Eeva-Mari erosi vauvavuonna: ”Tyttäremme on kasvanut ajatukseen, että hänellä on kaksi kotia”

”Monet sanovat, ettei vauvavuoden aikana kannata erota. Meille ero oli kuitenkin hyvä ratkaisu. Lukko välillämme lähti aukeamaan, kun kumpikin sai omaa tilaa ja omaa rauhaa.

Kun Pihla syntyi, huomasin, että päässäni pyöri monenlaisia pelkoja. Luulen, että siinä kaikessa oli Joonakselle vähän liikaa käsiteltävää – johtuen ehkä siitä, ettemme olleet tunteneet toisiamme kauhean pitkään. Myrskyisten riitojen sijaan vetäydyimme tahoillemme.

Kummallakaan ei tuntunut olevan kykyä tai energiaa ryhtyä ruotimaan tilannetta läpi. Lopulta sanoin, etten jaksa enää. Erosimme, kun Pihla oli kymmenen kuukautta.

Ensimmäinen ajatukseni oli palata kotikaupunkiini. Nopeasti kuitenkin tajusin, ettei se olisi hyvä ratkaisu oman jaksamiseni kannalta – eikä varsinkaan Joonaksen kannalta. Tapaaminen kerran viikossa ei riittäisi hänelle eikä lapselle.

Muutimme Pihlan kanssa naapurikaupunkiin melko lähelle Joonasta. Kun välimatka on lyhyt, lapsi voi viettää toisaalla asuvan vanhemman kanssa aikaa myös muutaman tunnin silloin tällöin, jos koko päivän tapaaminen ei onnistu.

Sydäntäni raastavat joskus lapsen kyselyt siitä, kumman luokse hän on tänään menossa.

En huomannut, että Pihla olisi reagoinut eroon. Hän oli silloin kovin pieni, ja Joonas oli paljon mukana hänen elämässään. Pihla on kasvanut siihen, että äidillä ja isillä on eri kodit.

Nyt hieman isompana hän on kyllä ruvennut kyselemään, koska iskä muuttaa meille. Silloin vastaan, että iskällä on oma koti ja äidillä oma, mutta molemmat ovat sinun kotejasi.

Sydäntäni raastavat joskus lapsen kyselyt siitä, kumman luokse hän on tänään menossa. Minusta se kuulostaa siltä kuin hän ajattelisi, ettei kumpikaan paikka ole hänen kotinsa. Toisaalta Pihla on tietysti oppinut puhumaan niin kuin me puhumme. Hän ilmaisee asiat tietyllä tavalla, vaikka oikeasti pitäisi molempia paikkoja kotinaan.

Eron jälkeen minulle ja Joonakselle on tullut joskus kiistaa esimerkiksi kieltämisestä. Kun Pihla oli pienempi, kävimme toisinaan kaupassa kolmisin. Joonaksen mielestä lapsen pitäisi istua ostoskärryssä periaatteen vuoksi.

Minulla on aika vapaat metodit. Jos lapsi huutaa kuin hinaaja, hänet on parempi päästää kävelemään.

Pihla on saanut kasvaa huomion keskellä tuntien, että on rakastettu koko sydämestä.

Koen, että käytännössä viimeinen sana moneen asiaan on minulla. Se on tietysti valitettavaa, mutta tilanne johtuu pitkälti luonteistamme. Joonas sanoo usein vain, että okei. Hänen joustavuutensa on varmasti yksi syy siihen, että asiat ovat sujuneet eron jälkeen näin hyvin.

Jos Joonas jossain vaiheessa tapaisi uuden naisen, toivoisin ennen kaikkea, että tällä olisi maalaisjärkinen ajatusmaailma.

Pihla on saanut kasvaa huomion keskellä tuntien, että on rakastettu koko sydämestä. Toivon, että hänelle ei syntyisi ulkopuolisuuden tunnetta, vaikka perheemme joskus laajenisivat.”