aikuisen hampaiden oikomishoito
Kuva Shutterstock

Suorat hampaat ja hyvän purennan voi hankkia vielä aikuisenakin, jos siihen on valmis käyttämään rahaa ja aikaa. Asiantuntijamme kertovat, kuinka homma käy.

1. Milloin oikomishoito on paikallaan?

Oikomishoitoa kannattaa harkita ainakin silloin, kun purenta oireilee ja aiheuttaa kipuja. Syväpurenta, jossa alahampaat ottavat kiinni kitalakeen, voi aiheuttaa vaivoja. Toisaalta jos hampaittensa kanssa on pärjännyt kuusikymppiseksi, ongelmat tuskin enää pahenevat.

Purentavirheiden hoidattamisen lisäksi hammasrautoja ollaan valmiita käyttämään puhtaasti ulkonäkösyistä.

– Vaikka hoitoon tulisikin vain esteettisten syiden vuoksi, yleensä jokaiselta löytyy jonkinasteinen purentavirhe, kertoo oikomishoidon erikoishammaslääkäri, dosentti Tuula Ingman.

2. Onko turhia oikomishoitoja?

– Moni potilas harmittelee, ettei ole tiennyt oikomishoidon mahdollisuuksista aikaisemmin. Jos jokin vaivaa omassa suussa, siitä kannattaa aina kysyä. Yleensä oikojat kertovat kyllä rehellisesti kannattaako hoito, Tuula Ingman sanoo.

Vielä 2000-luvun alussa yksityisessä hammashoidossa oikomisasiakkaat olivat pääasiassa keski-ikäisiä naisia, jotka halusivat purentansa kuntoon.

Nykyään noin puolet tulee vastaanotolle ulkonäön vuoksi. Ja joskus oikominen voi olla tarpeen muun hammashoidon vuoksi, jos vaikka suuhun pitää tehdä tilaa proteettisille rakennelmille.

Uusin asiakasryhmä ovat parikymppiset miehet, jotka haluavat suorat hampaat.

3. Mitä oikominen vaatii potilaalta?

Useimmiten oikomishoito edellyttää vain säännöllistä hammaslääkärissä käymistä ja hampaiden huolellista puhdistamista. Tupakoitsijalle kynnys voi olla korkeakin, sillä sauhuttelu pitää lopettaa oikomisen ajaksi kokonaan.

– Tupakoitsijalla on huono verenkierto ja usein ientulehdusta. Kun siihen lisätään oikomisen aiheuttama paine, hampaiden kiinnityskudokset joutuisivat liian koville, Ingman perustelee.

Raskauden aikana hampaista ei voi ottaa hoitosuunnitelman tekoon tarvittavia röntgenkuvia. Muuten raskaus tai imetys eivät ole esteitä oikomiselle.

4. Miten valita hammaslääkäri?

Oikojahammaslääkärin valintaan kannattaa käyttää hetki aikaa, sillä häntä tulee näkemään usein.

–Valinnassa on hyvä kiinnittää huomiota koulutukseen: mitä hammaslääkäri on opiskellut ja missä. Lisäksi selkeä hoitosuunnitelma, jonka potilaskin ymmärtää, on yleensä hyvä merkki, Ingman vinkkaa.

Virosta voi löytyä Suomessa koulutuksensa saaneita oikojahammaslääkäreitä, ja Suomesta taas ulkomailla erikoistuneita. Ingman korostaa suomalaisen koulutuksen tasokkuutta mutta tunnustaa että valmistuneissa on eroja. Siksi kannattaa kuunnella muiden suosituksia.

5. Millaista oikomishoito on?

– Yleensä kaikilla on todellisuutta paljon pahempi käsitys siitä, miten hankalaa rautojen kanssa eläminen on. Heti rautojen laiton jälkeen voi tuntua että apua, miksi olen mennyt tekemään tämän. Ensimmäisen viikon jälkeen kelkka yleensä kääntyy, Tuula Ingman sanoo.

Oikomishoidon aktiivista vaihetta kestää vuodesta kahteen, joskus kolmekin. Sinä aikana hammaslääkärikäynti on noin kerran kuussa.

Yksi käynti kestää 20–30 minuuttia. Sen jälkeen hampaissa voi tuntua arkuutta päivän pari. Kivuista selviää särkylääkkeellä ja välttämällä kovia ruokia.

Oikomista seuraa ylläpitovaihe, jonka aikana purentaa seurataan kaksi kertaa vuodessa parin kolmen vuoden ajan.

6. Ottaisinko perinteiset raudat?

Perinteiset, hampaiden ulkopuolen pinnoille kiinnitettävät raudat ovat yleisimpiä. Niillä voidaan hoitaa kaikenlaiset oikomista vaativat purentavirheet ja hampaiden suoristukset.

Perinteisistä raudoista saa huomaamattomat valkoisilla tai kirkkailla kiinnikkeillä. Tavalliset metalliset kiinnikkeet ovat kuitenkin halvempia, kestävämpiä ja helpompia puhdistaa, joten enemmistö oikomisessa käytettävistä kiinnikkeistä on metallisia.

Jotkut hammaslääkäriasemat käyttävät myös läpinäkyviä kaarilankoja.

– Potilaat ovat välillä ihmeissään, miten huomaamattomat valkoiset kiinnikkeet ovat. Perinteiset raudat vaikuttavat elämään, kuten syömiseen, puhumiseen ja kaikkeen esiintymiseen, vain vähän. Niihin tottuminen kestää ehkä viikon, Tuula Ingman listaa.

7. Vai uudet, näkymättömät?

Viimeisten vajaan kymmenen vuoden aikana perinteisille raudoille on tullut vaihtoehdoksi hampaiden kielenpuolisille pinnoille kiinnitettävät oikomiskojeet eli linguaaliraudat. Ne ovat näkymättömin tapa oikoa hampaita.

Linguaalirautoja ei Suomessa tarjota julkisessa hammashuollossa, sillä kaikenlaiset purentavirheet saadaan edelleen hoidettua tavallisillakin raudoilla ja linguaalit ovat paljon kalliimmat. Niiden asentaminen vaatii hammaslääkäriltä lisäkoulutusta.

Linguaaliraudoista tunnetuimpia ovat Incognito, WIN, Harmony ja Embrace. Ensimmäiset linguaalirautojen, kuten Standardin, kiinnikkeet olivat tehdasvalmisteisia ja kömpelöitä. Uusissa kojeissa kiinnikkeet tehdään yksilöllisten hammasmuottien mukaisesti: robotti taivuttaa tarkasti hampaita liikuttavat, metalliset kaarilangat.

8. Kumpi on parempi menetelmä?

Tuula Ingman pitää uusia linguaalirautoja hankalampana vaihtoehtona potilaalle. Oikomiskojeen kielenpuoleisuus vaikeuttaa puhetta ja syömistä kuukausienkin ajan. Linguaaliraudat ovat myös selvästi kalliimmat. Jos joku osa irtoaa ja sen vaikka nielaisee, uusi pitää tilata ulkomailta.

Oikomishoidon erikoishammaslääkäri Virpi Myller on Suomessa Incognito-linguaalirautojen edelläkävijä. Hänkin on oikonut niillä vasta reilut neljä vuotta.

–Vastaanotollani Helsingin keskustassa noin 65 prosenttia aikuisista valitsee linguaaliraudat – yleensä ulkonäkösyistä. Joskus hoito käy niillä vähän nopeammin kuin perinteisillä raudoilla ja ne saattavat toimia esimerkiksi syväpurennan korjaamisessa perinteisiä rautoja paremmin, Virpi Myller kertoo.

Sellaista purentaa ei ole kuitenkaan tullut Myllerillekään vastaan, jota ei olisi saanut hoidettua tavallisillakin raudoilla.

9. Entä jos oikominen ei riitä?

Joskus purentavirhe on niin vaikea, että sen korjaaminen vaatii oikomisen lisäksi leukojen leikkauksen. Esimerkiksi HUSin piirissä leukaluun leikkauksia tehdään vuodessa satakunta. Kaikki ovat tapauksia, joissa pelkkä oikominen vain pahentaisi purentavirhettä. Jotkut jättävät hoidon aloittamatta leikkaukseen liittyvien pelkojen vuoksi.

Vaikka leukaluuhun ei tarvitsisi kajota, oiottaessa saatetaan joutua tekemään pienempiä kirurgisia toimenpiteitä, kuten hampaan poistoja.

10. Kuinka pitkään hoito jatkuu?

Kun oikominen on saatettu päätökseen ja purenta on kohdillaan, alkaa ylläpitovaihe eli retentio. Useimmiten hampaiden ylä- ja alakaarelle liimataan metallinen retentiolanka pitämään hampaita paikoillaan. Yläkaarella käytetään lisäksi muovista retentiolevyä. Myös yönarskuttelua hillitsevä purentakisko toimii retentiokojeena.

Tutkimusten mukaan hampaat leukaluuhun kiinnittävillä säikeillä kestää kahdesta jopa seitsemään vuotta luutua uusille paikoilleen. Niinpä hampaiden kielen puoleisille pinnoille liimattavien retentiorautalankojen pitoaikoja on pidennetty.

– Yhä useammin suositellaan, että ylläpitohoito olisi pysyvää, eli se kestää koko loppuelämän. Vaikka aikuisella kasvu onkin päättynyt, elimistö muokkautuu koko ajan. Leuassa tapahtuvat muutokset voivat ilman ylläpitohoitoa saada hampaat taas liikkeelle, Tuula Ingman selittää.

Asiantuntijat: Tuula Ingman, oikomishoidon erikoishammaslääkäri, dosentti, HUSin suu- ja leukasairauksien poliklinikka. Virpi Myller, oikomishoidon erikoishammaslääkäri, Helsinki.

KEVYTKORJAUS PIKKUVIKOIHIN

Pieniin purentavirheisiin voidaan käyttää muitakin huomaamattomia menetelmiä.

Esimerkiksi tietokoneohjelmalla suunniteltava Invisalign-oikomishoito tehdään purentakiskoja muistuttavilla läpinäkyvillä kiskoilla. Niitä vaihdetaan aina tiukempiin noin kahden viikon välein, kunnes hampaat ovat halutuilla paikoilla.

Myös irtokojehoito Inman Aligneria käytetään esteettisten asentovirheiden, kiertyneiden hampaiden

ja rakojen korjaamiseen.

katetriablaatio. rytmihäiriö

Kuinka monta kertaa sydämen katetriablaatio voidaan tehdä? Onko poltoista haittaa sydämelle? Vaikuttaako arvet myöhemmin sydämen toimintaan? Minulle on tehty katetriablaatio 2 kertaa kammiotakykardian ja kammiolisälyöntisyyden johdosta, mutta kammiolisälyönnit jatkuvat edelleen.

Rytmihäiriöiden hoito kateriablaatiolla kehittyy koko ajan, mutta kaikkien rytmihäiriötyyppien hoito ei ole yhtä kiitollista. Kammiotason yläpuolelta lähtevien säännöllisten nopealyöntisyyskohtausten hoito on yleensä tehokasta ja vähäriskistä. Suurin osa potilaista vapautuu kertakäsittelyllä tykytyskohtauksistaan. Eteisvärinässä – vaikka sekin on eteistason rytmihäiriö – ablaatiohoito ei ole ihan yhtä tuloksekasta.

Kammiolisälyöntien ja kammiotakykardioiden katetrihoidon onnistuminen vaihtelee riippuen ongelman sijainnista sydämen johtoratoihin nähden. Lähellä johtorataa sijaitsevan rytmihäiriölähteen voimakas käsittely voi johtaa riippuvuuteen sydämen tahdistimesta. Tätä ei toivota varsinkaan, jos potilas on nuori ja jos hoidettava rytmihäiriö ei uhkaa henkeä.

Ablaatiohoidon tulos vaikuttaa tässä tapauksessa hyvältä, jos kammiotakykardiat ovat jääneet pois. Lisälyönnit eivät aina häviä katetritoimenpiteillä. Tästä mahdollisuudesta lääkärin pitäisi aina kertoa potilaalleen.

Ehdotonta ylärajaa ei ole katetritoimenpiteen uusimiselle. Siitä tulevaa säderasitusta ja kajoavan tutkimuksen välittömiä komplikaatioita pitää aina arvioida suhteessa saavutettavissa olevaan hyötyyn. Hyödyn arvioinnissa toimenpidelääkärin arvio on keskeinen, koska jokainen potilas oireineen on yksilöllinen ja lääkäri tietää parhaiten uuden toimenpiteen onnistumismahdollisuuden.

 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

vaivaisenluu, jalkakipu

Olen kuusikymppinen normaalipainoinen nainen, joka on saanut vaivaisenluut isän perintönä. Oikeasta jalasta vaiva leikattiin 30 vuotta sitten, mutta nyt isovarvas on alkanut taas kääntyä keskelle ja muiden varpaiden tyvinivelet ovat nousseet ylös eli on syntynyt ns. vasaravarpaat.

Kävelen paljon, olen voimisteluttanut varpaita lehdessänne olleiden ohjeiden mukaan ja hankkinut jaloilleni räätälöidyt pohjalliset ja varpaiden erottajat, mutta mikään ei ole auttanut. Mikä auttaisi? Olen muuten terve eikä mitään lääkitystä ole käytössä.

Vaivaisenluu ja vasaravarpaat ovat yleisiä vaivoja. Vaivaisenluulla eli hallux valguksella tarkoitetaan muiden varpaiden suuntaan taipunutta isovarvasta. Vasaravarpailla tarkoitetaan 2.–4. varpaiden koukistumista tyvi- tai kärkinivelestä tai molemmista.

Molemmat vaivat liittyvät jalkaterän lihasten, jänteiden ja nivelten toiminnan epätasapainoon. Altistavia tekijöitä ovat liian kapeat ja korkeakorkoiset kengät, perinnölliset tekijät ja tietyt sairaudet.

Sekä vaivaisenluu että vasaravarpaat aiheuttavat jalkaterään kipua, kosmeettista haittaa, hiertymiä ja ihon paksuuntumaa. Oireita ja virheasentoja hoidetaan ensisijaisesti konservatiivisesti: riittävän tilavat ja matalat jalkineet, ortoosit ja varvastuet. Kireiden lihasten (pohkeessa ja jalkaterässä) venyttäminen ja lihasepätasapainon korjaaminen sopivilla harjoituksilla auttaa. Leikkaushoitoa mietitään, jos oireet eivät konservatiivisella hoidolla riittävästi lievity. Pelkän kosmeettisen haitan takia leikkausta ei tehdä.

Kysyjä ei mainitse, aiheuttavatko vaivaisenluu ja vasaravarpaat muuta kuin kosmeettista haittaa. Leikkaushoitoon liittyvien tulehdus- ja muiden riskien vuoksi siihen ei kannata ryhtyä ellei varvasmuutosten aiheuttama haitta ole merkittävä. Kivun ja muiden oireiden lievittämiseksi suosittelen ensisijaisesti kääntymään jalkaterän toimintaan erikoistuneen fysioterapeutin puoleen. Arvion leikkaushoidon tarpeellisuudesta tekee jalkaterän vaivoihin perehtynyt ortopedi.

 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.