Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Selitys epämääräisille oireille voi löytyä useammasta sairaudesta tai vain elämään kuuluvasta normaalista vaihtelusta.

Kun omat vaivat saavat selityksen, huokaisemme helpotuksesta. Joissakin sairauksissa oireet ovat kuitenkin epätarkkoja ja yksilöllisiä. Edes kalliit kuvantamiset tai laboratoriotestit eivät välttämättä tuo varmuutta sille, mikä on vaivan nimi.

Sairaudet myös sekoittuvat. Melko tunnettuja sairauksia, jotka voivat muistuttaa oireilultaan toisiaan, ovat muun muassa ärtyvän suolen oireyhtymä, fibromyalgia, nivelreuma, keliakia, kilpirauhasen vajaatoiminta, migreeni ja krooninen väsymysoireyhtymä.

Yleensä hitaasti kehittyvät sairaudet ovat vaikeammin diagnosoitavissa kuin äkilliset sairaudet.

Sitten ovat vielä erittäin harvinaiset sairaudet, joihin kaikki lääkärit eivät välttämättä uransa aikana edes törmää, selvittää Terveystalon ylilääkäri Joni Suomi.

Toiminnallisia vaivoja

Lääkärin kokemuksen mukaan potilaalle on helpompaa, jos vaivojen syyllinen on jokin sairaus.

– Esimerkiksi ylipaino halutaan mieluummin selittää kilpirauhasen vajaatoiminnalla kuin elämäntavoilla.

Kun potilas kertoo erilaisista hämäristä oireista, ne on tutkittava.

– Jos ei mitään löydy, on todettava, että kyseessä on niin sanottu toiminallinen vaiva. Tällaisia ovat esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymä, fibromyalgia ja krooninen väsymysoireyhtymä.

Muotitaudit vastaanotolla

Parinkymmenen vuoden lääkärintyön myötä Suomi kokee, että ”oudot vaivat” kumpuavat paljon myös siitä, mikä terveysilmiö on kulloinkin muotia. Taannoin oli pinnalla esimerkiksi hiivasyndrooma ja home, kun taas nyt on kovasti esillä kilpirauhanen.

– Tietty porukka on erityisen kiinnostunut terveydestään ja keskustelee taudeista vilkkaasti netissä. He myös kyseenalaistavat käypää hoitoa. Se, mihin tämä innokkuus ja kriittisyys kohdistuu, vaihtelee trendinomaisesti.

Nykyään outoja oireita valittava ei enää leimaudu luulosairaaksi, sillä yhä enemmän sairauksia tunnistetaan. Niillä on silloin myös vankka asiantuntijoiden määrittämä kriteeristö.

– Esimerkiksi nivelreumadiagnoosi perustuu potilaan tutkimiseen, verikokeeseen ja kuvantamisiin.

Voi olla, että viisi vuotta sitten rajat ovat olleet vähän toisenlaisia, mutta harvoin ne kokonaan häränpyllyä heittävät, Suomi toteaa.