Kun kipu iskee, ei ole samantekevää, mitä lääkettä ottaa. Tulehduskipulääkkeet ovat oiva apu flunssakuumeeseen, mutta aspiriini ei sovi lapsille. Heidän särkyjään lievittää turvallisesti parasetamoli, joka taas on väärä lääke aikuisen krapulaan.

Suurin osa särkylääkkeistä on tulehduskipulääkkeitä eli anti-inflammatorisia analgeetteja, loput parasetamolia. Tulehduskipulääkkeistä varsinkin aspiriinia ja ibuprofeenia käytetään Suomessa paljon enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Hoitavat myös tulehdusta

Tulehduskipulääkkeiden vaikutus perustuu siihen, että ne estävät prostaglandiinien muodostusta. Näin ne lievittävät kipua ja tulehdusta sekä alentavat kuumetta ja turvotusta. Prostaglandiinit ovat elimistön tuottamia kemiallisia aineita. Ne muun muassa ärsyttävät hermopäätteitä, joista lähtee kipuviestejä aivoihin, ja vähentävät veren hyytymistä. Tähän lääkeryhmään kuuluvat muun muassa ketoprofeeni, indometasiini, diklofenaakki, piroksikaami ja naprokseeni.

Tulehduskipulääkkeillä hoidetaan varsinkin tuki- ja liikuntaelinten kipuja, päänsärkyjä ja flunssan oireita. Pitkäaikaisesti niitä tarvitaan esimerkiksi reumatautien ja vaikean nivelreuman hoidossa tulehduksen rauhoittamiseen tai vaikkapa hankalan nivelrikon hoitamiseen polvi- tai lonkkanivelessä.

– Sen sijaan niska- ja selkäpotilaiden ei yleensä tarvitse käyttää näitä lääkkeitä pitkään, vaan viikon kahden mittainen kipulääkekuuri on sekä tehokkaampi että turvallisempi. Tavoitteena on silloin tulehduskivun lievittäminen, sanoo kivunhoitoon erikoistunut fysiatrian erikoislääkäri Jukka-Pekka Kouri helsinkiläisestä Sairaala Ortonista.

– Kun kipu on lievittynyt, jatkuva lääkitys on turhaa. Toisaalta liian pienet lääkeannokset tai se, että lääke otetaan vain silloin tällöin, ei vähennä tulehduskipua aiheuttavaa kemiallista prosessia. Siksi lääke kannattaa ottaa lääkärin määrääminä riittävän suurina annoksina ja säännöllisesti.

Mahaärsytys suurin haitta

Kun tulehduskipulääke estää prostaglandiinien synnyn, vaiva helpottuu, mutta samalla myös mahan limakalvoa suojaavan liman eritys vähenee. Myös suolahappoa neutraloivaa bikarbonaattia erittyy vähemmän. Seuraukset voivat tuntua vatsassa.

Perinteisten tulehduskipulääkkeiden pitkäaikainen käyttö ärsyttää ruoansulatuskanavaa ja pahimmillaan suurentaa mahahaavan riskiä. Limakalvohaavaumien ja jopa vakavien verenvuotojen vaara kasvaa. Usein haitat tulevat ilman ennakoivia oireita. Arviolta 200–300 suomalaista kuolee vuosittain tulehduskipulääkkeiden aiheuttamiin suolistoverenvuotoihin.

– Lyhytaikainen hoito on turvallista muuten terveelle ihmiselle. Mahaverenvuotoa ei myöskään tarvitse pelätä silloin, kun hammaslääkäri määrää muutamaksi päiväksi suurelta tuntuvan särkylääkeannoksen, kuten 800–2400 milligrammaa ibuprofeenia, viisaudenhampaan poiston jälkeiseen särkyyn, Kouri rauhoittelee.

Nyrkkisääntö on yksinkertainen: tulehduskipulääkkeistä valitaan se, joka ärsyttää vähiten vatsaa mutta tehoaa kuitenkin hyvin kipuun. Käytännössä tulehduskipulääkkeen hyödyllisyyden huomaa usein jo muutaman päivän käytön jälkeen. Jos valmiste ei tunnu auttavan, lääkityksen korjaamisesta kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

– Pitää muistaa, että yhtä aikaa saa käyttää vain yhtä tulehduskipulääkettä. Jos käyttää useampia, tehoa ei tule lisää mutta haitat saattavat paheta ja mahahaavariski suurenee. Myöskään reseptivalmistetta ja käsikauppavalmistetta ei kannata käyttää yhtä aikaa.

Koska tulehduskipulääkkeitten vaikutus on yksilöllinen, sopivin kannattaa etsiä kokeilemalla. Tästä syystä lääkäritkin määräävät eri valmisteita eri vaivoihin ja erilaisille potilaille.

Vanha vahva aspiriini

Aspiriini eli asetyylihappo on vanhin ja eniten käytetty tulehduskipulääke. Sitä on myös monissa yhdistelmävalmisteissa, esimerkiksi yhdessä sen vaikutusta vahvistavan kofeiinin kanssa. Eniten aspiriinia käytetään kivun lievittäjänä ja kuumeen alentajana. Se ehkäisee myös veren hyytymistä ja vähentää jo pieninä 50–100 milligramman annoksina sydäninfarktin ja aivohalvauksen vaaraa.

Asetyylisalisyylihapolla on myös paljon haittavaikutuksia. Se ärsyttää mahasuolikanavaa herkemmin kuin muut tulehduskipulääkkeet. Veren hyytymisominaisuuksia heikentäessään se voi johtaa myös vakaviin verenvuotoihin. Yliherkille aspiriini aiheuttaa allergisia ihoreaktioita, ja astmaatikoilla se voi laukaista keuhkoputkien supistumisen. Aspiriinin jatkuvasta käytöstä saattaa saada niin sanotun särkylääkepäänsäryn. Myös munuaisvauriot ovat mahdollisia. Harvinaisen, aivoihin ja maksaan vaikuttavan Reyen syndrooman vaaran takia alle 16-vuotiaiden ei pitäisi käyttää aspiriinia muuten kuin lääkärin määrittelemissä erityistapauksissa.

