Kati Outisen isä ja isänäiti sairastivat kumpikin Alzheimerin tautia. Muistisairaus on raskas koettelemus omaisellekin, Kati tietää.

Näyttelijä, käsikirjoittaja Kati Outinen on pohtinut viime aikoina paljon muistia – tai tarkemmin muistamattomuutta. Hänen isänsä ja isänäitinsä sairastivat kumpikin Alzheimerin tautia. Isänäidin kuolemasta on jo aikaa, mutta isänsä Kati menetti sairaudelle 2014.

– Huomasin ensimmäiset oireet jo 15 vuotta ennen hänen kuolemaansa. Isä hukkasi tavaroita ja unohteli asioita, Kati Outinen kertoo.

Alzheimerin taudille tyypillisesti hellan levy saattoi jäädä päälle ja ovi piti laittaa takalukkoon, ettei isä pääse harhailemaan. Isä saattoi myös toistaa asioita yhtenään, mikä koetteli läheisten hermoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ensin en ymmärtänyt, mistä kyse, ja saatoin tiuskaista, että osta almanakka! Sitten hoksasin, että isä ei vain muista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sairaus muutti isää

Katin isä ehti sairastaa pitkään, mutta diagnoosi tuli vasta kolme vuotta ennen hänen kuolemaansa. Katin mukaan isä ymmärsi ja hyväksyi sairautensa, mutta koki olevansa läheisilleen taakka.

– Loppuvaiheessa hän pyyteli paljon anteeksi sitä, ettei ole täydessä iskussa. Hän ei olisi halunnut aiheuttaa huolta ja tuskaa muille.

Isä ei koskaan valittanut, mutta edetessään sairaus sai hänet toimimaan yllättävästi. Innokas harrastajamaalari alkoi muuttaa aiemmin tekemiään muotokuvia, teki esimerkiksi henkilöiden katseista julmia ja pelottavia.

– Mietin, yrittikö hän sillä tavalla purkaa ahdistustaan, Kati Outinen pohtii.

Kova paikka läheisillekin

Isä nautti yhteisistä kävelylenkeistä Katin kanssa, ja Kati oppi itsekin vaalimaan hyviä hetkiä. Toki oli vaikeitakin kausia, mutta ne kestivät vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Eniten niistä kärsi Katin äiti, joka hoiti puolisoaan kotona loppuun saakka.

– Heillä oli hyvä 55 vuoden liitto, mutta äitini on kertonut, että isä oli myös hankala, epäluuloinen ja kärttyisä. Äiti uupui pahasti eikä pystynyt nukkumaan öitään kunnolla.

Lopulta isä kuoli aivoinfarktiin, mistä Kati on tavallaan kiitollinen.

– Se oli armollista, sillä infarkti oli niin iso, että vaikka hän olisi selvinnyt, hän olisi jäänyt neliraajahalvaantuneeksi.

Vasta isän Alzheimerin myötä Kati ja muut perheenjäsenet ymmärsivät, että isänäidillä oli ollut sama sairaus, vaikka hän ei diagnoosia koskaan saanutkaan – isoäitiä pidettiin vain vanhuudenhöperönä.

Kati arvelee, että sama kohtalo tulee olemaan hänellä itselläänkin.

– Olen varma, että sairastun itsekin Alzheimeriin. Se ei ole pelkoa, vaan varmuutta. Toivon, että ehdin sitä ennen keskustella asiat läpi omaisten kanssa ja tehdä hoitotahdon. Ja toivon, ettei minusta tule ilkeää mulkerovanhusta, vaan läheiseni jaksavat minua.

 

Lue lisää Kati Outisesta Hyvä terveys 2/18. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.

Vierailija

Sairauden taustalla on insuliiniresistenssi ja ravintoaineiden puutos eli elintapasairaus.

Vaikka Alzheimerin taudin perinnöllisyydestä tiedetään vielä melko vähän, voidaan todeta, että sairaus periytyy erittäin harvoin. Tutkimusten mukaan, kaikista Alzheimerin tautia sairastavista potilaista 0,5-1 prosenttia sairastaa periytyvää tautia.

Alzheimerin taudin osalta ensimmäisen asteen sukulaisen riski (jos sukulainen on omilla elintavoilla sairastunut, niin riski on tasan nolla) sairastua on suurentunut. Kuitenkin erilaisten elämäntapojen ja hoidettavien riskitekijöiden rooli on perinnöllistä riskiä merkittävämpi. Eli omasta fyysisestä kunnosta, verenkiertoelinten kunnosta ja elintavoista huolehtiminen vähentää Alzheimerin taudin riskiä merkittävästi ja jopa kokonaan. Lähde: Alzheimerinfo.fi

Lyhyesti ennaltaehkäisystä:

Kalan Omega-3 -rasvahappoja (EPA ja DHA) sekä B-, C- D- ja E-vitamiineja sisältävät ruoat suojelevat aivoverisuonia ja auttavat aivoja voimaan hyvin. Tärkeintä on syödä monipuolisesti kasviksia, vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, manteleita ja kalaa.

Aikuinen tarvitsee perusruokavaliossa n. 60-100 grammaa hyviä rasvoja ja proteiinia päivässä. Lisäksi vähintään 500 grammaa, mutta mieluummin 1000 grammaa kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, papuja, linssejä, herneitä ja marjoja. Vettä janoon 1,5-2 litraa. Ja jos nälkä jää, niin perunaa, viljaa tai riisiä.

Ja ravintolisänä Suomessa pitää syödä D-vitamiinia sekä kalaöljyä. Lähes kaikkien suomalaisten tiedetään kärsivän kalan Omega-3 rasvahappojen (EPA ja DHA) sekä D-vitamiinin (onhan käytännössä mahdotonta saada riittävää D-vitamiinimäärää ruokavaliosta oli se millainen tahansa) puutteesta, joka vaikuttaa haitallisesti mm. aivojen toimintaan.

Suomessa alle 1-vuotias saa tippapullosta D-vitamiinia 10µg päivässä ja korvikkeesta (1dl korviketta sisältää 1,1 - 1,3µg D-vitamiinia) 5-10µg päivässä. Eli yhteensä alle 1-vuotias saa D-vitamiinia 15-20µg päivässä, riippuen paljonko korviketta menee. Ja tämä riittää alle 1-vuotiaalle.

EFSA:n turvallinen D-vitamiinin saanti päivässä on yli 1-vuotiaille 50µg päivässä ja yli 10-vuotiaille 100µg päivässä. Suomessa paljas iho muodostaa auringosta D-vitamiinia keskikesällä ja keskipäivällä. Talvella D-vitamiinia ei saa lainkaan auringosta. Ruuasta D-vitamiinia saa muutaman mikrogramman päivässä, riippuen mitä syö.

Riittävä D-vitamiinin sekä hyvien rasvojen saanti on erittäin tärkeää mm. aivojen toiminnoille. Aivoissa on kaikkialla D-vitamiini reseptoreita.

Kun perusruokavalio on kunnossa, niin herkkuja voi syödä hyvällä omalla tunnolla 1-2 kertaa viikossa painon tai terveyden siitä heilahtamatta suuntaan taikka toiseen. 

Liiku kohtuudella (ihan arkiliikunta riittää) ja vietä sosiaalista elämää. Muista riittävä lepo, rentoutuminen ja uni.

Älä tupakoi ja käytä alkoholia kohtuudella, jos käytät.

Terveys on aarre, jota kannattaa vaalia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla