punkki, puutiainen, borrelioosi, Lymen borrelioosi
Kuva Shutterstock

Puutiainen on Suomen vaarallisin eläin, silti vain joka viides niistä kantaa borreliabakteeria. Jos siis punkki pureutuu nahkaan, ota rauhallisesti ja lue tämä juttu.

Mitä tehdä, jos huomaa punkin nahassaan?

Puutiainen poistetaan ihosta muitta mutkitta. Ei kannata mennä paniikkiin, sillä puutiaisen pitää olla ihossa ainakin vuorokausi, ennen kuin borreliabakteeri voi tarttua. Silloinkin taudin tarttumisen edellytyksenä on se, että puutiaisessa on ollut borreliabakteeri. Parhaiten irrottaminen sujuu apteekista saatavilla punkkipinseteillä, joilla saa napakan otteen punkista. Pinseteillä kannattaa tarttua puutiaiseen mahdollisimman läheltä ihon pintaa puutiaisen kaulasta ja väsyttää se eli vetää se rauhallisesti kiertävällä liikkeellä pois.

Vanhan kansan viisaudet eivät poistamisessa päde: puutiaista ei kannata koskaan irrottaa voin tai öljyn turvin, sillä tukehtuessaan punkki voi oksentaa borreliabakteereita ihoon. Poiston jälkeen iholle voi sipaista antiseptistä puhdistusainetta. Pelkän puutiaisen pureman vuoksi antibioottikuuria ei suositella. Näin vältytään useimmiten turhaan syödyltä antibioottikuurilta.

Mitä tauteja puutiaiset levittävät?

Puutiaiset levittävät Suomessa lähinnä vain kahta tautia, Lymen borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lisäksi hyvin harvinaisia puutiaisen levittämiä tauteja ovat jänisrutto eli tularemia sekä ehrlichioosi ja babesioosi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Voiko puutiainen irrota ihosta itsestään?

Jos puutiainen on ahminut itsensä täyteen verta, se kasvaa turpeaksi ja voi tipahtaa iholta itsestään. Tähän menee usein vuorokausia. Borrelioositartunnan riskin minimoimiseksi puutiainen kannattaa irrottaa iholta heti sellaisen huomatessaan.

Mistä borreliabakteeri tulee puutiaiseen?

Borreliabakteereiden varastoja ovat etupäässä pienet jyrsijät, kuten peltomyyrät ja metsähiiret, joista puutiaiset tankkaavat verta. Puutiaisella on kolme elinvaihetta. Munasta kuoriutunutta puutiaista sanotaan larvaksi, ja verta juotuaan se muuttuu nuoreksi nymfiksi ja lopulta aikuiseksi naaraaksi tai koiraaksi. Näiden vaiheiden aikana puutiainen kasvattaa ympärilleen kovan kitiinikuoren.

Kantavatko kaikki puutiaiset borreliabakteeria?

Eivät. Keskimäärin noin joka viides puutiainen levittää borreliabakteeria, riippuen myös hieman maantieteellisestä alueesta. Riski saada tartunta yhdestä puremasta on siksi melko pieni. Jos puutiaisen saa irrotettua vuorokauden sisällä sen kiinnittymisestä, tartunnan riski on vähäinen. Noin joka 50. – 100. puutiaisen purema aiheuttaa borrelioosin.

Mitä tehdä, jos irrotushetkellä osa puutiaisesta jää ihon sisään?

Joskus puutiaisen imukärsästä katkeaa pieni väkänen pistokohtaan. Se voi aiheuttaa ärsytystä ja kutinaa pitkäänkin, varsinkin jos ihoa raapii ja sinne pääsee bakteereita. Imukärsässä ei kuitenkaan ole borreliabakteereita, joten tartuntaa ei tarvitse pelätä. Kärsä on vähän kuin tikku sormessa, joka irtoaa ajan myötä itsestään. Joskus ihotulehduksen rauhoittamiseen voidaan tarvita antibioottivoidetta.

Voiko bakteeri koteloitua tai piiloutua kehoon?

Moni pelkää, että borreliabakteeri voisi koteloitua ja piiloutua elimistöön, mutta tutkimuksissa tälle oletukselle ei ole saatu vahvistusta.

Millaiset oireet viittaavat borreliainfektioon?

Varmin ja tavallisin merkki borreliainfektiosta on rengasmainen, vähitellen laajeneva ihottuma, erythema migrans, joka tulee suurimmalle osalle tartunnan saaneista. Tässä vaiheessa infektio useimmiten huomataankin. Ihottuma näyttää vähän siltä, kuin heittäisi kiven peilityynen järven pintaan, ja osumasta lähtee laajenemaan rengas ympäristöön.

Joskus ihottuma voi olla jopa yli metrin halkaisijaltaan, kaulasta nilkkoihin ulottuva. Noin 20–30 prosentille ihottumaa ei tule tai sitä ei huomaa. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos se on vaikeasti havaittavissa paikassa, kuten takapuolessa, selässä tai hiuspohjassa. Toisinaan iholla saattaa olla useita ihottumarenkaita. Silloin bakteeri on levinnyt verenkierron välityksellä useisiin kohtiin iholla.

Jos tartuntaa ei havaita ihottumavaiheessa, joillekin kehittyy väsymystä, lämpöilyä tai nivelkipuja. Neurologisista oireista kasvohalvaus eli kasvojen toisen puolen veltostuminen on tavallisin. Lapsilla kesäaikaan yli puolet kasvohalvauksista johtuu borrelioosista. Harvoin borrelioosi voi tulehduttaa selkäydintä ja viedä hetkellisesti jopa kävelykyvyn. Borrelioosi on kuitenkin erittäin harvoin hengenvaarallinen.


Voiko puutiainen tarttua lemmikkieläimestä ihmiseen?

Voi. Mikään ei kerää puutiaisia niin hyvin kuin kissa tai koira. Joskus on sanottu, että paras puutiaismittari saaristossa on kalastajan koira. Puutiainen tarttuu kaikkeen liikkuvaan ja istahtaa herkästi maastossa käyskentelevän lemmikin turkkiin ja edelleen nahkaan nauttimaan veriateriasta. Siksi suositellaankin, ettei eläimiä otettaisi puutiaisaikoina ihmisten kanssa samaan makuuhuoneeseen nukkumaan. Lemmikki kannattaa myös suojata sille tarkoitetuilla punkkikarkotteilla.

Voiko tartunnan estää käyttämällä punkkikarkotetta?

Pelkästään karkotteiden varaan ei kannata heittäytyä. Tärkeintä on pukeutua asianmukaisesti puutiaisalueilla liikkuessaan, esimerkiksi metsässä suojata itsensä pitkillä lahkeilla ja vetää sukat lahkeiden yli. Vaaleista vaatteista puutiaiset erottuvat paremmin kuin tummista.

Suojaako rokote borrelioosilta?

Ei. Tässä ihmisillä menevät usein puurot ja vellit sekaisin. Monet saattavat ajatella, että kun ottaa rokotteen, punkkia ei tarvitse pelätä. Punkkitaudeista ainoastaan virusperäistä ja borrelioosia sata kertaa harvinaisempaa puutiaisaivokuumetta vastaan on rokote. Rokotetta suositellaan aivokuumevirusalueilla asuville ja kesäaikaan retkeileville.

Lue lisää puutiaisaivokuumeesta

Miten borrelioosia hoidetaan?

Kun ihottuma puhkeaa, infektio on helppo parantaa kahden viikon antibioottikuurilla. Yleensä käytetään amoksisilliiniä tai doksisykliiniä. Osalla tautia ei löydetä varhaisvaiheessa ja heille ehtii tulla muita oireita, kuten flunssan kaltaista lämpöilyä, päänsärkyä, hermosärkyä tai nivelkipuja. Tässä taudin levinneessä vaiheessa tehokkain keino on laskimoon annettava, 2–3 viikon kestoinen antibioottihoito.

Asiantuntija: Miikka Peltomaa, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti, Korvalääkärikeskus Aino, Järvenpää.

Puutiainen eli punkki

Litteä ja soikea, niveljalkainen hämähäkkieläin liikkuu heinikoiden, karikkeen ja aluskasvillisuuden kätköissä. Se odottaa, että pääsee hyppäämään ohikulkevan lemmikin tai ihmisen iholle lounastamaan. Kansan suussa puutiaiselle on vakiintunut nimi punkki. Keväällä, kun ilmat alkavat lämmetä, myös puutiaiset mönkivät piiloistaan. Pisto ei tunnu miltään, sillä puutiainen sylkee iholle puudutetta.

– Puutiaisia on ollut maapallolla ehkä sata miljoonaa vuotta. Niillä on tietty ”kotikenttäetu”. Ne jatkavat tallusteluaan täällä senkin jälkeen, kun ihmisiä ei enää ole, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti Miikka Peltomaa.

Kirmar

On uskomatonta että Suomessa ei tieto mene perille. Borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen lisäksi punkinpuremasta voi saada monia muitakin taudinaiheuttajia eikä niiden siirtymisen nopeudesta puhuta/tiedetä mitään. Itselläni on Suomessa testien kautta löytynyt useampi taudinaiheuttaja. Lymen borrelioosi, niin kuin sitä Suomessa kutsutaan, on monimikrobisairaus joka myöhästyneen hoidon vuoksi johtaa vakavaan vammautumiseen.

Borre

Ei ja ei. Varsinaisia asiantuntijoita. Aina se borre ei parane helposti ja punkin ei todellakaan tarvitse olla kiinni vuorokautta. Borrea voi sairastaa tietämättäänkin, kuten itselläni kävi. Vasta toinen (enhkä se oli kolmas tai ties kuinka mones) toi esiin vahvemmat oireet. Ensimmäinen toi olka- ja kyynärniveliin kipua, joka kesti noin 2 vuotta, kunnes uusi purema paljasti borren. Minä söin noin 4 vko antibioottia ja oletettavasti olen nyt terve, ainakin toistaiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla