Kun vatsa voi hyvin, mieli kiittää – ja toisinpäin. Suolistobakteereilla on yllättäviä vaikutuksia esimerkiksi masennukseen ja ahdistukseen. Värikkään ja kuitupitoisen ruoan lisäksi merkitystä on sillä, milloin syö.
Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Niin myös ruoka: se ei ole vain ravinteiden ja energian lähde vaan myös hyvän mielen rakennuspalikka.
Kun ruokkii suolistoaan oikein, tulee samalla edistäneeksi mielenterveyttään.
Ja kun mieli on hyvä, vatsa ei yleensä kiukuttele.
Mielen ja suoliston yhteydestä puhutaan nykyään paljon, mutta mikään uusi asia se ei ole. Jo 1800-luvun lopulla Englannissa huomattiin, että vatsavaivoista kärsivät olivat usein kovin melankolisia. 1900-luvun alussa kaupattiin probioottipulvereita, joiden uskottiin taltuttavan alakuloa.
– Antibioottien tulo muutti ajatustapaa: bakteerien nähtiin olevan yksinomaan pahoja, ja siksi ne tuli nitistää lääkkeillä. Samalla menetettiin paljon hyviä bakteereita, tutkijalääkäri Anna Aatsinki Turun yliopistosta kertoo.
Nyt tiedetään, että ihmisen suolistossa asuvassa mikrobistossa on enimmäkseen hyvää tekeviä bakteereita, hiivoja ja sieniä.
Toki puolentoista kilon mikrobijoukkoon mahtuu haitallisiakin lajeja. Ne muun muassa aiheuttavat elimistössä matala-asteista tulehdusta, jonka on osoitettu olevan yhteydessä moneen pitkäaikaissairauteen, kuten diabetekseen ja masennukseen.
Sormenjälki vatsassa
Parasta tietysti olisi jos suolisto olisi asutettu parhaalla mahdollisella mikrobistolla, mutta sen tavoittelu on vaikeaa, koska ei ole tarkkaan tiedossa, millainen se olisi.
Vaikka markkinoilla on jo mikrobistotestejä, niiden anti yksilölle on hyvin vähäinen. Ne saattavat jopa aiheuttaa turhaa huolta, sillä osa bakteerisuvuista on toiminnaltaan neutraaleja ja osa sekä niin sanottuja hyviksiä että pahiksia.
– Pelkän mikrobistotestin perusteella eiyleensä voi sanoa paljoakaan ihmisen terveydentilasta, vaikka näistä tehdäänkin välillä hyvin villejä tulkintoja, ravitsemustieteen dosentti Anu Ruusunen kertoo.
Se kuitenkin tiedetään, että mikrobisto saisi olla mahdollisimman monipuolinen, jotta siellä olisi erilaisiin häiriöihin reagoivia lajeja.
Monipuolinen mikrobisto kykenee vastustamaan taudinaiheuttajia ja vahvistaa näin immuunijärjestelmää.
– Se, minkä nimisiä bakteerit ovat, ei ole yhtä oleellista kuin se, kuinka ne toimivat. Hyvin erilaisilla mikrobistoilla voi päästä samaan lopputulokseen, Aatsinki kertoo.
Mikrobisto on hyvin yksilöllinen, kuin sormenjälki. Sen koostumus alkaa kehittyä jo sikiönä äidin vatsassa. Sillä, syntyykö alateitse vai keisarileikkauksella ja imetetäänkö, on vaikutusta ensimmäisten elinvuosien mikrobistoon.
Nämä vaikutukset laimenevat, kun lapsi alkaa syödä kiinteitä ruokia.
– Oma mikrobisto ei ole yksi sama läpi elämän vaan se muuttuu sen mukaan, mitä se elämässään kokee.
Esimerkiksi antibioottikuurin jälkeen suolistolla menee kuukausia, joskus jopa vuosi, entisen tilansa saavuttamiseen. Antibioottikuureja varmuuden vuoksi kannattaa välttää, sen sijaan lääkärin tarpeelliseksi katsomat kuurit on syytä syödä ohjeiden mukaan.
Myös elinympäristöllä on sormensa sopassa. Oleskelu luonnossa tai lemmikkieläinten hoivaaminen monipuolistavat bakteerien kirjoa.
Kovin hygieeninen elinympäristö ilman kontakteja luontoon puolestaan kaventaa sitä.
Viestittelyä molempiin suuntiin
2000-luvulla tutkijat ovat saaneet selville monia väyliä, joita pitkin viestit kulkevat vatsasta aivoihin ja toisinpäin. Niistä tärkein on aivoista suolistoon ulottuva pitkä kiertäjähermo. Se yhdistää matkallaan muitakin elimiä, kuten keuhkot, sydämen, maksan ja munuaiset.
– Kiertäjähermo on kuin highway, joka kerää suolistosta hormonaalista tietoa ja kuljettaa sen pikavauhtia keskushermostoon. Jos kiertäjähermo katkaistaan, viestien kulku lakkaa tai ainakin muuttaa muotoaan, lääkäri Anna Aatsinki kuvaa.
Aivojen ja suoliston välinen yhteydenpito ei kuitenkaan ole yhden hermon varassa. Osa tiedosta välittyy suoliston aineenvaihduntatuotteiden kautta. Suolistomikrobit pystyvät tuottamaan aivojen välittäjäaineita sekä lyhytkestoisia rasvahappoja, joilla on myös kyky toimia viestinvälittäjinä.
Mielen tasapaino ja sen muutokset vaikuttavat kulkeviin viesteihin. Masentuneen tai stressaantuneen hormonit muokkaavat suolistomikrobiston koostumusta.
Masentuneilla suolistomikrobisto saattaa olla yksipuolinen: sieltä puuttuu esimerkiksi monia immuunipuolustusta vahvistavia lajeja.
Liikettä ja lepoa suolistolle
Ruoan rinnalla myös muut elintavat vaikuttavat suolistoon ja mielen hyvinvointiin.
Liikunta lisää tiettyjä hyödyllisiä bakteereita ja vähentää haitallisia, tulehdusta aiheuttavia bakteereita. Liikunta lisää myös lyhytketjuisten rasvahappojen määrää ulosteessa. Suolisto ei varsinaisesti kaipaa rehkimistä, kävely riittää.
Unta kannattaa vaalia myös suolistonsa hyvinvoinnin takia – ja ruokarytmilläkin on merkitystä. Suolisto kaipaa välillä taukoja aherrukseensa.
Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että säännöllisen syömisen lisäksi joillekin voi olla etua niin sanotuista pätkäpaastoista. Vielä ei osata sanoa, kenelle päivän kaikkien syömisten keskittäminen 8:aan tai 12:een tuntiin sopisi. Sitä voi kuitenkin kokeilla.
SUOLISTO-OIREET LISÄÄNTYVÄT
SAMAAN AIKAAN kun masennus ja ahdistus ovat yleistyneet, näyttävät myös erilaiset vatsavaivat lisääntyneen. Tulehduksellisten suolistosairauksien määrän kasvusta onkin näyttöä.
ÄRTYNEEN SUOLEN oireyhtymän yleistymisestä ei ole tutkimustietoa. Arkikokemus kertoo kuitenkin toista.
– Ainakin ärtyneen suolen vaivoista puhutaan enemmän. Ehkä niitä oli ennen yhtä lailla, mutta toiminnallisten vatsavaivojen takia ei menty lääkäriin tai ravitsemusterapeutin luo, laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Putkonen sanoo.
SUOLISTOA JA MIELTÄ yhtä aikaa hoitavia lääkkeitä joutuu vielä hieman aikaa odottamaan.
Toistaiseksi käytössä on lähinnä ulosteensiirto, jolla hoidetaan vaikeaa antibioottiripulia. Terveen ihmisen ulostetta on kokeiltu myös tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon. Nieltävän ulostekapselin kehittämiseksi tehdään kovasti töitä.
ASIANTUNTIJAT: Anna Aatsinki, tutkijalääkäri, lääketieteen tohtori, Turun yliopisto, FINBRAIN-tutkimus. Leena Putkonen, laillistettu ravitsemusterapeutti, terveystieteiden maisteri. Anu Ruusunen, yliopistonlehtori, ravitsemustieteen dosentti, Itä-Suomen yliopisto ja KYS.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta
