämään ystäviä yksiöönsä imuroimaan. Poikaystävä auttoi kantamaan kauppakassit. Vaikka niissä oli vain yhden naisen kevyet ruokaostokset, Maija ei saanut niitä kotiin asti.

– Pahimpina hetkinä makasin uupuneena lattialla. Sydämentykytys oli tosi pelottavaa. Silti hetkittäin epäilin tuntemusten olevan vain päässäni, kuten äiti väitti.

Diagnoosi löytyi netistä

Maija ei jaksanut käydä koulussa ja lukio jäi kesken. Hänestä tuli koti-ihminen. Tietokoneharrastajana hän elätti itsensä kirjoittamalla tietokonelehteen. Vapaa-ajalla hän kehitteli romaaneja: loi päähenkilöilleen sairauksia, istutti heidät pyörätuoliin ja törmäytti terveiden ennakkoluulojen kanssa.

– Se oli yksi keino purkaa turhautumistani.

Maija oli varma, että joku sairaus hänellä on, mutta ei saanut lähdetyksi lääkäriin.

Voisiko tämä olla fibromyalgiaa, hän pohti nähtyään televisiossa siitä kertovan ohjelman. Fibromyalgiasta netissä lukiessaan hän päätyi englanninkieliselle sivulle, jossa mainittiin krooninen väsymysoireyhtymä eli CFS, chronic fatigue syndrome.

Sen kuvaus osui nappiin: jatkuvaa uupumusta ja kuumeilua. Sairaus alkaa usein tulehduksen jälkeen. Vaikka väsymysoireyhtymä on invalidisoiva immuunijärjestelmän sairaus, Maijaa tunsi huojennusta, että lopultakin, kaksi vuotta kärsittyään, hänen vaivansa saivat nimen.

– Olin iloinen siitäkin, ettei enää kukaan voisi syyttää minua laiskaksi.

Toiveikkaana hän varasi ajan yksityiselle yleislääkärille. Krooninen väsymysoireyhtymä on kuitenkin huonosti tunnettu sairaus, eikä lääkäri tiennyt siitä. Laboratorioarvot olivat normaalit, mutta sydänfilmissä näkyi muutos, ihan kuin hänellä olisi ollut sydänkohtaus.

– Lääkärin ainoa neuvo oli harrastaa enemmän liikuntaa.

Maija yritti käydä kävelylenkeillä, mutta niistä toipuminen kesti monta päivää. Seuraavaksi hän meni terveyskeskuslääkärille, joka antoi lähetteen hormonialan lääkärille, endokrinologille.

– Tämä lääkäri nimesi oireeni arkipäiväisiksi vaivoiksi. Kun kerroin, että minulla on jatkuvasti kuumetta, sain ohjeeksi lakata mittaamasta sitä.

Puoli vuotta voimissa

Pettynyt Maija päätti jatkaa elämäänsä ilman lääkäreitä ja alkoi lukea ulkomaisia lääketiedesivuja. Monessa muussa maassa CFS vaikutti olevan tunnetumpi sairaus. Maija tutustui ulkomaisiin potilasjärjestöihin ja blogiyhteisöihin, kun suomalaisia CFS-potilaita ei tuntunut löytyvän.

– Lopulta löysin tiedon, että Suomessa CFS-potilaita hoidetaan Helsingin yliopistollisen sairaalan infektiopoliklinikalla.

Siellä Maija pääsi perinpohjaisiin tutkimuksiin. Hän kulki vanhan sairaalarakennuksen leveillä käytävillä toiveikkaana. Vihdoin hänet otettiin vakavasti. Lääkäri vahvisti diagnoosin krooniseksi väsymysoireyhtymäksi. Lääkkeeksi määrättiin kortisonia, joka lääkärin mukaan on tyypillinen hoito.

Olo kohenikin parissa päivässä: voimat palasivat jäseniin ja ajatus kirkastui. Poikaystävä hämmästyi, kun Maija jaksoi tarpoa pitkiä  lenkkejä. Pakasteruoat katosivat keittiöstä, kun Maija laittoi kasvisruokia ja siivosi kaappeja.

– Palasin omaksi itsekseni. Se tuntui uskomattomalta.

Mutta puolen vuoden kuluttua kortisonihoidon teho alkoi hiipua. Uupumus palasi ja ajatus tahmaantui. Maijan keho oli kuitenkin tottunut lääkkeeseen, ja vieroittuminen vei kahdeksan kuukautta. Sen ajan Maija lähinnä makasi voimattomana kotona. Lihaksia ja niveliä särki jatkuvasti.

– Ehdotin lääkäreille netistä lukemiani ulkomaisia hoitomuotoja, kuten huimauslääkettä, hormoneja ja immuunijärjestelmään vaikuttavaa naltreksonia, mutta infektiopolilla niitä ei suostuttu kokeilemaan.

Viimeinen niitti oli kuntoutustukihakemuksen hylkäys. Kelan asiantuntijoiden mielestä krooninen väsymysoireyhtymä ei heikennä työkykyä.

– Tuntui järjettömältä asua maassa, jossa sairauttani ei ymmärretä.

Lääkäri joka kuunteli

Maijan mies alkoi etsiä it-alan työtä Hollannista. He molemmat pitivät maasta ja siellä CFS:n hoito vaikutti sujuvan. Maija oli jo luopunut toivosta saada Suomesta lääkitystä, kun eräs potilaskollega netissä vinkkasi tamperelaisesta unitutkija Olli Polosta.

– Yllätyksekseni Polo kuunteli minua. Hän oli jopa avoin ehdotukselleni, kun kerroin selvittäneeni, että monissa maissa CFS-potilaita hoidetaan pienellä annoksella naltreksonia, joka on kehitetty addiktiolääkkeeksi.

Vastaanoton päätteeksi lääkäri soitti apteekkiin ja pyysi farmaseuttia valmistamaan purkillisen naltrekson-kapseleita. Seuraavana aamuna Maija avasi silmänsä jännittyneenä.

– Vaikka en odottanut välitöntä vaikutusta, tiesin, että joko tämä lääke muuttaa loppuelämäni tai sitten ei tapahdu mitään.
Iltapäivällä Maija kirjoitti muistiinpanoja. Yllättäen käsi ei väsynytkään. Maija ei voinut olla hymyilemättä. Kroonisen väsymysoireyhtymän eteneminen lakkasi siihen.

Hoito vaihtelee

Maija on asunut nyt Hollannissa viisi vuotta, mutta ei ole kääntänyt kotimaalle selkäänsä. Päinvastoin, hän pyrkii lisäämään suomalaisten ymmärrystä terveysasioissa.

– Hollannissa CFS-asiat ovat paremmalla tolalla. On potilasjärjestöt ja hyvät lääkärit. Jopa maallikot tietävät, millaisesta sairaudesta on kyse.
Hollannissa ja muun muassa Britanniassa kroonisesta väsymysoireyhtymästä käytetään sen toista nimeä ME, myalginen enkefalomyeliitti.

– Suomessa tämä sairaus pitäisi luokitella virallisesti, jotta potilaat saisivat kuntoutusta, sairauspäivärahaa ja eläkettä, MS-taudin tapaan.
Maija rinnastaa CFS:n MS-tautiin. Molemmat taudit ennen pitkää rapauttavat potilaan, mutta Suomessa MS-potilaille on tarjolla laajasti apua, CFS-potilaille ei juuri mitään.

Taistelu oman hoidon puolesta teki Maijasta aktivistin. Hänen perustamastaan Suomen CFS-verkosta on tullut tärkeä kohtaamispaikka sairastuneille ja sairautta epäileville.

Kokemukset kirjoiksi

Lääkityksen saamisen myötä Maija sai uutta virtaa kirjoittamiseensa. Hän on julkaissut jo kymmenen kirjaa, neljä tietokirjaa, viisi romaania ja lastenkirjan. Eniten huomiota on saanut tietokirja Hankala sairaus vai hankala potilas (2011, Finn Lectura), jonka sivuilla Maija avaa huonosti tunnettuja sairauksia.

– Vähemmän tunnettua tautia sairastava leimataan usein hankalaksi potilaaksi, vaikka kyse on siitä, ettei lääketiede vielä ole selvittänyt asiaa.
Kaunokirjallisuudessa Maija sekoittelee todellisia potilastarinoita, tieteellistä faktaa ja mielikuvitustaan. Hänen päähenkilönsä ovat pitkäaikaissairaita, mutta he eivät suostu syrjäytymään. Uusin teos, Sisimmäinen, ilmestyi Myllylahdelta helmikuussa. Siinä sairaudet eivät ole keskiössä, mutta nyt hän suunnittelee homeaiheista romaania.

– Haluan näyttää vammaiset ja sairaat tavallisina, moniulotteisina ihmisinä. Terveet kyllä pystyvät samaistumaan hahmoihini, koska tunteet ovat samoja kaikilla.

Pyörätuoli ei pelota

Kasvokkain Maijasta saa tarmokkaan vaikutelman, mutta hän väittää sen olevan harhaa. Vireys vaihtelee arvaamattomasti, ja kun uupumus iskee, puhevirta hyytyy eikä ulos ole asiaa.

– Moni ihmettelee miten saan niin paljon aikaan, mutta oikeasti minulla menee sairastamiseen paljon aikaa.

Maija korostaa, että hän on CFS-potilaana onnekas, että pystyy vielä työskentelemään.

– Ne, jotka eivät pääse ylös vuoteestaan, eivät puhu mediassa puolestaan.

Useamman kerran Maijakin on menettänyt kirjoittamiskykynsä. Voimien huvetessa ideat ehtyvät ja sanat katoavat. Jakolaskutaidolle Maija sanoo jo jättäneensä hyvästit.

– En pelkää niinkään pyörätuoliin joutumista, vaan kirjoittamisesta luopumista.

Maija kirjoittaa myös lehtijuttuja. Niistä saadut palkkiot ja kirja-apurahat eivät enää riitä kattamaan edes sairaudesta ja sen hoidoista aiheutuvia valtavia kuluja. Mies hoitaa talouden laskut.

3 lääkäriä, 18 lääkettä

Maijan terveys on koko ajan veitsenterällä. Erilaiset vaivat ja komplikaatiot ovat CFS-potilaille tavallisia, mutta lääkityksen löytymisen jälkeen hän pärjäsi migreenin, kilpirauhasen vajaatoiminnan, nokkosihottuman ja ärtyneen paksusuolen kanssa.

Neljä vuotta sitten Maijan vointi heikkeni, kun aivolisäke äkisti lakkasi toimimasta. Se hiivutti kehon hormonitoiminnan melkein kokonaan ja voimat ehtyivät radikaalisti. Lääkäri määräsi vajeeseen synteettisiä hormoneja. Olo ei silti parantunut. Maija alkoi taas itse miettiä, mikä voisi auttaa.

– Lukemani perusteella käsitin, että narkolepsiamaiset oireeni johtuivat kasvuhormonin puutteesta. Minun oli pahimmillaan otettava päivässä jopa kahdeksat päiväunet.

Sairausvakuutus ei yleensä Hollannissa – eikä Suomessakaan – korvaa aikuisille kasvuhormonia. Lähin kasvuhormoniin erikoistunut lääkäri löytyi Brysselistä. Hän vahvisti hormonitarpeen, ja lääkityksen alkamisen jälkeen olo voimistui jonkin verran. Lääkäri määräsi myös useita muita puuttuvia hormoneja.

Nyt Maijalla on lääkärit Suomessa, Hollannissa ja Belgiassa. Amsterdamissa hän pääsi konsultoimaan myös kanadalaista lääkäriä. Hän ottaa päivittäin 18 erilaista lääkettä, tabletteina, kapseleina, geelinä, nenäsuihkeena ja pistoksina. Lääkeannostuksien säätäminen jatkuu todennäköisesti loppuelämän.

– Jos en olisi itse selvittänyt näitä asioita, olisin varmasti vuodepotilas jossain laitoksessa.

 

Liian vähän tutkittu sairaus

Kukaan ei tiedä, kuinka moni suomalainen sairastaa kroonista väsymysoireyhtymää. Arviot vaihtelevat THL:n 5 000:n ja kanadalaisen Task Force -tutkimusryhmän antaman 50 000:n välillä. Varmaa on, että monia sairaus vaivaa heidän tietämättään.

– Krooninen väsymysoireyhtymä (CFS) on hyvin vaikea todentaa, sanoo CFS-potilaiden hoitoon erikoistunut fysiatrian ylilääkäri Harri Hämäläinen.

Kroonista väsymysoireyhtymää on tutkittu varsin vähän eikä sen syistä olla yksimielisiä. Ilmeisesti osalla krooninen oireilu alkaa tulehduksen jälkitilana.

CFS aiheuttaa toimintahäiriöitä moniin elimiin, joten se vaatii lääkäriltä laaja-alaista osaamista. Sairauden tyypillisin piirre on uupumus, joka ei katoa nukkumalla. Monella on krooninen kuume.

– Jostain tuntemattomasta syystä CFS-potilaan uni ei palauta puhtia, Harri Hämäläinen sanoo.

Potilaskirjo on laaja, lapsista vanhuksiin. Kevyesti sairastunut saattaa nipin napin selvitä työstään, mutta nukkuu työpäivän jälkeen ja viikonloput. Sairaimmat viettävät kaiken ajan makuuasennossa, koska sydän ei jaksa pumpata verta pystyasennossa olevaan kehoon. CFS-potilaat saattavat kärsiä monista muistakin oireista, kuten hengitysvaivoista, sydämen rytmihäiriöistä ja suolistovaivoista.

Sairauteen ei toistaiseksi tunneta parantavaa hoitoa. Pieniannoksista naltreksonia käytetään Euroopassa ja Yhdysvalloissa MS-tautipotilaille.

Asiantuntija: Heikki Hämäläinen, fysiatrian ylilääkäri, HUS

Cfs12345

”En piristy, vaikka kuinka nukkuisin”

Tässä ei puhuta mitään kroonisen väsymysoireyhtymän psyykkisestä puolesta, vaikkei kyse ole ensisijaisesti esim. masennuksesta. Mikään sairaus ei ole erillään mielestä. On tutkimuksia joiden mukaan esim astma on stressisairaus. Haastatellulla Maijalla tämä alkoi paniikkikohtauksilla ja vaikea paniikkihäiriökin on usein sairaus joka vie eläkkeelle. Maijalla on myös vaikeita kokemuksia elämässä ennen sairastumista , joista kirjoittaa myös sivuillaan. Ei ole ihme, että sairastuu. Ja oletko Maija...
Lue kommentti
Autoimmuunisairaus

”En piristy, vaikka kuinka nukkuisin”

Cfs ei ole psyykkinen sairaus eikä psyyken osuus ole siinä olennainen eikä varsinkaan suuri osuus. Jos ihminen on perimässään saanut alttiuden sairastua, hän sairastuu joko heti tai kun olosuhteet ovat sopivat, esimerkiksi infektio tai suuri määrä stressiä (monet tekijät ympäristössä muuttavat geenien aktivoitumista). Psyyken ongelmat ovat toissijaisia, usein seurausta siitä kun elämä muuttuu äkisti tai kun elossa oleminen on pelkkää taistelua ja pahaa oloa, sekä jatkuvaa uupumusta. Kyllä...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti