Helpotus on suuri, kun alkoholistin tai mielenterveysongelmaisen lapsi oivaltaa, ettei ole ainoa pullon varjossa tai hulluissa oloissa varttunut. Surullisen lapsuuden vangiksi ei tarvitse jäädä.

Alkoholiperheissä varttuneet ajattelevat olevansa kokemuksineen ainutlaatuisia. Helpotus on suuri, kun voi ehkä ensimmäisen kerran elämässään puhua vaikeista asioistaan niin, että kuulija omasta kokemuksesta tietää, mistä on kyse.

– Oivalluksen ansiosta häpeä vähenee ja ahdistus hälvenee, sanoo psykoterapeutti Kirsti Aalto. Hän ohjaa vertaisryhmiä, joissa on mukana alkoholistien aikuisia lapsia, antaa yksilöterapiaa ja toimii Espoon A-klinikan johtajana.

Luottaminen vaikeaa

Turvattomuudentunne on Kirsti Aallon kuulemissa ryhmäläisten elämäntarinoissa yleisin yhteinen piirre.

– Juovan vanhemman lupauksiin ei ole voinut luottaa ja hänen suhtautumisensa on ollut ennakoimatonta. Odotetut kesälomamatkat eivät ole toteutuneet, se mistä lasta tänään on kehuttu, saattaakin huomenna olla moittimisen aihe.

Tämän tapaisten kokemusten jälkeen luottaminen on usein aikuisenakin vaikeaa. Se vaikeuttaa ihmissuhteita, eikä syyksi välttämättä tiedosta lapsuudesta nousevia tunnemuistoja.

Itsetuntokin jää monella heikoksi ja ujous vaivaa.

– Varsinkin myös itse alkoholisoituneet kertovat tällaiset vaikeudet juomisensa syyksi. He sanovat, etteivät selvin päin esimerkiksi mitenkään uskaltaisi lähestyä toista sukupuolta. Rohkaisuryyppyyn opitaan turvautumaan, jos on kotona nähnyt niin tehtävän.

Puolisoksi alkoholisti?

Alkoholiperheessä varttuneen ihmissuhteet eivät myöskään välttämättä etene luontevasti.

– Kun on kokenut tulleensa lapsena torjutuksi, ei uskalla aikuisenakaan kiinnittyä läheisiin ihmisiin, vaan hylkää aina itse ennen kuin tulee hylätyksi. Hylkäämisestä haavoittuu vähemmän, jos on itse hylkääjä, Kirsti Aalto selittää.

Mutta kun uskaltautuu parisuhteeseen, voi löytää itsensä vanhoista kuvioista.

– Tunnettua on, että alkoholistin tyttäret valitsevat usein miehekseen alkoholistin. Näin käy, koska  juovan miehen edesottamukset ovat tuttuja ja turvallisia, vaikka samalla ikäviä ja vahingollisia.

Moni siinä sitten ihmettelee, kuinka onkin voinut niin epäonnistua puolison valinnassa. Seurauksena on häpeä ja tarve salata, aivan kuten kotona juovan vanhemman takia aikanaan. Saattaa olla, ettei tapahtunutta voi myöntää edes itselleen.

Toivottavasti lopulta eteen tulee havahtumisen hetki, oivallus, että näin ei voi jatkua. Päällimmäisinä tunteina ovat yleensä katkeruus ja aggressiviisuus. Silloin moni on aivan ihmeissään siitä, miten on voinut haaskata elämäänsä vuosikausia alkoholistin rinnalla.

– Silloin on hyvä huomata, että sitä elämänjaksoa tarvitsi johonkin. Kun alkoholisti-isän jälkeen on valinnut alkoholistipuolison, on tietämättään tullut raivanneeksi tietä kohti elämää, jossa vihdoin osaa arvostaa itseään.

Rooli jää päälle

Aikuisuuteen seuraavat hankaluudet vaivaavat yleensä muitakin kuin läheisimpiä ihmissuhteita.

– Jos alkoholiperheen lapsi on yrittänyt saada huomiota pelleilemällä, hän saattaa huomaamattaan  aikuisena ottaa samanlaisen pellen roolin esimerkiksi töissä, mikä ei tietysti ole erityisen tarkoituksenmukaista.

– Lapsena huolehtimaan oppinut taas voi jatkaa itsensä unohtavaa muista huolehtimista koko ikänsä.

Tämä ominaisuus on usein henkisesti hyvin raskas, mutta hyvällä tavallakin se voi ilmetä. Alkoholiperheissä eläneistä tulee usein hyviä sosiaalityöntekijöitä ja sairaanhoitajia.

– Näiden ihmisten täytyisi kuitenkin pitää tarkka huoli ammatillisuudesta. Kun autettavan ongelmat muistuttavat omista lapsuudenkokemuksista, omat tunteet voivat nousta liikaa pintaan. Olisi hyvä oppia arvostamaan itseään ja välttää uhrautumista, jottei uupuisi, Kirsti Aalto muistuttaa.

Jotain hyvääkin

Alkoholiperheessä kasvaminen voi parhaassa tapauksessa olla myös suuri voimavara.

– Se voi opettaa käymään rohkeasti kiinni vaikeisiin asioihin, kasvattaa sitkeäksi. Monet tällaisen lapsuuden läpikäyneistä ovat myös taiteellisesti lahjakkaita.

Joskus tuntuu myös tapahtuvan melkein ihmeitä, kun apua lähdetään hakemaan ja tehdään lujasti töitä sen eteen, että elämä muuttuu paremmaksi. Kirsti Aalto kertoo esimerkin alkoholistin aikuisesta lapsesta, vaativassa työssä toimivasta, hyvän koulutuksen saaneesta naisesta. Hän kävi vuoden mittaan parikymmentä kertaa Aallon vastaanotolla alkoholiongelmansa ja mielenterveystoimistossa masennuksen takia.

– Kun ensi kertoja tapasimme, hän oli itsetuhoinen ja yrittänyt jossain vaiheessa jopa itsemurhaa viinalla ja lääkkeillä. Hän pelkäsi itsekin vaikeita masennuskausiaan. Sovimme, että hän kokeilee, miten mielialalääkkeet auttaisivat, kun hän yrittäisi olla jonkin aikaa juomatta. Vaikutus oli niin hyvä, että hän halusi raitistua ja onnistui siinä. Samaan aikaan hänen elämäänsä alkoi tulla uusia mukavia asioita, hän ryhtyi vapaaehtoistyöhön ja alkoi viihtyä ja puuhailla myös sukulaislasten kanssa.

Tämä nainen oppi vähän päälle nelikymppisenä, että lapsuuden kokemukset ovat mitä ovat, mutta niiden kanssa voi oppia elämään ja nauttimaan elämästään niistä huolimatta.

Horjuvan psyyken varjossa

Myös psykoterapeutti Matti Inkinen on nähnyt monesti huojentuneisuuden, joka syntyy oivalluksesta ”en ole ainoa”. Inkisen vertais- eli ALO-ryhmäläiset ovat mielenterveysongelmaisten vanhempien aikuisia lapsia, ja he kokoontuvat Omaiset mielenterveyden tukena ry:n tiloissa Helsingissä.

Matti Inkinen on tehnyt työtä kymmenen vuotta ja kuullut laajan kirjon lapsuudenkokemuksia.

– Useimpien ryhmäläisten vanhempi on sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä, persoonallisuushäiriöitä  tai psykoottisuutta, yleensä skitsofreniaa. Pahimmassa tapauksessa lapset ovat joutuneet henkisen tai fyysisen väkivallan uhreiksi. Tällaisten kokemusten seurauksena on helposti, että luottamuksen rakentaminen muihin  ihmisiin ja tulevaisuuteen on vaikeaa, pahinta pelätään aina.

Masentuneiden vanhempien lapsia on ryhmissä yllättävän vähän. Inkinen arvelee sen johtuvan siitä, että masennus on tavallaan huomaamattomampaa ja vähemmän dramaattista kuin muut mielenterveyden häiriöt.

Jos vanhemman masentuneisuudesta ei ole lapsuudenkodissa koskaan puhuttu, lapsi saattaa ajatella, että vanhempi nyt vain on tuommoinen. Varsinkin jos masentuneisuus on peittytynyt fyysisiin oireisiin, kuten usein käy.

Siitä ei puhuta

– Aika yleistä onkin, ettei lapselle ole kerrottu vanhemman sairaudesta mitään. Tämä on kuitenkin vaistonnut kodin oudun ilmapiirin ja kärsinyt siitä, Inkinen kertoo.

Asioiden oikean laidan tajuaminen voi tapahtua, kun omaa aikuisuutta on eletty jo pitkään. Monelle ryhmäläiselle vanhemman sairaus on yhä arkipäivää.

Esimerkkinä Inkinen kertoo ryhmään tulleesta nelikymppisestä naisesta, joka oli joutunut ottamaan vastuun pitkäaikaiseen sairaalahoitoon joutuneesta äidistään. Tutustuessaan äidin siihenastiseen lääkitykseen tytär löysi tämän kotoa lääkkeitä, jotka reseptien mukaan oli tarkoitettu kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.

– Tyttären muistiin palasi, että äiti oli ollut usein hänen lapsuutensa aikana sairaalahoidossa, mutta hänelle ei ollut kerrottu miksi. Vasta nyt äidin outojen käyttäytymiskausien syy valkeni hänelle. Monet omituiset tilanteet saivat selityksensä, ja hän tajusi, miksi oli viettänyt melko hullun lapsuuden.

Ryhmässä hän pohdiskeli, kuinka paljolta mielipahalta olisi säästynyt, jos joku olisi aikanaan kertonut hänelle totuuden. Parhaimmat tasapainoiseen aikuisuuteen selviämisen mahdollisuudet nimittäin ovat niillä lapsilla, joille on selitetty asioiden oikea laita, tai joilla on ainakin ollut jonkinlainen käsitys vanhemman oudon käyttäytymisen syistä. Vähintäänkin selviytyjillä on ollut joku aikuinen tai ystävä, jolta on saanut tukea ja johon on voinut luottaa.

Tulevaisuuden kannalta ehkä turmiollisinta taas on se, jos lapsi on viety mukaan psyykkiseen häiriöön, esimerkiksi häntä on kielletty puhumasta kotiasioista ulkopuolisille.

– Kotoa on joko sanottu, että sinne ei saa tuoda ketään, tai lapsi ei ole kehdannut, koska olot kotona ovat omituiset, siellä on siivotonta ja vanhempi käyttäytyy oudosti. Äärimmäisen pahoja seurauksia tulee yleensä siitä, jos vanhemmalla on ollut itsemurhariski tai lapsi on joutunut näkemään itsemurhayrityksen. Tällaisten kokemusten jälkeen lapsi ehkä rupeaa jäämään kotiin ja vahtimaan, miten vanhempi pärjää, Inkinen sanoo.

Oivalluksia ja yhteistä naurua

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaneen äidin tyttären tavoin moni muukin tulee ryhmään elämänmuutoksen aikaan. Sellainen voi olla, kun lähtee opiskelemaan, alkaa seurustella tai perustaa perheen. Silloin mieleen saattaa nousta selittämätöntä syyllisyyttä siitä, että tavallaan jättää vanhempansa, koska on lapsena itse joutunut ottamanaan vanhemman roolin. Kun pariskunta alkaa suunnitella lasten hankintaa, mieleen voi myös nousta huoli siitä, onko näilläkin perinnöllinen alttius sairastua esimerkiksi skitsofreniaan tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

Matti Inkinen kertoo monen sanovan, että ryhmässä käyminen tuo myös uusia näkökulmia ja oivalluksia siihen, mitä lapsuudenkodissa on koettu: isällä oli päättömiä suunnitelmia ja kovat kierrokset siksi, että hänen bipolaarihäiriössään oli menossa maaninen vaihe. Äiti piti kodin verhot päivälläkin kiinni, koska skitsofreniansa takia koki itsensä vainotuksi.

Vaikka asiat ovat vakavia eivätkä ne aikanaan ole tuntuneet lainkaan huvittavilta, ryhmissä menneistä kokemuksista etsitään koomisiakin puolia. Muistellaan hulluimpia tilanteita, joissa on oltu mukana. Näin tehdään, sillä yhteinen nauru vapauttaa.

– Silloin kuullaan juttuja vaikkapa siitä, miten psykoosiin joutunutta äitiä vietiin pakkohoitoon. Tämä luuli olevansa afrikkalainen prinsessa ja rupesi kulkemaan kaupungilla pukeutuneena  mielestään arvonsa vaatimalla tavalla koreaan mekkoon ja komeaan turbaaniin. Toinen muistelee, miten isä psykoosin mentyään uskoi löytäneensä Kennedyn murhaajan Suomesta ja alkoi vakoilla ja salaa valokuvata tätä.

Mukaan ryhmään

Miten ryhmiin sitten pääsee mukaan, kun haluaa selvitellä elämän varhaisista vaiheista asti mukana kulkeneita, vanhemman psyykkisen sairauden takia omaakin psyykeä kuluttavia asioita?

– Ensimmäinen askel on yhteydenotto Omaiset mielenterveystyön tukena -yhdistuksen, Matti Inkinen neuvoo. Silloin voi kertoa tarinaansa, minkä jälkeen pohditaan, miltä ryhmään tuleminen tuntuisi. Yhteydenottaja miettii sitä sitten rauhassa ja tekee päätöksensä, kun aika on kypsä.

Ryhmissä on yleensä 6–10 osallistujaa. Yli puolet heistä on aiemmin hakenut apua myös esimerkiksi mielenterveystoimistosta. Yleistähän on, että vanhemman psyykkisen oirehtimisen varjossa eläminen on uhka myös lapsen omalle mielenterveydelle. Iältään ryhmäläiset  ovat noin 18–60-vuotiaita. Keski-ikä on vähän päälle kolmekymmentä. Se, että paljon vanhempiakin on mukana, osoittaa, että ahdistavat lapsuuden kokemukset voivat seurata ihmistä koko hänen elämänsä ajan.

Lue lisää mielen ja kehon oireilusta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.