Kun vauva saa syödä itse, suun motoriikka kehittyy nopeammin kuin lapsella, jota syötetään. Kuva: Panu Pälviä
Kun vauva saa syödä itse, suun motoriikka kehittyy nopeammin kuin lapsella, jota syötetään. Kuva: Panu Pälviä

Mitä tehdä, jos vauva kakoo? Saako pieni lapsi syödä autossa? Mitä jos lapsi näyttää tukehtuvan? Asiantuntija vastaa.

1. Vauva alkaa kakoa ruokapöydässä. Mitä pitäisi tehdä?

Jos lapsi alkaa ruokapöydässä kakoa tai yskiä, vanhemman on hyvä pysyä rauhallisena ja olla puuttumatta tilanteeseen. Niin kauan kuin lapsi pystyy köhimään ja kakomaan ja hänen kasvonsa eivät ala sinertää, ei ole hengenhätää.

Valtaosa tilanteista laukeaa itsestään yskimisellä. Vanhemmat alkavat usein herkästi takoa lasta selkään, vaikka tarvetta ei vielä olisi. Tässä on vaarana, että asiaan varautumaton lapsi vetää itsensä kaarelle taaksepäin eli asentoon, jossa ruoka menee herkemmin väärään paikkaan. Aikuisen tulisi siis malttaa mielensä ja antaa lapsen yskiä.

2. Miten kakomisrefleksi toimii?

Kakominen on kehon luontainen suojarefleksi, joka käynnistyy, kun ruokapala tai muu vierasesine eksyy henkitorven suulle. Sen tarkoitus on ohjata ruokapala oikeaan paikkaan eli joko ruokatorveen tai takaisin suuhun. Yleensä kakomisrefleksi riittää laukaisemaan tilanteen, jossa ruoka on mennyt niin sanotusti väärään kurkkuun.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Alle viisivuotiailla lapsilla kurkunpää on ylempänä kuin sitä vanhemmilla, minkä vuoksi yskiminen ja kakominen alkavat varhaisemmassa vaiheessa kuin aikuisella tai isommalla lapsella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pienillä lapsilla suun motoriikka ei ole vielä täysin kehittynyt, mistä syystä heille tulee syödessä herkemmin yskimis- ja kakomistilanteita. On äärimmäisen harvinaista, että henkitorven suulle ajautunut vierasesine johtaa lapsen tukehtumiseen.

3. Mistä vanhempi tietää, että lapsella on hätä?

Jos ruokapala ei irtoa köhimisellä ja kakomisella, vaan lapsen kasvojen väri alkaa muuttua sinertäväksi, ruoka on voinut juuttua henkitorven suulle. Tähän viittaa myös se, jos yskiminen ja kakominen loppuvat ja lapsi muuttuu hiljaiseksi tai jos hänellä on vaikeuksia hengittää. Kun henkitorvi on kokonaan tukossa, lapsi ei pysty enää yskimään.

Vaaran merkkejä ovat kasvojen sinertävä väri, kykenemättömyys itkeä, puhua ja yskiä kunnolla sekä hengen haukkominen. Tällöin tarvitaan nopeaa toimintaa.

4. Mitä tehdä, jos lapsi näyttää tukehtuvan?

Joskus ruokapala tai vierasesine juuttuu henkitorven suulle, eikä lapsi saa sitä itse irtoamaan. Tällöin ensisijainen asia on ottaa lapsi tukevasti syliin etukumaraan asentoon ja lyödä häntä lapojen väliin tarvittaessa viisi kertaa. Lyönnin voimakkuus pitää suhteuttaa lapsen kokoon, mutta sen pitää olla kunnon täräys, jotta vierasesine irtoaa henkitorven suulta.

Jos vierasesine ei irtoa viidellä lyönnillä, soita välittömästi hätäkeskukseen ja laita puhelin kaiuttimelle. Jos lapsi on alle vuoden ikäinen, ota hänet syliisi selälleen niin, että pää on muuta vartaloa alempana. Paina rintalastan alaosasta kahdella sormella voimakkaasti viisi kertaa.

Yli vuoden ikäiselle tai tukevasti omin jaloin seisovalle lapselle tehdään Heimlichin ote kuten aikuiselle: Laita takakautta toinen nyrkkisi lapsen pallealle eli ylävatsalle, tartu nyrkkiin toisella kädelläsi ja nykäise nopealla liikkeellä ylös itseäsi kohti.

Tämän jälkeen vuorottele iskuja lapojen väliin ja Heimlichin otetta viiden sykleissä, kunnes vierasesine poistuu nielusta. Jos lapsi menettää tajuntansa ja menee elottomaksi, aloita painelu-puhalluselvytys.

5. Miten vauva syö kiinteitä mahdollisimman turvallisesti?

Ruokailun pitää tapahtua aina pystyasennossa, ei esimerkiksi sitterissä, selinmakuulla tai säkkituolissa lojuen. Pieni lapsi syö aina valvotusti seurassa. Autossa syöminen on huono ajatus, sillä äkillisessä jarrutustilanteessa ruoka ajautuu herkästi henkitorven suulle. Syömisen pitää tapahtua sellaisessa paikassa, jossa sitä pystyy valvomaan ja voi tarvittaessa reagoida nopeasti ongelmiin. Sama pätee leikkimiseen. Pienen lapsen leikkiä on valvottava, jottei hän laita suuhunsa pieniä esineitä tai ulkona vaikka kiviä.

Lisäksi ruuan pitää olla kooltaan ja koostumukseltaan lapselle sopivaa. Esimerkiksi kokonaiset viinirypäleet ovat malliltaan sellaisia, että ne jäävät herkästi jumiin henkitorven suulle.

Samanlaista vaaraa ei liity esimerkiksi vesimelonin siemeniin. Siemen voi toki päätyä henkitorven suulle, mutta kakomisrefleksi ohjaa sen yleensä oikeaan paikkaan. Pienen kokonsa vuoksi siemen ei jää jumiin henkitorven suulle.

6. Onko sormiruokailu turvallista?

Kyllä, tutkimusten valossa sormiruokailu on yhtä turvallista kuin soseruokailukin. Kun lapsi pääsee itse harjoittelemaan syömistä, suun motoriikka kehittyy jopa nopeammin kuin syötettäessä.

Sormiruokailevan lapsen pitää antaa syödä itse. Aikuinen ei siis saa laittaa mitään lapsen suuhun. Jos lapsi alkaa kakoa tai köhiä, aikuisen ei pidä missään tapauksessa mennä kaivelemaan ruokaa lapsen nielusta. Näin toimiessaan hän voi vahingossa työntää ruokapalan vain syvemmälle ja saada aikaiseksi entistä hankalamman tilanteen.

7. Miten toimia läheltä piti -tilanteen jälkeen?

Jos lapsi jatkaa yskimistä tilanteen jälkeen tai jos hänen hengityksensä vinkuu tai rohisee, on lähdettävä päivystykseen. Sama pätee, jos vanhemmalla on pienikin epäilys siitä, tuliko kaikki ruoka ulos. Päivystyksessä keuhkot voidaan kuvata ja varmistua siitä, ettei niihin jäänyt ylimääräistä.

Jumiin jäänyt vierasesine aiheuttaa yleensä tulehduksen ja kerryttää keuhkoihin nestettä, mistä seuraa usein keuhkokuume. On harvinaista, että keuhkoihin jää mitään, mutta jos asia epäilyttää, se kannattaa käydä tarkistuttamassa.

Asiantuntijana ensiapukouluttaja Marko Ahtonen, Uskalla Auttaa Koulutuspalvelut Oy. Lähteenä myös terveyskirjasto.fi

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla