Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Joskus on vaikea erottaa, mistä piinalliset kivut ja väsymys johtuvat. Lääketieteen kehittyessä myös fibromyalgia varmistuu aivokuvasta.

Fysiatri Jukka-Pekka Kouri teki 1980-luvun lopulla mielenkiintoisen havainnon: hänen vastaanotolleen tuli väsyneitä ja uupuneita ihmisiä, joista suurin osa oli naisia. Mitkään kuntoutuskeinot, kuten fysioterapia, eivät tepsineet.

–Silloin alettiin puhua fibromyalgiasta. Meitä oli muutamia lääkäreitä, jotka siitä kiinnostuivat. Aiemmin fibroa pidettiin ”romukoppadiagnoosina”, mutta nykyään siihen suhtaudutaan paljon fiksummin, ymmärretään, että se on todellinen sairaus.

Fibromyalgia kuuluu ryppääseen sairauksia, joiden yleiskäsite on sensitisaatio, herkistyminen. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi migreeni, jännityspäänsärky, purentaongelmat, väsymysoireyhtymä (CFS), ärtynyt paksusuoli, ärtynyt virtsarakko sekä jopa kuukautiskivut.

–Keskushermostoa voisi verrata kitaran vahvistimeen. Jos vahvistin on ylivirittynyt, se toistaa metelin moninkertaisena. Vahvistin pitäisi saada rauhoittumaan ja säädettyä ”nupit” oikeaan asentoon, Kouri kuvailee.

Kivun säätely on häiriintynyt

Sudenkuoppaan voidaan pudota aina, kun puhutaan toiminnallisista häiriöstä. Niin lääkärit kuin maallikotkin käsittävät usein termin väärin, ja kipujen taustaa aletaan liikaa psykologisoida.

Kivussa, kuten kaikissa oireissa, on psyykkinen puoli, mutta toiminnallinen häiriö tarkoittaa juuri kivunsäätelyjärjestelmän häiriötä.

–Kun kivunsäätelyjärjestelmä herkistyy, jo painaminen aiheuttaa kivun. Puhutaan kompressioallodyniasta, jolloin ihminen ikään kuin herkistyy laaja-alaisesti paineelle ja muille ärsykkeille, Kouri sanoo.

Oireita ei saa yksinkertaistaa ”päänsisäisiksi”. Kipujärjestelmä voi herkistyä masentuneella ja ahdistuneella, mutta yhtä lailla muillakin. Fibromyalgiaan kulkee monta polkua.

Mukana voi olla geneettisiä tekijöitä, huonoa fyysistä kuntoa tai pitkäaikaissairauksia. Tai sairaus voi puhjeta joidenkin infektioiden, kuten hepatiitin, borrelioosin tai influenssan, jälkeen.

– Yhtä lailla siihen voi päätyä unettomuuden tai pitkäaikaisen stressin kautta. Aikoinaan Yhdysvalloissa tehtiin tutkimus, jossa lääketieteen kandeja heräteltiin viikon ajan kesken unien. Heistä valtaosa kehitti fibromyalgian, Kouri kertoo.

Kipu hyppelee

Nykyään diagnosoinnissa hyödynnetään kyselyä, jossa selvitetään fibrolle tyypillisiä oireita, kuten väsymystä, uupuneisuutta, särkyjen laaja-alaisuutta, aivosumua ja keskittymisvaikeuksia. Kipupisteitä voi olla missä vain. Tavallista on sekin, että kivut vaihtavat yhtäkkiä paikkaa.

–Tenniskyynärpää jomottaa päivästä toiseen samassa paikassa, mutta fibrossa kipu voi olla päivän käsivarressa ja seuraavana päivänä polvessa. Silloin kyseessä ei ole paikallinen tulehdusreaktio, vaan ongelma on kipujärjestelmässä, siinä, että keskushermosto herkistyy kivulle.

Fibromyalgialle ominaista on myös unen häiriintyminen.

Tutkimusten mukaan uni ei ole riittävän syvään, vaan ihminen heräilee toistuvasti. Nukkuu siis kansankielellä koiranunta.

–Koomisin tutkimustulos on kenties se, että naisilla fibromyalgiaan voi johtaa joko kuorsaava mies tai kuorsaava koira, Kouri naurahtaa.

Muutoksia aivokuvissa

Usein sanotaan, ettei fibromyalgiassa ole löydöksiä, mutta niitä on paljonkin. Kuvantamismenetelmät ovat paljastaneet, että sairastuneiden aivojen valkeassa aineessa on muutoksia.

– Tällöin esimerkiksi sanojen käsittely on vaikeampaa kuin muilla. Samantapaisia muutoksia tapahtuu myös jännityspäänsärkyä ja kroonista migreeniä sairastavilla. Ne eivät kuitenkaan ole dementoivia muutoksia, toteaa Kouri.

Osalla fibropotilaista on ohutsäieneuropatiaa, jolla tarkoitetaan ihon pintakerroksen hermosolujen toimintahäiriötä. Sitä voisi verrata diabeteksen hermovaurioihin.

– Ohutsäikeiden vaurio selittää, miksi tulee herkemmin niin sanottuja autonomisen hermoston oireita eli kipua, paineen tunnetta, turvotusta ja verenkiertohäiriöitä. Se saattaa jopa selittää fibropotilaiden suolisto-oireita.

Ohutsäikeitä voidaan tutkia iholihaskoepalasta. Menetelmä on tällä hetkellä lähinnä tutkimuskäytössä.

Kipukynnys ylös vaikka lääkkeillä

Keskushermoston herkistymistä voidaan vähentää kipukynnystä nostavilla lääkkeillä, esimerkiksi amitriptyliinillä tai epilepsiakipulääkkeillä, kuten gabapentiinillä. Sen sijaan opioidilääkkeet eli vahvat kipulääkkeet ovat karhunpalvelus potilaalle, sillä ne voivat heittää kipujärjestelmän sekaisin ja pahentaa kipuja.

Kipukynnysmittarilla eli dolorimetrillä selvitetään, milloin potilas tuntee kipua ja milloin kipu tuntuu sietämättömältä. Yleensä mittarilla painetaan olkavarren lihasta. Fibromyalgiaa sairastavalla kipu tuntuu voimakkaana jo 2–3 kilolla ja sietämätön kipu tulee usein neljän kilon kohdalla.

Mittareita käytetään liian vähän, koska niitä ei ole riittävästi.

–Amitriptyliini-lääkkeen on todettu parantavan mittausarvoja, Kouri kertoo.

Oireiden lievittämisessä voidaan käyttää myös SNRI-ryhmän masennuslääkkeitä, jotka nostavat hermoston välittäjäaineiden, serotoniinin ja noradrenaliinin, pitoisuuksia veressä. Useimmiten käytetään pieniä annoksia duloksetiinia, jolla osa potilaista saavuttaa oireettomuuden.

–Sopiva lääke löytyy kokeilemalla. Lääkkeitä enemmän korostaisin kuitenkin liikuntaa ja fyysistä kuntoutusta. Myös yhteisöllisyys esimerkiksi vertaistuen muodossa on tärkeää, Kouri sanoo.

Selvittely kuin sipulin kuorimista

Kivun syyn selvittelyä voisi verrata sipulin kuorimiseen. Päällimmäisenä kerroksena voi olla välilevysairaus ja hermojuurioireita – seuraava kerros fibromyalgiaa. Kerroksia voi olla jopa kolme.

–Monet lääkärit heittävät lonkalta, että tämä saattaa olla fibroa. Epätietoisuus turhauttaa potilaan. Diagnoosi olisikin hyvä varmistaa reumatologilta tai fysiatrilta, painottaa Kouri.

Oikean diagnoosin saaminen auttaa hoidon rakentamisessa. Fibromyalgia ei kuitenkaan suojaa miltään muulta sairaudelta.

– Saatetaan todeta, että sullahan on tämä fibro, kaikki johtuu siitä. Fibromyalgiadiagnoosin vangiksikaan ei pidä jäädä.

Potilaat kokevat usein, että heidän oireitaan vähätellään. Jos fibromyalgia on ensimmäisenä diagnoosina, se johtaa usein työkyvyttömyyseläkkeen hylkäämiseen. Tämä on leimannut fibromyalgiaa siihen suuntaan, ettei se olisi todellinen vaiva. Muissa Pohjoismaissa tilanne on toinen.

Lisää unta urheille potilaille

Fibromyalgiaa sairastavat ovat Kourin mukaan usein urheita ihmisiä, jotka ovat tehneet tuttavuutta kipujen kanssa varhain. Lapsena on ollut kasvukipuja ja monilla puhkeaa nuorena migreeni, mikä on sekin herkistymissairaus.

– Tavallisesti sairastuneet ovat tunnollisia naisia, jotka ovat tottuneet kantamaan paljon vastuuta. Voi olla, että fibromyalgikko on tehnyt kahta työtä, siivonnut siellä täällä, huolehtinut iäkkäistä vanhemmistaan ja sitten kamelin selkä katkeaa. Tärkeää on kohdella potilasta asiallisesti ja ottaa hänen oireensa tosissaan.

Keinoja auttaa on paljon. Yksi tärkeimmistä on Kourin mielestä unen laadun korjaaminen, koska unen aikana aivot puhdistuvat kuona-aineista. Jos syvää unta ei ole ja herää aina uupuneena, aivot kärsivät.

–Amitriptyliini on kipukynnyslääke, joka tuo lisää syvää unta. Myös melatoniini on yksi hyvä ratkaisu unihäiriöihin. On pienempi paha käyttää pitkään melatoniinia kuin unilääkkeitä.

Nukkumisympäristöstä kannattaa tehdä rauhallinen, viileä, pimeä ja käyttää tarvittaessa pimennysverhoja. Fibrossa tulee usein arkoja paikkoja lihaksiin, jolloin ihminen saattaa pyöriä nukkuessaan. Siksi esimerkiksi ihon painoon ja lämpöön reagoiva patja, joka jakaa paineen laajemmalle alueelle, voi olla keino rauhoittaa unta.

Asiantuntija: Jukka-Pekka Kouri, fysiatrian erikois-lääkäri, kivunhoidon ja kuntoutuksen erityispätevyys, Orton.

Lisää tietoa: www.terveyskirjasto.fi, www.feldenkrais.fi, www.reumaliitto.fi

LISÄÄ KEINOJA PÄRJÄTÄ


”Väsyn herkästi liikunnasta. Miten voisin hoitaa sillä kipujani?”

Totuttele vähitellen. Huonokuntoisena jo muutaman rappusen nouseminen hengästyttää ja puskee hien pintaan. Silloin moni päättää pyhästi, että nyt alkaa kuntokuuri. Rankka liikunta saa kipeäksi uudestaan, mikä taas johtaa ajatukseen, ettei voi liikkua.

Tärkeää on, että tämä kierre katkaistaan ja ratkaistaan. Laskeva kipurata estää kipuimpulssien etenemistä aivoihin. Fibropotilailla laskevan radan toiminnassa on häiriöitä, jolloin ihminen tarvitsee fyysisestä rasituksesta toipumiseen usein jopa viidestä seitsemään päivää, kun toinen on jo seuraavana päivänä täydessä terässä. Fibroa sairastava voi olla rankasta jumpasta viikon puhki!

Ratkaisu ei ole kuitenkaan se, ettei rasiteta, vaan tehdään harjoituksia asteittain, sillä kukaan ei parane pumpulissa. Voi olla, että vesijumppaamaan pystyy aluksi vain parikymmentä minuuttia ja kuukauden päästä puoli tuntia. Armollisuus on tärkeää.

”Fibro ei ole mielensairaus. Auttavatko psykologiset hoitokeinot?”

Kyllä auttavat. Esimerkiksi rentoutus, mindfulness, pilates, jooga, vedessä kelluminen tai Feldenkrais ovat hyviä keinoja selviytyä fibron kanssa. Feldenkrais -menetelmän avulla voi syventää tietoisuutta, lisätä kehotuntemusta ja kehon hallintaa. Se rentouttaa ja vapauttaa hengitystä sekä parantaa nivelten liikkuvuutta.

”Haluaisin saunoa, mutta tulen siitä kipeäksi. Miten se onnistuisi?”

Kokeile tätä. Jos menee illalla viimeisenä saunaan, on usein aamulla kipeä, mutta yksi kikka siihen on. Jos saunoo päivällä vaikka mökillä ja tekee sen jälkeen pienen lenkin, aineenvaihdunta pyörähtää käyntiin ja niin sanottu saunakrapula on vähäisempää. Monet fibropotilaat ovat myös säätilaherkkiä.


Artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys 9/18. Tilaajana voit lukea koko artikkelin Digilehdet.fi-palvelusta

 

Fibromyalgian oireita

  •  Laaja-alaiset kivut. Ne voivat vaihtaa paikkaa selittämättömästi ja yhtäkkiä.
  •  Aivosumu, keskittymis-vaikeudet.
  •  Pinnallinen ja katkeileva yöuni.
  •  Voimakas väsymys ja uupumus, joka ei häviä lepäämällä.
  •  Turvotuksen tunne, puutuminen ja pistely.
  •  Masennus ja ahdistus.
  •  Päänsärky.