Aspiriini ei myöskään sovi sellaiselle, joka käyttää alkoholia päivittäin yli kaksi annosta, koska silloin mahaverenvuodon vaara kasvaa erityisesti.

– Koska haittavaikutuksia on selvästi enemmän kuin monilla reseptin takana olevilla tulehduskipulääkkeillä, moni lääkäri haluaisi aspiriinin reseptille. Jos käyttää aspiriinia jatkuvasti ja paljon, asiasta pitäisi keskustella oman lääkärin kanssa, Kouri neuvoo.

Uuden polven koksibit

Tutkimusten mukaan perinteisistä tulehduskipulääkkeistä vähiten haittoja aiheuttavat ibuprofeeni ja reseptilääke diklofenaakki. Myös paljon käytetty ketoprofeeni ärsyttää mahan limakalvoja niitä enemmän. Lyhytaikaiseen käyttöön olisikin turvallisinta ostaa ibuprofeenia ja parasetamolia. Ketoprofeenia kannattaisi käyttää tilapäisesti.

Tulehduskipulääke vaikuttaa elimistön toimintaan salpaamalla kahta entsyymiä: COX-1:tä ja COX-2:ta. COX-1-entsyymi säätelee mahan limakalvojen ja munuaisten toimintaa, kun taas varsinaisen tulehduksen ja kivun esto tapahtuu COX-2-entsyymin kautta.

Tämän selvittyä käyttöön on tullut useita vähemmän haitallisia tulehdukseen ja kipuun vaikuttavia täsmälääkkeitä, niin sanottuja COX-2-estäjiä eli koksibeja. Ne vaikuttavat täsmällisemmin tulehdukseen ja kipuun, joten haittaa mahan limakalvoille aiheutuu vähemmän. Mahan limakalvovaurioiden määrä on tutkimusten mukaan sama kuin käytettäessä plasebo- eli lumelääkitystä.

Koksibit ovat siis huomattavasti turvallisempia vatsalle kuin perinteiset tulehduskipulääkkeet. Ne eivät myöskään rasita maksaa. Kaikkia tulehduskipulääkkeitä, myös koksibeja, on kuitenkin syytä käyttää varoen, jos sairastaa munuaisten vajaatoimintaa, verenpainetauti on huonossa tasapainossa tai jokin akuutti sairaus on aiheuttanut elimistön kuivumistilan.

Koska sekä COX-1 että COX-2 säätelee munuaisten toimintaa, tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa joskus verenpaineen nousua ja turvotusta. Nykyisin koksibit ovat Suomessa kuten muuallakin Euroopassa eniten käytettyjä tulehduskipulääkkeitä varsinkin nivelrikko- ja reumapotilaiden hoidossa. Niitä määrätään myös akuuttiin selkä- ja niskakipuun ja esimerkiksi kuukautiskipuun. Ainakin toistaiseksi ne ovat reseptilääkkeitä, kuten yleensä kaikki uudet valmisteet melko pitkään.

Lievään kipuun parasetamoli

Parasetamoli on itsehoidossa tulehduskipulääkkeiden vaihtoehto. Sen vaikutustapaa ei tiedetä aivan tarkasti, mutta sen arvellaan vaikuttavan niin sanottuun COX-3-entsyymiin ja estävän kipuviestien välittymistä aivoihin. Suomessa parasetamolia käytetään melko vähän, vaikka varsinkin lievien kipujen ja alkavan nivelrikon hoitoon se sopii hyvin.

Parasetamoli lievittää melko tehokkaasti monenlaisia kipuja, alentaa kuumetta ja helpottaa flunssaista oloa, mutta se ei poista tulehdusta. Ohjeen mukaan käytettynä se ei myöskään aiheuta mahaärsytystä eikä verenvuotohäiriöitä. Siksi sitä käytetään paljon leikkauspotilaiden hoidossa, jos mahahaavan tai verenvuodon riski on suuri.

Isoina annoksina ja pitkään käytettynä parasetamolikin voi tosin ärsyttää mahaa ja aiheuttaa jopa vaarallisen maksavaurion. Jos käyttää alkoholia, parasetamoli ei ole lainkaan sopiva kipulääke.

– Tilapäiseen krapulapäänsärkyyn kohtalaisen turvallinen kipulääke on esimerkiksi ibuprofeeni,
Kouri neuvoo.

Parasetamolin käyttöä rajoittaa myös se, että se tehoaa melko heikosti vaikeaan kipuun. Vain joka viides potilas saa siitä riittävän avun.

Liikunta voi korvata lääkkeen

Koska kaikilla kipulääkkeillä on haittavaikutuksia, lääkepurkille ei kannattaisi kovin vähästä syystä mennä. Ensin voisi kokeilla luontaisia ”kipulääkkeitä” eli venyttelyä, selän ja niskan oikaisemista. Jos kuumetta ei ole, voi lähteä kävelylenkille. Liikunnan on nimittäin tutkimuksissa todettu usein riittävän tavallisten, ohimenevien kipujen hoidoksi. Myös lepo tai kylmähoito, esimerkiksi kylmägeelillä, saattaa häätää kivun.

– Tärkeintä on saada akuutti kipu hoidetuksi tehokkaasti ja ajoissa, sillä se on paras tapa estää kivun pitkittyminen, Kouri toteaa.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.