Uimari Matti Mattsson ”Jos keliakiaa ei olisi löydetty, en olisi enää uimari, saati olympiamitalisti!”

Kuvat

Veera Korhonen

31.1.2023 klo 6:13

Moni sairastaa keliakiaa tietämättään. Suolinukka vain tuhoutuu ja vointi huononee pikku hiljaa. Hankalaksi taudin tekee se, ettei ole mitään yksittäistä oiretta, joka löytyisi kaikilta keliakiaa sairastavilta. Se voi vaikuttaa jopa mielialaan ja maksa-arvoihin. Joskus oireita ei edes huomaa. Vaikka huippu-urheilijan terveyttä ja kuntoa seurataan tosi tarkkaan, uimari Matti Mattssonin, 29, keliakian löytyminen vei vuosia.

”Kärsin vatsaoireista vuosia ihan turhaan. Ruokaa tuli samannäköisenä ulos kuin oli mennyt sisään. Vatsa turposi eikä muutenkaan toiminut normaalisti, mutta laitoin oireet suuren treenimäärän piikkiin.

Veriarvoissani oli ailahtelevuutta ja kroppa oli jatkuvasti tulehdustilassa. Olin myös yhtenään nuhassa, koska elimistön vastustuskyky oli heikko.

Kävin ensimmäisen kerran mahatähystyksessä vuonna 2014, mutta suolinukka näytti ihan normaalilta eikä koepaloistakaan löytynyt mitään poikkeavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vuotta myöhemmin kävin testissä, jossa tutkittiin 300 ruoka-aineallergiaa. Siinäkään ei näkynyt mitään edes rukiin tai vehnän kohdalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Loppuvuodesta 2017 aloin saada alopecian eli pälvikaljun oireita. Katsoin uutenavuonna itseäni pelistä ja huomasin, että vasemmalla puolella päätä oli kalju läntti. Alopecian puhkeamisella oli ehkä yhteys ensimmäisen lapseni syntymään. Samoihin aikoihin uintikin sakkasi, joten stressiä oli varmaan liikaa. Ilmeisesti vaiva kulkee käsi kädessä keliakian kanssa, molemmat ovat autoimmuunisairauksia.

Kevään aikana tukkaa lähti enemmän ja kesällä niitä oli oikeastaan enää päälaella. Lokakuussa 2018 ajelin loputkin pois. Jossain vaiheessa lähtivät rintakarvatkin.

Samoihin aikoihin tytär meni tarhaan ja alkoi kantaa tauteja kotiin. Ne kaikki tarttuivat meikäläiseen. Kuukaudessa oli aina monta päivää, joina en pystynyt treenaamaan.

Vaimo oli jo pitkään sanonut, että minun pitäisi mennä uudelleen tutkimuksiin. Valmentaja oli samaa mieltä.

Sitten sain ensin kakkupalasta ja myöhemmin rullakebabista ihan jäätävän närästyksen. Ajattelin että nyt on joku pielessä, ja varasin lääkäriajan.

Keliakia löydettiin vuonna 2019. Olin matkalla kilpailuihin Helsinkiin, kun lääkäri soitti tähystyksen tuloksista. Maatessani tutkimuspöydällä lääkäri oli kertonut, että suolinukka oli kunnossa, eikä missään näkynyt viitteitä sairaudesta. Koepalat kuitenkin paljastivat, että minulla on keliakia.

Aluksi olin hämmästynyt, mutta olihan se helpotus, kun oireilleni löytyi viimein syy. Jätin gluteenin kokonaan pois, ja sen jälkeen elimistö on voinut paljon paremmin. Huono olo, närästys ja vessassa ravaaminen ovat jääneet pois. Räkätauditkin ovat pikkuhiljaa vähentyneet.

Väitän että jos keliakiaa ei olisi löydetty, en olisi enää uimari, saati olympiapronssimitalisti! Ennen elimistössäni oli koko ajan tulehdustila, joka varmasti jarrutti edistymistä. Painoin monta vuotta 113 kiloa, eikä paino pudonnut millään, vaikka treenasin täysillä. Nyt painan 93 kg.

Jälkiviisaana harmittaa, miksen tutkituttanut itseäni jo aikaisemmin uudelleen. Mutta menneet ovat menneitä.

Alopecia ei ole parantunut ainakaan vielä. Sitä on kolmea tasoa, joista parissa karvat kasvavat takaisin mutta kolmannessa ne eivät palaa enää koskaan. Omani on todennäköisesti tätä viimeistä sorttia, koska palaajat ovat olleet hyvin vähissä.

Hoitokeinoa alopeciaan ei ole. Miehenä on helppoa olla kalju, naisilla on ehkä isompia haasteita sen kanssa.

Olen opetellut katsomaan tuoteselosteet tarkkaan, koska gluteenia on yllättävissäkin paikoissa, esimerkiksi melkein kaikissa maustekastikkeissa ja karamelleissa. Joissakin kaupoissa on omat hyllyt gluteenittomille tuotteille. On näppärää, kun jauhot, pastat, leivät ja keksit löytyvät samasta paikasta.

Lapseni syövät ihan normaalia pastaa ja monipuolisesti viljoja. En halua turhaan rajoittaa heidän syömistään, mutta kyse on myös rahasta. Gluteenittomat tuotteet ovat kalliimpia.

Jos syön vahingossa gluteenia, vaikkapa ravintola-annoksessa on sitä vaikka ei pitänyt, suolistotulehdus aktivoituu uudelleen. Sillä kestää viikon verran rauhoittua. Siksi vahingot ennen kisoja ovat huono homma.

Kisamatkoilla on vaikea saada maukasta gluteenitonta ruokaa osin kielimuurin takia, mutta kotona siinä ei yleensä ole ongelmia.

Yritän lisätä tietoisuutta keliakiasta, jottei kukaan kärsisi vatsaoireista turhaan. Elämänlaatu paranee huomattavasti, kun syö oikein.”