Keskittymiskyvyn hajoaminen on yhä useamman ongelma, aivotutkija sanovat. Kuva: iStockphoto
Keskittymiskyvyn hajoaminen on yhä useamman ongelma, aivotutkija sanovat. Kuva: iStockphoto

Ruuhkavuosia elävät vanhemmat ovat alttiita ADT:lle, keskittymiskyvyn hapertumiselle.

Pasta on pöydässä, perhe pöydän ympärillä. On aika istua alas ja vaihtaa päivän kuulumiset.

Mutta kun lapsi selostaa välitunnin tapahtumia, vanhemman mielessä surraa: Ai niin, ne huomisen ylimääräiset treenit, jokos sinne oli kyyti hommattu? Ja se hammaslääkäriaika pitääkin muistaa siirtää.

Jos kuulostaa tutulta, saatat kärsiä ADT:sta, itse aiheutetusta keskittymisen vaikeudesta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Siinä mieli poukkoilee samaan tapaan kuin kehityksellisessä tarkkaavuushäiriössä ADD:ssa (attention deficit disorder), mutta ADT (attention deficit trait) ei ole synnynnäinen ominaisuus vaan aivojen oppima käyttäytymismalli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aivotutkijat Mona Moisala ja Minna Huotilainen kuvaavat sitä uudessa kirjassaan Keskittymiskyvyn elvytysopas (Tuuma, 2018) näin: ”ADT:n tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen. Jos ADT:stä kärsivä ihminen saa kerrankin rauhallisen työskentelytilan, jossa ei ole taustamelua eikä keskeytyksiä, hän keskeyttää itse itsensä. Yhtä asiaa tehdessään hänen mieleensä tulvii muita asioita, jotka eivät liity työn alla olevaan asiaan.”

Opetatko aivosi poukkoilemaan?

Nykyihmisten elämäntyylillä ADT on helppo saada aikaan. Aivojen hermoradat ovat kuin umpihankeen tehdyt ladut. Mitä useammin latua käyttää, sitä syvemmäksi ura painuu ja sitä sujuvammin suksi luistaa. Kun tekee pitkäjänteistä keskittymistä vaativaa työtä, keskittymistä ohjaavat aivoalueet voimistuvat. Jos taas poukkoilee jatkuvasti tehtävästä toiseen, aivot oppivat keskeytyksiin ja keskittymiskyky hapertuu.

Ruuhkavuosia elävät vanhemmat ovat alttiita ADT:lle, monestakin syystä.

– Elämä lasten kanssa on täynnä keskeytyksiä, koska pienten lasten tarpeet ovat usein äkillisiä. Siksi vanhemmista usein tuntuu, että on koko päivän säheltänyt sinne ja tänne saamatta oikein mitään aikaan, Minna Huotilainen sanoo.

Osittain niin kuuluukin olla. Jos lapsi kaatuu ja satuttaa polvensa, vanhempi tietenkin keskeyttää muun puuhansa lohduttaakseen lasta ja paikatakseen haavan. Potalle opettelevan taaperon pissahätä ei odota. Yllättävät keskeytykset ovat pikkulapsivuosien ominaisuus, jolle ei oikein voi mitään.

Vuodesta toiseen jatkuvalle päänsisäiselle hälinälle sen sijaan voi. Monen työpäivät ovat täynnä keskeytyksiä, kiireisiä sähköposteja ja hoitamista vaativia asioita.

– Jos on ollut koko päivän töissä yliviritystilassa, se saattaa jatkua kotonakin. Jos ei edes rauhallisissa tilanteissa pysty rauhoittumaan vaan mielessä pörrää kauppalistan tekeminen ja käsi hamuaa kännykkää, kannattaa miettiä, voisiko asialle tehdä jotain, Mona Moisala sanoo.

Stressi vähentää empatiaa

Aivojen ylikuormituksesta kannattaa pyristellä eroon, koska se vaikuttaa vuorovaikutukseen.

– Kun ihmistä uhkaa tunne, että kaikki kaatuu päälle, se laukaisee aivoissa taistele tai pakene -tilan, jolloin huomio kääntyy omaan selviytymiseen. Tutkimuksissa on huomattu, että ihminen on stressaantuneena vähemmän empaattinen kuin normaalisti eikä pysty yhtä hyvin katsomaan asioita muiden näkökulmasta, Minna Huotilainen sanoo.

ADT:n kuormittama vanhempi on siis huonompi lukemaan lastensa mielialoja tai huomaamaan, jos lapsen mieltä painaa jokin. Moni tärkeä keskustelu lapsen kanssa voi silloin jäädä käymättä.

Stressi myös tarttuu.

– Kun on tutkittu lasten koulu-uupumusta, taustalta on löydetty yhteys vanhempien uupumukseen ja masennukseen, Huotilainen sanoo.

”Kannattaa miettiä, millaista elämisen mallia näyttää lapsille kotona.”

Isommilla koululaisilla on samanlaisia kuormittavia elementtejä elämässään kuin aikuisilla: pitäisi osata priorisoida tehtäviä, johtaa omaa ajankäyttöään.

– Kannattaa miettiä, millaista elämisen mallia näyttää lapsille kotona. Näyttääkö omalla esimerkillään, että eläminen täällä maailmassa on kamalan raskasta. Vai toteaako jossain vaiheessa iltaa, että nyt on päivä pulkassa, laittaa sähköpostit ja laitteet pois ja alkaa vaikka leipoa pullaa, Huotilainen sanoo.

Jos tunnistit itsessäsi ADT:n merkkejä, voit onnitella itseäsi. Nyt voit tehdä asialle jotain.

– Asiaan havahtuminen on ensimmäinen askel. On paljon ihmisiä jotka kulkevat pää sumussa eivätkä itse edes huomaa sitä, Mona Moisala toteaa.

Lue aivotutkijoiden vinkit keskittymiskyvyn elvyttämiseen täältä.

 

Moisalan ja Huotilaisen kirja Keskittymiskyvyn elvytysopas (Tuuma, 2018) ilmestyy 26. syyskuuta.

    Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

    Sisältö jatkuu mainoksen alla