Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rytmihäiriön syy löytyy, jos se saadaan nauhalle oikealla hetkellä.

Kun potilas tulee valittamaan rytmihäiriötuntemuksiaan, lääkäri tekee ensimmäiseksi perustutkimuksen, eli kyselee elintavoista, kuuntelee sydäntä ja mittaa verenpaineen.

Sen jälkeen otetaan sydänfilmi. Se ei läheskään aina riitä, sillä rytmihäiriö olisi saatava nauhalle silloin, kun se on päällä.

Rytmihäiriötä ja sydämen tilannetta voidaan tutkia sydämen ultraäänitutkimuksella, rasituskokeella ja tarvittaessa sydämen pitkäaikaisrekisteröinnillä eli Holter-tutkimuksella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mikäli oireista on haittaa tai mieliharmia ja diagnoosi jää auki, rytmihäiriötä voidaan metsästää Holter-nauhoituksella. Potilaan rintaan laitetaan lätkät, jotka nauhoittavat 1–2 vuorokauden ajan sydämenlyönnit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun jokainen lyönti on ylhäällä, nähdään, mitä sydämessä tapahtuu, ja tarvittaessa voidaan aloittaa hoito. Jos havaitaan vaikka eteisvärinä, siihen päästään määräämään lääkkeet.

Holter-tutkimuskaan ei aina paljasta ongelman syytä, jos häiriö ei satu osumaan rekisteröintivuorokauteen.

Jos häiriöistä on potilaalle selvää haittaa tai on erityistä syytä epäillä vaarallista rytmihäiriötä, voidaan tehdä ns. elektrofysiologinen tutkimus. Sydämen sisälle tunkeudutaan katetreilla eli ohuilla johdoilla katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Tällöin rytmihäiriöt voidaan yrittää käynnistää keinotekoisesti, jolloin päästään ongelmaan käsiksi.

Asiantuntija  Mika Lehto, kardiologi, HUS

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla