Rintasyöpä on leikattu ja voitettu – ehkä unohdettukin, kun käsivarsi alkaa oudosti turvota. Onneksi apua turvotteluun löytyy lymfasta leikkaukseen.

Imusuonisto on kuin verisuoniverkosto, joka ylläpitää osaltaan elimistön puolustukykyä. Imusolmukkeet suodattavat imunestettä ja torjuvat tulehduksia. Imusolmukkeita on rykeminä kaulassa, kainalossa, nivusissa ja vatsalla. Rintasyöpäleikkauksessa kainolon imusolmukkeita saatetaan joutua poistamaan. Imusolmukkeiden poistamisesta voi pitkän ajan jälkeenkin seurata leikatun puolen käteen vaarallinen turvotus.

Jos rintasyöpäleikkauksen jälkeen käteen nousee turvotusta, tulee painontunnetta tai kättä pistelee, syöpäosastolle tai hoitavalle lääkärille on mentävä heti. Nestekierron vajaatoimintaa voidaan helpottaa muun muassa lymfaterapialla. Fysioterapeutti, lymfaterapeutti Jaana Sinkkonen tapaa Kuopiossa jatkuvasti rintasyövästä toipuneita naisia, joita vaivaa käden turpoaminen.

– Leikkauksen jälkeen kädessä on jonkin aikaa leikkausturvotusta, mutta se laskee muutamassa viikossa. Lymfaturvotus on eri asia ja voi nousta kauankin leikkauksen jälkeen. Sitä voi tulla kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua imusolmukkeiden poistosta.

Rintasyöpäleikkauksessa poistetaan syöpäsolukko ja imusolmukkeita, jos epäillään syövän leviävän niiden kautta. Imusolmukkeiden poistaminen voi häiritä lymfakiertoa ja alentaa vastuskykyä. Käden turvotuksen kanssa joutuu kamppailemaan kolmannes niistä, joilta imusolmukkeita on poistettu.

– Kun kainalosta on poistettu imusolmukkeita ja imusuonia on katkaistu, jäljelle jäänyt imusuonisto ei jaksa kierrättää nestettä, vaan se kertyy käsivarteen. Imusuonistossa nesteelle on kuitenkin paljon varareittejä, mutta niitä pitää käynnistellä lymfahieronnalla ja jumpalla, Sinkkonen selvittää.

Jos turvottelu ei asetu pehmeillä keinoilla, kirurgit osaavat tehdä myös imuteiden korjauksia ja imusolmukkeiden siirtoja. Imusolmukkeiden siirto voidaan tehdä samaan aikana rinnan uudelleenrakentamisen kanssa.

Nämä leikkaukset vaativat plastiikkakirurgista osaamista ja niitä tehdään yliopistosairaaloissa.

Pumppaa ja purista

Monille imusolmukkeiden poiston seuraamus tulee täytenä yllätyksenä. Sinkkonen on vetänyt leikkauksesta toipuville naisille sairaaloissa rintaryhmiä. Niissä opetellaan elämään turvotusriskin kanssa ja harjoitellaan olkapään jumppaliikkeitä ja käden voimistamista. Potilaat käyvät rintaryhmässä kerran.

– Potilailla neuvotaan jumppaa, jolla olkapään liikeradat pyritään leikkauksen jälkeen palauttamaan ennalleen. Kun olkapää toimii hyvin, nesteetkin kiertävät paremmin, Sinkkonen sanoo.

Aktiivinen pumppaava liike voi estää turvotuksen etenemistä. Sormien puristeleminen nyrkkiin, kyynär- ja olkanivelten ojentaminen ja koukistaminen saavat imunestejärjestelmän aktivoitumaan. Olkapää pitäisi saada yhtä liikkuvaksi kuin ennen leikkausta. Jo puolen vuoden jälkeen leikkauksesta lihasvoimaa saa kasvattaa myös kuntosalilla.

– Pitkin päivää kädet kannattaa nostaa niin ylös kuin ne nousevat ja puristaa sormia nyrkkiin vaikkapa kymmenen kertaa, Sinkkonen neuvoo.

Suojele kättä

Leikatun puolen käsivartta pitää varoa myös satuttamasta. Kun immuunipuolustusjärjestelmään on kajottu, käsi tulehtuu helposti, jos rikkoontuneesta ihosta pääsee sisään bakteereita. Jos terveydenhoitaja ottaa hemoglobiinia tai verensokeria sormenpäästä, hän ei voi tietää ottavansa näytettä rintasyöpäleikatusta naisesta. Siksi verikokeeseen on tarjottava terve käsi.

Sama varovaisuus on paikallaan kainalokarvojen poistossa. Siihen pitää hankkia kunnon välineet, joilla ei tule haavoja. Myös verenpaine on syytä mitataan aina terveestä kädestä

Keittiötöihin on hyvä hankkia pitkävartiset kintaat, ettei käsivarsi pääse palamaan kuumaa uuninluukkua vasten. Palovammat paranevat huonommin ja tulehtuvat helpommin kädessä, jonka imunestekierto on heikkoa.

– Ruusunpiikkien pistoiltakin kannattaa suojautua, Jaana Sinkkonen kuvaa varoajattelua.

Jos käsien rasvaus ei ole kuulunut päivärutiineihin, nyt se on syytä opetella. Näin iho pysyy joustavana ja kestävänä. Käsi pitää myös suojata lämmönvaihteluilta ja auringolta. Löylyssä voi käyttää märkää pyyhettä ja auringossa pitkähihaista paitaa. Sen sijaan uiminen viilentää ja vähentää turvotusta, mutta ei sovi, jos iho on kärsinyt sädehoidosta.

Leikatun rinnan puoleinen käsi on suojelukohde loppuelämän.

Lue lisää:
Rintasyöpä! Apua alkusokkiin

Turvotusta hoitaa

  • jumppa
  • lymfahieronta
  • painehiha
  • imuteidenkorjaus

Kolme hyvää venytystä

  1. Perhosen lento Mene makuulle, aseta kädet niskan alle. Nosta kyynärpäät kohti kattoa. Laske kyynärpäät alas ja hengitä syvään sisään. Tavoite on saada kyynärpäät lattiaan. Leikkausarpia varmasti kiristää. Tee siksi liikkeet hitaasti ja rauhallisesti.
  2. Puolikuu Makaa selin kädet vartalon vieressä. Kohota kumpikin käsivarsi kohti kattoa ja anna käsien laskeutua pään ohi korvien vieritse kohti lattiaa. Vie kädet niin pitkälle kuin mahdollista mieluiten lattiaan asti. Ojenna kyynärpää ja hengitä syvään. Liikkeen tavoite saada käsivarsi lattiaan.
  3. Lumienkeli Ole makuulla, aseta kädet vartalon vierelle kämmenpuoli ylöspäin. Liu´uta molempia käsiä ylös-alas yhtä aikaa lattialla kuin tekisit enkelin lumeen. Tavoite on saada käsivarret korvien viereen ja kädet yhteen pään yläpuolella. Enkeli saa saada mahdollisimman korkeat siivet.

 

Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti