vulvodynia, yhdyntäkipu, kuivat limakalvot
Kuva Shutterstock

Vulvodyniassa naisen sukupuolielimiin sattuu, kun niitä koskettaa. Vulvaklinikassa vaivaan saa tehokasta lääkehoitoa ja fysioterapiaa. Viimeisenä keinona on leikkaus.

Jos vulvodynian kaltainen vaiva olisi miesten sairaus se olisi hoidettu pois päiväjärjestyksestä jo aikoja sitten, sanoo Helsingin Naistenklinikan ylilääkäri professori Jorma Paavonen. Hänen mukaansa sitä olisi tutkittu ja tehokkaita täsmähoitojakin olisi jo.

– Nyt tämä on naisten asia, jota miesten on hyvin vaikea ymmärtää, Paavonen sanoo.

Vulvodyniassa naisen ulkoisia sukupuolielimiä kirvelee ja niihin sattuu ilman näkyvää syytä. Taudin tavallisimmassa muodossa kipu tuntuu nimenomaan kosketettaessa, kuten yhdynnässä. Vaivasta kärsivät lähinnä juuri sukupuolielämänsä aloittaneet nuoret naiset.

Toinen vulvodynian perustyyppi on keski-ikään jo tulleiden tai sitä lähestyvien naisten vaiva, joka saattaa kehittyä esimerkiksi gynekologisen leikkauksen tai synnytyksen jälkeen. Siinä kipu johtuu häpyhermon ärtymisestä ja oireet tuntuvat koko ajan. Bussissa, teatterissa tai työpaikalla istuessa, joskus jopa kävellessä. Tähän vanhempien naisten neuropaattiseen vulvodyniaan auttavat yleensä hyvin tehokkaat hermokipulääkkeet.

Joka kymmenennellä naisella

Luulisi naisen ulkoisten sukupuolielinten kivun, kirvelyn ja kosketusarkuuden liikuttavan jossain määrin miehiäkin. Ainakin siksi, että arviolta jopa kymmenen sadasta suomalaisnaisesta ei vaivan takia kykene yhdyntään.

Nuorten naisten vulvodynian muoto (vestibuliitti) on Jorma Paavosen mukaan yksinkertaisella gynekologisella tutkimuksella helppo määrittää. Siihen ei tarvita magneettikuvauksia tai laboratoriokokeita. Jos limakalvot ovat terveet, ja kipu ärtyy kevyesti vanutikulla painaessa emättimen eteisessä, on melko varmasti kyse nuoren naisen vulvodyniasta. Potilaan kertomista oireista voi jo päätellä hyvin paljon.

Naisia pitääkin rohkaista entistä enemmän puhumaan kiputuntemuksistaan. Monelle sukupuolielinten kipu, joka vaikuttaa parisuhteeseen, on hyvin ahdistavaa ja pelottavaa. Paavosen mukaan aika usein nuoret naiset aluksi luulevat, että kyseessä on jokin kamala sukupuolitauti.

Vaiva joka masentaa

Aina lääkärikään ei vulvodyniaa tunnista. Jos vaivasta ei puhuta, ei sitä myöskään gynekologisessa tutkimuksessa välttämättä huomata.

Moni sukupuolielinten kosketusarkuudesta kärsivä nainen on käynyt monta kertaa lääkärillä, joka on sanonut ettei mitään vikaa löydy. Tällaisessa tilanteessa potilas helposti masentuu. Aiemmin vulvodyniaa onkin pidetty enemmän osana psyykkistä oireilua. Paavosen mukaan ahdistus on lähinnä seurausta vaikeasta vaivasta.

HUSin Naistenklinikassa toimii vulvaklinikka, jossa yritetään katkaista tai ehkäistä sukupuolielinten vaivoista kärsivien naisten lääkärissäkäyntikierre. Vulvodyniaa sairastavilla on useinkin takanaan toistuvia hiivasieni- ja virtsatietulehduksia. Monilla on myös yliaktiivinen virtsarakko ja suoliston toiminnallisia vaivoja. Paavonen tosin huomauttaa, että jatkuva vessassakäynti voi myös olla seurausta stressaavasta ja ahdistavasta vulvodyniasta.

Jo tieto auttaa monia

Vulvaklinikassa nainen käy keskimäärin kolme kertaa. Paraneminen varmistetaan niin, että potilaalle varataan muutama seurantakäynti. Lähes aina potilaan tilanne paranee.

– Vulvodyniapotilaalle kerrotaan usein jo ensimmäisellä käynnillä, että jos mikään muu ei auta, on olemassa tehokas leikkaushoito. Joskus jo pelkkä ajatus siitä rauhoittaa ja helpottaa, vaikka se on vasta viimeinen keino, Paavonen kertoo.

Ensimmäisellä käyntikerralla ulkosynnytinten kosketusarkuudesta kärsivää kehotetaan lopettamaan ehkäisypillereiden tai muun hormonaalisen ehkäisyvalmisteen käyttö. Hormoniehkäisy ohentaa emättimen limakalvoa ja kipu korostuu. Potilas tapaa fysioterapeutin, joka opettaa häntä tunnistamaan emätintä ympäröivät ja lantionpohjan lihakset. Fysioterapeutti neuvoo kädestä pitäen venytyksiä ja rentoutusharjoituksia. Joskus hän antaa kipusähköhoitoa.

Toistuvia hiivatulehduksia potevaa lääkäri kehottaa vähentämään makeiden herkkujen syömistä, sillä verensokerin heilahtelujen on todettu olevan yhteydessä emättimen hiivasienitulehduksiin. Joskus aloitetaan hiivasienen estolääkitys, joka jatkuu puolisen vuotta.

Paavosen mukaan kipua vähentää monesti jo lihasten rentoutuminen ja tieto siitä, että vaivalleen voi tehdä jotakin itse.

Omahoitoa, kortisonia, pensalusta...

Vulvodynian syitä ei tiedetä. Jorma Paavonen on vahvasti sitä mieltä, että kyseessä voi olla muun muassa psoriaasin ja reuman tavoin autoimmuunisairaus, johon on voimakas perinnöllinen alttius.

– Tautia pitäisi tutkia lisää. Jos selkeitä syitä vulvodyniaan löytyy, osataan sitä paremmin hoitaa, Paavonen sanoo.

Joidenkin potilaiden mukaan oireita pahentavat erittäin imukykyiset kuukautissuojat. Siitä ei  kuitenkaan ole tutkittua näyttöä. Myöskään jossain vaiheessa esille tuotua yhteyttä kondyloomaviruksen ja vulvodynian välillä ei  tilastojen valossa näyttäisi olevan.

Jos vaiva ei ole ensimmäisen klinikkakäynnin jälkeen parantunut, voidaan kipuun antaa paikallisia kortisonipistoksia. Ulkosynnyttimen kipupisteitä voidaan hoitaa myös penslaamalla eli käsittelemässä kipupisteitä kipua helpottavalla lääkkeellä. Jos nämäkään hoidot eivät vielä auta, saatetaan päätyä leikkaukseen.

Suomessa on tähän mennessä tehty noin sata vulvodynialeikkausta. Siinä poistetaan limakalvo, jossa on liikaa kipuhermoja. Se korvataan emättimen limakalvolla, jossa ei ole kipuhermoja ollenkaan.

Kaksi vulvodyniaa

  • Vestibuliitti vulvodynia on tavallisimmin alle tai vähän yli 20-vuotiaiden naisten vaiva. Se on hankalasti hoidettava kiputila, jossa ulkosynnyttimiin ilmaantuu yhtäkkiä liikaa kipuhermoja. Sukupuolielimet ovat kosketusarat ja yhdyntä lähes mahdoton.
  • Neuropaattinen vulvodynia on vanhempien naisten krooninen tila, jossa ulkoisissa sukupuolielimissä tuntuu jatkuvaa kipua. Siihen auttavat usein hermokipulääkkeet.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.