Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Joskus on vaikea erottaa, mistä piinalliset kivut ja väsymys johtuvat. Lääketieteen kehittyessä myös fibromyalgia varmistuu aivokuvasta.

Fysiatri Jukka-Pekka Kouri teki 1980-luvun lopulla mielenkiintoisen havainnon: hänen vastaanotolleen tuli väsyneitä ja uupuneita ihmisiä, joista suurin osa oli naisia. Mitkään kuntoutuskeinot, kuten fysioterapia, eivät tepsineet.

–Silloin alettiin puhua fibromyalgiasta. Meitä oli muutamia lääkäreitä, jotka siitä kiinnostuivat. Aiemmin fibroa pidettiin ”romukoppadiagnoosina”, mutta nykyään siihen suhtaudutaan paljon fiksummin, ymmärretään, että se on todellinen sairaus.

Fibromyalgia kuuluu ryppääseen sairauksia, joiden yleiskäsite on sensitisaatio, herkistyminen. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi migreeni, jännityspäänsärky, purentaongelmat, väsymysoireyhtymä (CFS), ärtynyt paksusuoli, ärtynyt virtsarakko sekä jopa kuukautiskivut.

–Keskushermostoa voisi verrata kitaran vahvistimeen. Jos vahvistin on ylivirittynyt, se toistaa metelin moninkertaisena. Vahvistin pitäisi saada rauhoittumaan ja säädettyä ”nupit” oikeaan asentoon, Kouri kuvailee.

Kivun säätely on häiriintynyt

Sudenkuoppaan voidaan pudota aina, kun puhutaan toiminnallisista häiriöstä. Niin lääkärit kuin maallikotkin käsittävät usein termin väärin, ja kipujen taustaa aletaan liikaa psykologisoida.

Kivussa, kuten kaikissa oireissa, on psyykkinen puoli, mutta toiminnallinen häiriö tarkoittaa juuri kivunsäätelyjärjestelmän häiriötä.

–Kun kivunsäätelyjärjestelmä herkistyy, jo painaminen aiheuttaa kivun. Puhutaan kompressioallodyniasta, jolloin ihminen ikään kuin herkistyy laaja-alaisesti paineelle ja muille ärsykkeille, Kouri sanoo.

Oireita ei saa yksinkertaistaa ”päänsisäisiksi”. Kipujärjestelmä voi herkistyä masentuneella ja ahdistuneella, mutta yhtä lailla muillakin. Fibromyalgiaan kulkee monta polkua.

Mukana voi olla geneettisiä tekijöitä, huonoa fyysistä kuntoa tai pitkäaikaissairauksia. Tai sairaus voi puhjeta joidenkin infektioiden, kuten hepatiitin, borrelioosin tai influenssan, jälkeen.

– Yhtä lailla siihen voi päätyä unettomuuden tai pitkäaikaisen stressin kautta. Aikoinaan Yhdysvalloissa tehtiin tutkimus, jossa lääketieteen kandeja heräteltiin viikon ajan kesken unien. Heistä valtaosa kehitti fibromyalgian, Kouri kertoo.

Kipu hyppelee

Nykyään diagnosoinnissa hyödynnetään kyselyä, jossa selvitetään fibrolle tyypillisiä oireita, kuten väsymystä, uupuneisuutta, särkyjen laaja-alaisuutta, aivosumua ja keskittymisvaikeuksia. Kipupisteitä voi olla missä vain. Tavallista on sekin, että kivut vaihtavat yhtäkkiä paikkaa.

–Tenniskyynärpää jomottaa päivästä toiseen samassa paikassa, mutta fibrossa kipu voi olla päivän käsivarressa ja seuraavana päivänä polvessa. Silloin kyseessä ei ole paikallinen tulehdusreaktio, vaan ongelma on kipujärjestelmässä, siinä, että keskushermosto herkistyy kivulle.

Fibromyalgialle ominaista on myös unen häiriintyminen.

Tutkimusten mukaan uni ei ole riittävän syvään, vaan ihminen heräilee toistuvasti. Nukkuu siis kansankielellä koiranunta.

–Koomisin tutkimustulos on kenties se, että naisilla fibromyalgiaan voi johtaa joko kuorsaava mies tai kuorsaava koira, Kouri naurahtaa.

Muutoksia aivokuvissa

Usein sanotaan, ettei fibromyalgiassa ole löydöksiä, mutta niitä on paljonkin. Kuvantamismenetelmät ovat paljastaneet, että sairastuneiden aivojen valkeassa aineessa on muutoksia.

– Tällöin esimerkiksi sanojen käsittely on vaikeampaa kuin muilla. Samantapaisia muutoksia tapahtuu myös jännityspäänsärkyä ja kroonista migreeniä sairastavilla. Ne eivät kuitenkaan ole dementoivia muutoksia, toteaa Kouri.

Osalla fibropotilaista on ohutsäieneuropatiaa, jolla tarkoitetaan ihon pintakerroksen hermosolujen toimintahäiriötä. Sitä voisi verrata diabeteksen hermovaurioihin.

– Ohutsäikeiden vaurio selittää, miksi tulee herkemmin niin sanottuja autonomisen hermoston oireita eli kipua, paineen tunnetta, turvotusta ja verenkiertohäiriöitä. Se saattaa jopa selittää fibropotilaiden suolisto-oireita.

Ohutsäikeitä voidaan tutkia iholihaskoepalasta. Menetelmä on tällä hetkellä lähinnä tutkimuskäytössä.

Kipukynnys ylös vaikka lääkkeillä

Keskushermoston herkistymistä voidaan vähentää kipukynnystä nostavilla lääkkeillä, esimerkiksi amitriptyliinillä tai epilepsiakipulääkkeillä, kuten gabapentiinillä. Sen sijaan opioidilääkkeet eli vahvat kipulääkkeet ovat karhunpalvelus potilaalle, sillä ne voivat heittää kipujärjestelmän sekaisin ja pahentaa kipuja.

Kipukynnysmittarilla eli dolorimetrillä selvitetään, milloin potilas tuntee kipua ja milloin kipu tuntuu sietämättömältä. Yleensä mittarilla painetaan olkavarren lihasta. Fibromyalgiaa sairastavalla kipu tuntuu voimakkaana jo 2–3 kilolla ja sietämätön kipu tulee usein neljän kilon kohdalla.

Mittareita käytetään liian vähän, koska niitä ei ole riittävästi.

–Amitriptyliini-lääkkeen on todettu parantavan mittausarvoja, Kouri kertoo.

Oireiden lievittämisessä voidaan käyttää myös SNRI-ryhmän masennuslääkkeitä, jotka nostavat hermoston välittäjäaineiden, serotoniinin ja noradrenaliinin, pitoisuuksia veressä. Useimmiten käytetään pieniä annoksia duloksetiinia, jolla osa potilaista saavuttaa oireettomuuden.

–Sopiva lääke löytyy kokeilemalla. Lääkkeitä enemmän korostaisin kuitenkin liikuntaa ja fyysistä kuntoutusta. Myös yhteisöllisyys esimerkiksi vertaistuen muodossa on tärkeää, Kouri sanoo.

Selvittely kuin sipulin kuorimista

Kivun syyn selvittelyä voisi verrata sipulin kuorimiseen. Päällimmäisenä kerroksena voi olla välilevysairaus ja hermojuurioireita – seuraava kerros fibromyalgiaa. Kerroksia voi olla jopa kolme.

–Monet lääkärit heittävät lonkalta, että tämä saattaa olla fibroa. Epätietoisuus turhauttaa potilaan. Diagnoosi olisikin hyvä varmistaa reumatologilta tai fysiatrilta, painottaa Kouri.

Oikean diagnoosin saaminen auttaa hoidon rakentamisessa. Fibromyalgia ei kuitenkaan suojaa miltään muulta sairaudelta.

– Saatetaan todeta, että sullahan on tämä fibro, kaikki johtuu siitä. Fibromyalgiadiagnoosin vangiksikaan ei pidä jäädä.

Potilaat kokevat usein, että heidän oireitaan vähätellään. Jos fibromyalgia on ensimmäisenä diagnoosina, se johtaa usein työkyvyttömyyseläkkeen hylkäämiseen. Tämä on leimannut fibromyalgiaa siihen suuntaan, ettei se olisi todellinen vaiva. Muissa Pohjoismaissa tilanne on toinen.

Lisää unta urheille potilaille

Fibromyalgiaa sairastavat ovat Kourin mukaan usein urheita ihmisiä, jotka ovat tehneet tuttavuutta kipujen kanssa varhain. Lapsena on ollut kasvukipuja ja monilla puhkeaa nuorena migreeni, mikä on sekin herkistymissairaus.

– Tavallisesti sairastuneet ovat tunnollisia naisia, jotka ovat tottuneet kantamaan paljon vastuuta. Voi olla, että fibromyalgikko on tehnyt kahta työtä, siivonnut siellä täällä, huolehtinut iäkkäistä vanhemmistaan ja sitten kamelin selkä katkeaa. Tärkeää on kohdella potilasta asiallisesti ja ottaa hänen oireensa tosissaan.

Keinoja auttaa on paljon. Yksi tärkeimmistä on Kourin mielestä unen laadun korjaaminen, koska unen aikana aivot puhdistuvat kuona-aineista. Jos syvää unta ei ole ja herää aina uupuneena, aivot kärsivät.

–Amitriptyliini on kipukynnyslääke, joka tuo lisää syvää unta. Myös melatoniini on yksi hyvä ratkaisu unihäiriöihin. On pienempi paha käyttää pitkään melatoniinia kuin unilääkkeitä.

Nukkumisympäristöstä kannattaa tehdä rauhallinen, viileä, pimeä ja käyttää tarvittaessa pimennysverhoja. Fibrossa tulee usein arkoja paikkoja lihaksiin, jolloin ihminen saattaa pyöriä nukkuessaan. Siksi esimerkiksi ihon painoon ja lämpöön reagoiva patja, joka jakaa paineen laajemmalle alueelle, voi olla keino rauhoittaa unta.

Asiantuntija: Jukka-Pekka Kouri, fysiatrian erikois-lääkäri, kivunhoidon ja kuntoutuksen erityispätevyys, Orton.

Lisää tietoa: www.terveyskirjasto.fi, www.feldenkrais.fi, www.reumaliitto.fi

LISÄÄ KEINOJA PÄRJÄTÄ


”Väsyn herkästi liikunnasta. Miten voisin hoitaa sillä kipujani?”

Totuttele vähitellen. Huonokuntoisena jo muutaman rappusen nouseminen hengästyttää ja puskee hien pintaan. Silloin moni päättää pyhästi, että nyt alkaa kuntokuuri. Rankka liikunta saa kipeäksi uudestaan, mikä taas johtaa ajatukseen, ettei voi liikkua.

Tärkeää on, että tämä kierre katkaistaan ja ratkaistaan. Laskeva kipurata estää kipuimpulssien etenemistä aivoihin. Fibropotilailla laskevan radan toiminnassa on häiriöitä, jolloin ihminen tarvitsee fyysisestä rasituksesta toipumiseen usein jopa viidestä seitsemään päivää, kun toinen on jo seuraavana päivänä täydessä terässä. Fibroa sairastava voi olla rankasta jumpasta viikon puhki!

Ratkaisu ei ole kuitenkaan se, ettei rasiteta, vaan tehdään harjoituksia asteittain, sillä kukaan ei parane pumpulissa. Voi olla, että vesijumppaamaan pystyy aluksi vain parikymmentä minuuttia ja kuukauden päästä puoli tuntia. Armollisuus on tärkeää.

”Fibro ei ole mielensairaus. Auttavatko psykologiset hoitokeinot?”

Kyllä auttavat. Esimerkiksi rentoutus, mindfulness, pilates, jooga, vedessä kelluminen tai Feldenkrais ovat hyviä keinoja selviytyä fibron kanssa. Feldenkrais -menetelmän avulla voi syventää tietoisuutta, lisätä kehotuntemusta ja kehon hallintaa. Se rentouttaa ja vapauttaa hengitystä sekä parantaa nivelten liikkuvuutta.

”Haluaisin saunoa, mutta tulen siitä kipeäksi. Miten se onnistuisi?”

Kokeile tätä. Jos menee illalla viimeisenä saunaan, on usein aamulla kipeä, mutta yksi kikka siihen on. Jos saunoo päivällä vaikka mökillä ja tekee sen jälkeen pienen lenkin, aineenvaihdunta pyörähtää käyntiin ja niin sanottu saunakrapula on vähäisempää. Monet fibropotilaat ovat myös säätilaherkkiä.


Artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys 9/18. Tilaajana voit lukea koko artikkelin Digilehdet.fi-palvelusta

 

Fibromyalgian oireita

  •  Laaja-alaiset kivut. Ne voivat vaihtaa paikkaa selittämättömästi ja yhtäkkiä.
  •  Aivosumu, keskittymis-vaikeudet.
  •  Pinnallinen ja katkeileva yöuni.
  •  Voimakas väsymys ja uupumus, joka ei häviä lepäämällä.
  •  Turvotuksen tunne, puutuminen ja pistely.
  •  Masennus ja ahdistus.
  •  Päänsärky.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen 23-vuotias hoikka nainen, joka kärsii jatkuvista vatsavaivoista ja valtavan voimakasäänistä vatsan murinasta. Laktoosi-intoleranssi on todettu lapsena. Kaikkia mahdollisia ruokavalioita on kokeiltu, ja nytkin on laktoositon ja gluteeniton ruokavalio. Ylä- ja alavatsa on tähystetty, mutta mitään poikkeavaa ei ole löytynyt. Murina on niin voimakasta, että kuuluu kymmenien metrien päähän. Vaivat rajoittavat pahasti elämää, kun ei kehtaa kotoa enää lähteä juuri mihinkään. Mitään syytä vaivaan ei löydy. Miksei?

Vatsavaivat, joiden taustalta ei asianmukaisista tutkimuksista huolimatta löydy sairautta luokitellaan toiminnallisiksi vaivoiksi. Se tarkoittaa, että suolen toiminta on jollain lailla poikkeavaa mutta syytä ei voida osoittaa. Kyseessä ei ole sairaus, vaan ominaisuus. Osa ihmisistä on luonnostaan herkkävatsaisia.

Heidän elimistönsä reagoi stressiin tai muihin poikkeustiloihin suolisto-oireilla. Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on tavallisin toiminnallinen vatsavaiva. Siihen liittyy tyypillisesti vatsan turvottelua, paikkaa vaihtavia vatsakipuja ja vaihtelevaa suolen toimintaa.

Toiminnallisten vatsavaivojen hoidossa tärkeintä on noudattaa terveellisiä elintapoja eli minimoida stressi, pyrkiä säännölliseen vuorokausirytmiin, huolehtia riittävästä unesta, harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Tiettyjen imeytymättömien ns. FODMAP-hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliossa auttaa hillitsemään suolikaasun muodostumista, ja moni saa tästä avun. Ummetusta, ripulia, suolikaasujen ylimääräistä muodostusta ja vatsakipuja voidaan tarvittaessa hoitaa lääkkeillä, mutta toiminnallisissa vatsavaivoissa näiden käyttö tulisi rajoittaa tilapäiseksi.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Vatsan murina hävettää

Prosessoitu suomalainen maito, viljat, sokerit, stressi, keinomakeutusaineet, prosessoidut kasviöljyt (rypsiöljy, margariinit, levitteet, kasvirasvakermat jne...) ja lisäaineet. Ne kun jättää pois, rauhoittuu elimistö aika monella. Viljojen ja/tai maidon sekä rypsiöljyn karsiminen ei tietenkään ratkaise kaikkien ihmisten kaikkia mahdollisia terveysongelmia, mutta todella monella erittäin nopea ja yksinkertainen tie parempaan hyvinvointiin, joka ei maksa mitään. Viljaton ja/tai maidoton...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Liian korkean verenpaineen kanssa eläminen on hengenvaarallista. Onneksi paineiden tasaamiseen on keinoja.

1. Milloin korkea verenpaine muuttuu verenpainetaudiksi?

Verenpainetaudista puhutaan, kun verenpaine on toistuvissa mittauksissa noin 140/90 elohopeamillimetriä tai tämän yli. Kotimittauksissa tämä vastaa arvoa 135/85. Jos selkeää tulosta ei saada, tutkittava voi pitää vuorokauden ajan verenpainetta rekisteröivää laitetta.

2. Mistä verenpainetauti johtuu?

Kohonnen verenpaineen taustalla voivat vaikuttaa perinnöllisten seikkojen lisäksi elämäntapatekijät, kuten stressi, runsas suolan käyttö, ylipaino, tupakointi, reipas alkoholin juominen tai liikunnan vähäisyys. Myös tulehduskipulääkkeiden runsas napsiminen ja joillakin vähäinenkin lakritsin syöminen

voi nostaa verenpainetta. Iän myötä verisuonet menettävät kimmoisuuttaan ja ylä- ja alapaineen välinen ero, niin sanottu pulssipaine, kasvaa. Joskus verenpainetta kohottavat sairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta.

3. Kuinka nopeasti verenpainetauti vaurioittaa?

Korkea verenpaine voi aiheuttaa välittömänkin hengenvaaran, mutta yleensä vaikutukset tulevat vuosien saatossa. Joskus sairauden ensimmäinen oire saattaa olla sydäninfarkti tai aivoverenkiertohäiriö, kuten aivoverisuonitukos tai aivoverenvuoto, mutta useimmiten tauti on oireeton. Jotkut valittavat päänsärkyä tai huimausta. Kun verenpainetauti saadaan hoidettua, monet kokevat olonsa paremmaksi.

Nykyään verenpainelääkitys pyritään lisävaurioiden välttämiseksi aloittamaan mahdollisimman vikkelästi.

4. Mitkä elimet ovat vaarassa verenpainetaudissa?

Aivot, sydän, munuaiset ja silmät. Silmänpohjan kovettuneet verisuonet saattavat ratkeilla ja tihkuttaa verta, jolloin näkökyky voi heikentyä pysyvästikin. Aivojen pieniin verisuoniin tulee hauraita kohtia ja pullistumia, jotka saattavat repeytyä. Syntyy vuotoja ja tukoksia. Myös verenvirtaus aivojen valkeassa

aineessa heikkenee, mikä kasvattaa Alzheimerin taudin riskin kymmenkertaiseksi. Munuaisten verisuonten vaurioituminen voi johtaa pahimmillaan munuaisten vajaatoimintaan ja keinomunuaishoitoon, dialyysiin. Verenpaineen murjoma sydänlihas saattaa jäädä vajaatoimintaiseksi, jolloin se ei enää jaksa pumpata verta kunnolla eteenpäin, myös rytmihäiriöt yleistyvät.

5. Korjaantuvatko elimistön vauriot, kun paine saadaan alas?

Syntyneitä vaurioita ei voida enää korjata, mutta uusien vaurioiden, kuten aivoverenkiertohäiriöiden syntyminen estyy.

6. Kuinka verenpainetautia hoidetaan?

Ruokavaliossa kannattaa suosia pehmeitä rasvoja, kuitupitoisia marjoja, kasviksia ja hedelmiä sekä hillitä suolan käyttöä tai siirtyä mineraalisuolaan. Myös liikunta, hyvä uni ja rentoutuminen on tärkeää. Aina elämäntapojen korjaaminen ei yksin riitä laskemaan verenpainetta ja silloin tarvitaan myös lääkitystä. Lääkitys aloitetaan, jos verenpaine on yli 140/90 elohopeamillimetriä 4–6 kuukauden elämäntaparemontin jälkeen tai joskus aiemminkin. Lääkityksen teho paranee selvästi, jos tekee samaan aikaan elämäntapamuutoksia. Verenpaine saadaan putoamaan eri keinoja ja lääkkeitä yhdistelemällä.

Asiantuntijat: Risto O. Roine, neurologian professori, Aivoliiton ylilääkäri. Päivi Korhonen, yleislääketieteen professori, Suomen Verenpaineyhdistyksen puheenjohtaja. Marja Ruuti, laillistettu ravitsemusterapeutti.

Vierailija

Keittääkö painekattila? Näin tasaat paineita

Korkea verenpaine ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire niinkuin on esimerkiksi kuume. Molemmissa tapauksissa olisi hyvä selvittää oireen aiheuttaja. Aikuisista suomalaisista noin kahdella miljoonalla on kohonnut verenpaine ja verenpainelääkkeitä käyttää noin miljoona suomalaista. Liika natrium (yksi syy tusinasta, joka voi nostaa verenpainetta) ei kerry elimistöön vaan poistuu virtsan mukana. Siis normaalisti, kun elimistö on tasapainossa. Näin ei käy jos noudattaa virallisterveellistä (liikaa...
Lue kommentti