Terhi Manelius, migreeni

Helsinkiläinen Terhi Manelius, 46, kärsi vuosia niin ankarasta migreenistä, että joutui välillä sairaalaan. Lopulta botox-pistokset ja rentoutumisen taito toivat avun.

Päässä jyskytti ja oksetti, pienikin liike pahensi oloa. Vuorokauden oksentamisen jälkeen keho oli kuin tyhjiin puserrettu tiskirätti, jalat tärisivät ja oli pakko mennä sairaalaan. Siellä laskimoon tiputettiin vahva cocktail migreeni- ja pahoinvointilääkkeitä sekä rauhoittavia bentsodiatsepiinejä. Kohtaus hellitti muutamassa tunnissa, mutta kun seuraavat kuukautiset alkoivat, kierre alkoi uudestaan.

– Olin migreenin takia tiputuksessa 2–3 kertaa vuodessa. Usein niin kävi, kun otin täsmälääkkeen liian myöhään. Kerran ystävän häissä jouduin lähtemään keskellä yötä taksilla sairaalaan, Terhi Manelius muistelee.

Pahimpina aikoina migreeni piinasi lähes päivittäin, joskus kohtauslääke triptaaneja meni yli 70 tablettia kuukaudessa. Ne auttoivat hetken, mutta särky yltyi aina uudestaan. Toisinaan vain kortisonikuuri katkaisi lääke- ja kipukierteen, kehossa jylläsi jatkuva tulehdus.

Terhi kokeili monia estolääkkeitä epilepsialääkkeistä beetasalpaajiin. Yksi niistä vei migreenin lisäksi yöunet. Pahoinvointilääkkeestä taas tuli voimakasta sydämentykytystä.

Kohtauksia lähes päivittäin

Terhin migreeni alkoi teini-iässä kuukautisten myötä. Migreeni on tuttu seuralainen myös Terhin äidille sekä 18-vuotiaalle tyttärelle. Kun Terhi odotti esikoistaan 28-vuotiaana, olo oli migreenitön, mutta synnytyksen jälkeen alkoi hurja vaihe.

Silloin tuntui, että pää hajoaa. Kohtauksia oli lähes päivittäin.

Migreenikohtausta enteili usein armoton väsymys ja pitelemätön makeanhimo. Terhi ahmi kirpeänsuolaisia salmiakkeja ja lakuja, hedelmäkarkkeja, kakkua, pullaa ja maitosuklaata. Se ei kuitenkaan helpottanut oloa, vaan teki entistä tukkoisemmaksi.

Kohtauksen laukaisivat hormonaalisten muutosten lisäksi tavallisesti stressi, jännitys, rankka liikunta, alkoholi, erityisesti punaviini, kovaotteinen niska-hartiahieronta tai pintaan kuplivat, mieltä kuohuttavat tunteet. Kun Terhin isä kuoli vuosi sitten ja kyyneleet olivat herkässä, migreeniä oli usein.

Kohtauksen iskiessä Terhi vetäytyi yksin pimeään huoneeseen lepäämään kylmä kääre otsalla. Se ei lopettanut pään jyskytystä, mutta teki olosta aavistuksen siedettävämmän.

Botox-piikit pelastivat

Vuosien varrella Terhi kokeili niin lääkkeitä, akupunktiota kuin hermostimulaattoria. Hän ei tiedä keinoa, jota ei olisi kokeillut. Homeopaattiset valmisteet pistivät kolmeksi vuodeksi stopin kipupiikeille, mutta niiden teho hiipui.

Muutama vuosi sitten neurologi ehdotti botoxia eli botuliinitoksiinia. Pistoksia laitetaan neljän kuukauden välein korvien yläpuolelle, niskaan, hartioihin, otsalle ja kallonpohjaan. Vaikutus alkaa noin kolmen viikon kuluttua.

Ensimmäinen pistoskerta jännitti Terhiä valtavasti, tunnetaanhan botox tujuna hermomyrkkynä.

– Pistettävä määrä on kuitenkin murto-osa siitä, mitä esimerkiksi plastiikkakirurgiassa käytetään. Otan pistoksia yleensä työpäivän jälkeen, sillä pistoskohtaan, kuten otsaan, saattaa nousta pieni kuhmu, vaikka niin ei aina käy.

Katkoja migreeniputkeen

Nykyään Terhi joutuu turvautumaan kohtauslääkkeisiin enää noin kerran viikossa. Pahoinvointia on harvoin ja sairaalakeikat ovat jääneet. Migreeni iskee lähinnä kuukautisten yhteydessä, välillä saattaa mennä pari viikkoa täysin ilman kohtauksia.

Terhi syö myös ravintolisiä, kuten B-vitamiineja, magnesiumia, kromia, sinkkiä, kuparia ja kofeiinia. Botox-pistosten kanssa ne ovat vähentäneet tulehdus- ja kipulääkkeiden tarvetta.

–Lääkäri totesi, että jos saat niistä apua, mitään estettä käytölle ei ole. Otan triptaaneja 3–8 kappaletta kuukaudessa, mikä on huikea muutos, migreeniputki ei enää jää päälle. Otan vitamiinicocktailjuoman lääkkeen yhteydessä, se helpottaa ja nopeuttaa lääkkeen imeytymistä. Joskus pelkkä vahva vitamiinicocktail katkaisee kohtauksen.

Jos kohtaus ehtii tulla, Terhi menee pimeään huoneeseen ja laittaa otsalle kylmän kääreen.

Töissä kuin robotti

Migreenistä huolimatta Terhi työskenteli pahimpina kipukausinakin tunnollisesti lukion englannin kielen opettajana eikä malttanut jäädä sairauslomalle.

–Välillä kävin opettajainhuoneessa oksentamassa ja palasin taas takaisin opettamaan.

Terhi toimi kuin robotti. Puki aamulla vaatteet päälle, föönasi hiukset ja lähti töihin.

– Olen luonteeltani perfektionisti. Vaikka epätoivon hetkiä tuli, en halunnut antaa periksi. Halusin kääntää jokaisen kiven ja uskoa, että jostain apu vielä löytyy. Sopeutuminen oli myös suojautumiskeino.

Nykyään, kun sairaus ei enää pilkistä joka nurkasta, olo on tyytyväinen ja turvallinen.

Migreenin helpottuminen on tuonut Terhille uudenlaista rohkeutta. Kesällä 2014 hän muutti Kouvolasta Helsinkiin, ja aloitti englannin kielen opettajana helsinkiläisessä lukiossa. Koti löytyi Arabiasta, läheltä Vanhankaupunginkoskea ja Toukolan ja Kumpulan idyllisiä puutaloalueita.

— Rohkaistuin hakemaan uutta työtä, kun migreeni hellitti otettaan. Työni on minulle hektisyydestään huolimatta tärkeää. Tykkään olla nuorten kanssa.

Rankka liikunta ei sovi

Terhi ammentaa voimia työn lisäksi kodista, läheisistä ihmisistä ja kaikesta kauniista. Myös oma tila ja rauha on tärkeää kiireisen ja hälyisän työpäivän jälkeen. Joskus on ihana sytyttää kynttilät kahvipöytään.

Läheisten kanssa laitetaan ruokaa, pelataan lautapelejä ja jutellaan. Liikunta tuo myös tärkeää vastapainoa. Kävely ja kevyet kehonpainoharjoitukset ovat sopivia fyysisiä liikuntamuotoja, jotka eivät provosoi kohtauksia. Rentoutuminen on tärkeää vaativan työn vastapainona.

Vanhankaupunginkoskella Terhi käy usein lenkillä sauvojen kanssa.

–Olen haaveilija ja pohdiskelija ja saan lenkillä tilaa ajatuksilleni. Olisi huippua käydä myös pilateksessa, mutta siitä jouduin luopumaan, sillä seuraavana päivänä heräsin aina migreeniin. Kevyessä jumpassa käyn silloin tällöin.

Sairaus on opettanut hellittämään. Silloin Terhi heittää jalat sohvalle ja ottaa käteensä kirjan, lehden tai tabletin. Hän on tietoisesti harjoitellut myös rentoutuessa keskittymään hetkeen, sulkemaan silmät ja kuuntelemaan ääniä ympärillään. Myös juttutuokiot ystävän kanssa ovat kullanarvoisia.

–Kuulun myös Facebookin migreeniryhmään, jossa jaamme kokemuksia ja apukeinoja. On hienoa huomata, että todella vaikeaankin migreeniin löytyy apua aina jostain.

Migreeniin on tulossa myös biologinen lääke muutaman vuoden sisällä. Ajatus siitä lohduttaa Terhiä.

–Katson rohkeasti eteenpäin ja uskon myönteisen ajattelun voimaan. Hymy ja nauru ovat tärkeitä.