Silsasieni tarttuu kosteissa tiloissa paljasjaloin tassutellessa. Hoida se heti pois, sillä kynsiin pesiytyessään silsa sitkistyy.

Sienet kasvavat kosteassa. Pukuhuoneet, jumppasalit ja palloiluhallit saattavat olla otollisia kasvupaikkoja sienille. Vaikka uimahalleja desinfioidaan ja monissa halleissa on oma desinfiointisuihku myös jaloille, se ei takaa, ettei sieltä voisi saada tartuntaa. Silti on hyvä muistaa, että vaikka monet altistuvat sienille, vain osalla varvasvälit tulehtuvat.

— Jos saa herkästi jalkasilsan, yleisissä kosteissa tiloissa on hyvä liikkua sandaaleissa, neuvoo iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Hannele Heikkilä.

Saunasta varvasvälisilsa ei tartu, sillä kuumuus läkähdyttää sienet.

Kutiseva tulehdus

Jalkasilsa on silsasienen aiheuttama tulehdus, joka alkaa tavallisimmin pikku­varpaan ja nimettömän välistä. Tulehdus saattaa levitä myös muihin varvasväleihin ja jalkaterään. Ihon pintaan nousee pieniä vesikelloja, mutta rakkuloita ei välttämättä ehdi nähdä, sillä ne puhkeavat nopeasti. Tulehtuneet varvasvälit halkeilevat, punoittavat ja hilseilevät, joskus iho voi haista pahalta.

Ärhäkkä silsa, jossa tulehdusta hämmentävät silsasienten lisäksi bakteerit, tunnetaan nimellä athlete’s foot eli urheilijan jalka. Silsa onkin urheilevien riesa. Miehiä silsa koettelee naisia yleisemmin, lapsilla se on harvinainen.

— Kutina on usein jaksottaista, kaikilla sitä ei ole lainkaan, mutta toisilla se saattaa olla niin voimakasta, että ihoa tekee mieli raapia, Hannele Heikkilä sanoo.

Silsa kotiutuu erityisen mielellään jalkaan, jossa varvasvälit ovat tiiviit tai varpaat ovat vääntyneet virheasentoihin, kuten iäkkäillä ihmisillä. Silsa ei itsessään ole haitallinen, mutta tulehtunut, vaurioitunut iho on ovi muille
infektioille, kuten streptokokkien aiheuttamalle kivuliaalle ruusulle.

Katse kenkiin

Koska silsa tykkää kosteasta, varvas­välien huolellinen kuivaaminen suihkun jälkeen jarruttaa sitä. Ilmakylvyt ja paljain jaloin liikkuminen ovat parasta rentoutusta iholle.    

Sienirihmastot ja -itiöt säilyvät elossa umpinaisissa kengissä. Kenkiä onkin hyvä vaihdella eikä aina kulkea samoilla hikisillä läpsyttimillä. Joskus sukatkin hiostavat. Luonnonmateriaaleista tehdyt ovat keinokuituisia ilmavampia.  

— Raskasta fyysistä työtä tekevät, kuten kaivos- ja rakennustyöläiset, sekä
hiostavia turvajalkineita työssään käyttävät saavat tutkimusten mukaan tavallista herkemmin varvasvälisilsan, Heikkilä kertoo.

Eroon paikallishoidolla

Jalkasilsa paranee melko hyvin apteekista ilman reseptiä saatavilla voiteilla, liuoksilla, suihkeilla tai puutereilla. Terbinafiinijohdannaiset (esimerkiksi Fungis, Fungorin ja Lamisil) ja atsolijohdannaiset (esimerkiksi Daktarin ja Canesten) ovat yleisimmin käytettyjä lääkeaineita, ja ne nitistävät lähes kaikki silsalajit.

On tärkeää jatkaa lääkitystä niin kauan kuin pakkausselosteessa suositellaan, vaikka silsa olisi jo parantunut, sillä hoidon keskeyttäminen johtaa herkästi tulehduksen uusimiseen. Varvasvälisilsa häviää useimmiten muutamassa viikossa.

Jos itsehoitovalmisteet eivät tepsi tai tulehdus on jatkuva kiusa, on hyvä piipahtaa ihotautilääkärillä.   

Sitkeämpi kynsisieni

Hoitamaton varvasvälisilsa leviää joskus kynteen, mutta kynsisieni voi puhjeta itsestäänkin. Kun silsasienet pääsevät pesiytymään kynnen alle, kynsi paksuntuu, haurastuu ja jopa irtoaa osittain. Kengät saattavat hiertää ja painaa kipeää kynttä, ja sukat menevät herkästi rikki.

Kynnestä tulee juostemainen ja ruskean kellertävä. Tulehdus voi olla vain yhdessä tai kaikissa kynsissä. Kynsisienestä otetaan aina näyte kynttä leikkaamalla ja raaputtamalla, sillä vammat ja monet muut sairaudet, kuten psoriaasi, saattavat paksuntaa kynttä.

Kynsisieni on silsasieni-infektioista vaikein hoitaa. Se puhkeaa useimmiten varpaan kynsiin, harvemmin sormiin. Erityisen mielellään kynsisieni tekee pesän vahingoittuneeseen kynteen. Erilaisissa immuunipuutostiloissa, kuten elinsiirto- tai HIV-potilailla, hiivasieni tulee usein kynsiin.

— Kynsisilsataipumus kasvaa ikääntyessä. Diabeteksen ja kynsisienen yhteyttä on tutkittu, mutta siitä on ristiriitaista tietoa, Heikkilä sanoo.  

Kynsisienen hoito vaatii 3—4 kuukautta kestävän, suun kautta otettavan sienilääkityksen.   
— Silti parhaimmillakin lääkkeillä vain 50—60 prosenttia kynsisienistä paranee. Uusi lääkekuurikaan ei aina auta.

Varvasvälisilsa voi parantua itsestäänkin, mutta kynsisieni ei. Joskus täytyy pohtia myös sitä, miten ponnekkaasti hoitoa jatketaan. Kehnon tehon lisäksi sienilääkkeillä voi olla sivuvaikutuksia ja haitallisia yhteisvaikutuksia joidenkin lääkkeiden kanssa.

Pesii joskus muuallakin

Jos silsa leviää varvasvälien lisäksi jalkapohjaan, puhutaan mokkasienisilsasta. Tällöin jalkapohjat paksuuntuvat, hilseilevät ja punoittavat. Ihon halkeilun vuoksi kantapää näyttää siltä kuin siihen olisi piirretty ohuita, valkoisia liituviivoja. Tauti vaatii usein sisäisen sienilääkityksen.

— Mokkasiinisilsa on melko harvinainen, mutta perinnöllinen taipumus saattaa altistaa sen puhkeamiselle, toteaa Hannele Heikkilä.

Miehet, hyvin harvoin naiset, saattavat saada nivussilsan. Nivussilsa voi kutista tai olla oireeton. Usein nivus- ja varvasvälisilsa puhkeavat samaan aikaan. Nivussilsa alkaa yleensä toispuoleisena, mutta leviää tavallisesti symmetrisesti, usein myös pakaravakoon. Ihottuma-alueella on sisäkkäisiä renkaita, ja joskus tulehdus leviää karvatuppiin. Jos epäilee nivussilsaa, lääkäri varmistaa, että diagnoosi on oikea. Nivussilsa ei aina taltu ilman tablettihoitoa.

Asiantuntijana Hannele Heikkilä Dosentti, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri, HYKSin Iho- ja allergiasairaala.

1

  • Pese jalat päivittäin. Jos jalat eivät ole likaiset, vesipesu riittää.
  • Kuivaa varvas­välit hyvin ja käytä aina omaa pyyhettä.
  • Älä laita rasvaa varpaiden väleihin.
  • Älä leikkaa kynsiä liian lyhyiksi, silloin silsasieni-infektio pääsee kynteen herkemmin.  
  • Jos kärsit jalkojen hikoilusta, kokeile antiperspiranttia tai jalkatalkkia.
  • Vaihda sukat päivittäin.
  • Pese sukat 60 asteessa, jotta silsasienet tuhoutuvat.
  • Pidä ilmavia, puuvillaisia sukkia.
  • Suosi nahasta, mokkanahasta tai kankaasta tehtyjä kenkiä.
  • Vaihtele kenkiä.
  • Pidä tossuja, kun liikut uima­halleissa ja jumppa­saleilla.
  • Oleskele mahdollisimman paljon paljain jaloin.
  • Jos urheilet usein, pese lenkkitossut säännöllisesti.
Vierailija

Hus, sienet pois varpaista

Pihkasalvaa en ole kokeillut, mutta tässä omat kokemukset: lääkevoiteet ovat heikkotehoisia, paras Lamisil solo-geeli, mutta sekään ei yksin riitä. Sienet ovat vastustuskykyisiä. Suun kautta otettavat lääkkeet ovat hyvin vaarallisia, en suosittelisi. Erittäin hyvin sienen tappaa tavallinen halpa alkoholipohjainen desinfektioneste, esim. Neo-amisept! Myös teepuuöljy tuntuu tehoavan, samoin kuin 4% vetyperoksidiliuos, jota saa apteekeista haavanpuhdistukseen. Näitä voi vaikka käyttää vuorotellen...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.