Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Vaarallinen keuhkoveritulppa voi yllättää sellaisenkin, joka on pitänyt itseään täysin terveenä. Hälytysmerkit ja ehkäisykeinot kannattaa siis tietää.

Yhtäkkiä henkeä alkaa ahdistaa, kylkeen sattuu ja sydän jumpsuttaa – nyt on kiire. Verihyytymä on saattanut tukkia suonen keuhkoissa.

Keuhkoveritulppa eli keuhkoembolia nousee otsikoihin, kun poliitikko sairastuu siihen. Yleensä he eivät näytä sairauskohtauskandidaateilta.

Hengenvaarallinen keuhkoveritulppa on oikeasti varsin yleinen sairaus. Vuosittain sen saa noin yksi viidestätuhannesta. Ikä lisää riskiä huomattavasti, sillä kaksi kolmesta sairastuneesta on yli 65-vuotiaita. Kuitenkin joka kymmenes sairastunut on alle 25-vuotias.

Perinnöllinen tukostaipumus on noin joka kymmenennellä suomalaisella.

— Vaara on kaksin- tai kolminkertainen, jos lähisukulainen on sairastanut laskimotukoksen, sisätautiopin professori Risto Kaaja Turun yliopistosta kertoo.

Naiset erityisvaarassa

Alle 50-vuotiaana naisilla tukostaipumus on hieman suurempi kuin miehillä. Varsinkin raskaus on riskiaikaa: tukosten todennäköisyys kasvaa hormonimyrskyn (estrogeenin) vaikutuksesta maksan hyytymistekijäsynteesiin. Joskus laskimopuolen suurentuneesta tukostaipumuksesta antaa vihiä se, että naisella on toistuvia keskenmenoja. Niiden syynä saattaa olla istukkaan iskenyt tukos.

Nuorten naisten keuhkoveritulpan syyksi paljastuu usein yhdistelmäehkäisyvalmiste, joko e-pilleri tai laastari. Niissä on sekä naishormoni estrogeenia että keltarauhashormoni progestiinia. Pelkkää progestiinia sisältävät ehkäisyvalmisteet eivät lisää tulppariskiä.

— Jos suvussa on ollut veritulppia, kannattaa ehdottomasti valita muu ehkäisymenetelmä kuin yhdistelmäehkäisypilleri. Oma tukostaipumus selviää laboratoriokokeella, mutta jo se, että laskimotukoksia on ollut peräkkäisissä sukupolvissa voi antaa viitettä tukostaipumuksesta, Risto Kaaja neuvoo.

Myös hormonikorvaushoito kasvattaa veritulppariskiä. Vaara kasvaa käytetyn hormoniannoksen mukaan mutta ei lisäänny vaikka hoitoa jatkaisi pitkään. Laastarissa ja geelissä riski on pienempi kuin tableteissa.

Hyytymä jalasta keuhkoihin

Keuhkoveritulppa ei saa alkuaan keuhkoista vaan yleensä jaloista. Kun veren seilaus hidastuu säären syvissä laskimoissa, se jää junnaamaan paikoillaan kuin pyörteinen virta koskessa. Tässä on vaaran paikka: kun veri ei kierrä eteenpäin, se saattaa pakkaantua kokkareiksi, kuten lehdet ja muut roskat kasaantuvat suvantopaikoissa koskessa.

Hyytymä kulkeutuu veren mukana sydäntä kohti. Sydämen oikeasta kammiosta hyytymä jatkaa matkaansa keuhkovaltimoon ja sen pieneneviin haaroihin. Tuskin pikkurillin päätä suurempi hyytymä kiilautuu verisuonen haaraan ja tukkii sen. Aikaa tähän kaikkeen kuluu sekunteja.

Tyypillisesti veritulppa iskee pitkän lentomatkan tai muun tunteja jatkuneen paikallaanolon jälkeen. Verenkierto jaloissa hidastuu, kun ne eivät saa liikettä.

Suuri osa tulpista todetaan sairaalassa potilailla, jotka ovat maanneet sängyssä pitkään. Leikattujen toipumista seurataankin tarkoin tulppavaaraan takia. Etenkin keisarileikkauksen jälkeen verihyytymät ovat mahdollisia.

Keuhkoveritulpan riskiä lisäävät myös syöpä ja jotkin lääkkeet, kuten psykoosin hoitoon käytetty klotsapiini. Omat elintavatkin vaikuttavat. Tupakointi ja ylipaino voivat vauhdittaa keuhkoveritulpan muodostumista.

Lentosukat tavaksi

Halvinta ja yksinkertaisinta tulpan ehkäisyä on ostaa kunnon tukisukat yli neljän tunnin lennolle. Euroopan sisäiset lennot ovat niin lyhyitä, etteivät ne juuri aiheuta veritulppia. Mannerten välisillä lennoilla tukisukat ovat tarpeen ainakin niillä, joilla on perinnöllinen tukostaipumus tai verenhyytymistä lisää esimerkiksi raskaus, hormonivalmiste tai syöpä. Jos tukosvaara on suuri, lääkäri voi määrätä veren hyytymistä vähentävää hepariinia. Se annetaan ennen lentoa niin sanotulla napapiikillä.

Jos ei nuorempana ole lentosukkia tarvinnut, keski-iässä ne ovat hyvä hankinta.

— Olen itsekin taipunut tukisukkien käyttäjäksi, kun ikää on kertynyt, professori Kaaja kertoo.

Lentokoneessa voi pohkeidensa verenkiertoa vauhdittaa myös pumppaamalla nilkkojaan. Säännöllisin väliajoin kannattaa nousta käytävälle jaloittelemaan, vaikkei olisi tarvetta käydä vessassa. Vedenjuontikin auttaa, etenkin jos on tullut syötyä suolaista ruokaa.

Sama taukokävelyiden tarve on pitkillä auto- ja junamatkoilla. Myös arjessa on hyvä muistaa nostaa peppu välillä penkistä — muutenkin kuin verenkierron takia.

Ahdistuksesta päivystykseen

Yleisin oire keuhkoveritulpassa on äkillinen hengenahdistus ja rintakipu. Sydämen syke voi kiihtyä, eikä lepo helpota oloa. Vaaranmerkkejä on myös yllättävä yskänpuuska, joka joskus voi nostaa suuhun verisiä ysköksiä.

Joskus tulppa kehittyy hiljalleen useampien päivien aikana. Pienemmät veritukokset kulkeutuvat keuhkoihin ja aiheuttavat hetki hetkeltä pahenevaa hengenahdistusta.

Useat potilaat kuvailevat keuhkoveritulppansa vaikuttaneen niin, että kunto laskee oudosti ilman, että sen taustalla olisi esimerkiksi pitkittynyttä flunssaa tai muita yleiskuntoa heikentäviä tekijöitä.

Myös kuume ja pohkeiden tai nivusten kipeytyminen kävellessä voivat viitata tukokseen. Kuumotus jalassa on merkki pinnallisesta laskimotulehduksesta. Omaa voin­tiaan on tällöin syytä seurata, koska tukos voi levitä syviin suoniin.

Verenohennusta peliin

Jos epäilet keuhkoveritulppaa, on kiire. Lähimpään päivystykseen pitää hakeutua heti. Tilanteen tajuamista vaikeuttaa se, että oireet vaihtelevat paljon. Terveysalan ammattilaisetkaan eivät aina ymmärrä epäillä tulppaa. Ensimmäisenä mieleen hiipii ajatus sydänkohtauksesta.

Keuhkoveritulppa todetaan useimmiten tietokonekerroskuvauksella. Jalan laskimoveritulppaa selvitetään ultraäänitutkimuksella, joka tunnistaa hyvin reiden alueen tukokset. Sen sijaan pohjetukokset löytyvät huonommin. Joskus tutkimus pitää uusia viikon päästä.

Tulppaa hoidetaan verenohennuslääkkeellä, joista uusimpia voidaan antaa suun kautta heti ensimmäisitä hoitopäivistä alkaen. Lievemmissä keuhkoembolioissa sairaalahoitoakaan ei tarvita, kunhan varmistetaan hoidon toteutuminen kotona.

Raskausaikana vain hepariinihoito (piikki napaan) on turvallista eikä uusia verenohennuskeinoja tule käyttää.

Alkuvaiheessas jalan nostaminen koholle (pari tyynyä jalan alle) voi helpottaa kipua ja painon tunnetta. Suurissa tukoksissa käytetään myös liuotushoitoa.

Hoito ei pääty sairaalasta kotiutumiseen. Yleensä määrätään verenohennuslääkettä kuukausiksi. Jos tukoksen uusiutumista epäillään, verenohennus jatkuu loppuiän.

Keuhkoveritulppa pelästyttää ja kivut voivat olla kovempia kuin on koskaan aiemmin elämässään kokenut. Ripeä toiminta on tarpeen, sillä äkkikuolemakin on mahdollinen. Risto Kaaja muistuttaa, että jos hoitoon pääsee nopeasti, tulpasta jää harvoin mitään pysyvää haittaa.

— Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, suurin osa toipuu viikon sisällä ja olo helpottuu jo muutamassa päivässä.

Asiantuntija: Risto Kaaja, sisätautiopin professori, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala

Vaaran merkit

➨ hengenahdistus
➨ yllättävä yleiskunnon heikkeneminen
➨ kylkikipu
➨ sydämen sykkeen kohoaminen
➨ äkilliset yskänpuuskat ja veriyskökset
➨ kävelyn aiheuttama turvotus ja aristus pohkeissa

Ehkäise näin

➨ käytä yli neljän tunnin lentomatkoilla tukisukkia
➨ tee nilkoilla pumppaavia liikkeitä tai nouse kävelemään pitkillä matkoilla
➨ liiku mahdollisuuksien mukaan, jos joudut pitkään vuodelepoon
➨ pysyttele normaalipainossa
➨ älä tupakoi
➨ harkitse lääkärin kanssa ehkäisy- ja hormonikorvaus-menetelmää, jos lähisuku-laisellasi on ollut tulppa

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.