Tunnetko ahdistusta tai ärsyynnytkö helposti? Etkö tunne selviäväsi töistäsi enää entiseen malliin ja tunnet usein väsymystä? Jos huomaat vielä kyynistyneesi, kärsit todennäköisesti työstressistä, joka pitkittyneenä johtaa helposti työuupumukseen.
X
Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto käynnisti viime kuussa myös Suomessa laajan kampanjan työn aiheuttaman stressin ehkäisyyn ja hallintaan. Kampanjan nimi on Terveellinen työ - Stressi hallinnassa! ja Suomessa sitä koordinoi STM. Syytä onkin, sillä stressi on toiseksi suurin työhön liittyvä terveysongelma koko Euroopassa. Jopa yli puolet sairauspoissaoloista liittyy stressiin ja muihin psykososiaalisiin riskeihin.
Työstressiä ei kampanjavuodesta huolimatta voi pitää mitenkään uutena ilmiönä. Aihetta on tutkittu Suomessa jo 1970-luvulta. Määritelmäkin on muuttunut matkan varrella moneen kertaan. Nykyään sillä tarkoitetaan Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan ”tilannetta, jossa työntekijä tuntee itsensä kykenemättömäksi selviytymään häneen kohdistuvista vaatimuksista ja odotuksista. Työstressin kehittymiseen vaikuttavat sekä työn että työntekijän ominaisuudet”. Lyhytkestoinen stressi ei yleensä ole haitallista, mutta pitkäkestoisena se voi aiheuttaa vakavia psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia.
Omaa työstressiä voi mitata lukemattomilla mittareilla. Tunnetuimpia niistä lienevät Työstressikysely ja Työkykyindeksi, jossa viimeksi mainitussa on yksinkertainen asteikko (en pysty työhön) 0−10 (työkykyni parhaimillaan) nykyisen työkyvyn mittaamiseksi. Tässä meillä on kerrankin asteikko, jossa on syytä tavoitella puhdasta kymppiä, joka on suhteutettu omaan työkyvyn huippuun.
Stressitason mittaamista tärkeämpää on kuitenkin hallita erilaisia keinoja, jolla omaa stressitasoa voi säädellä. Eurooppalaisen Stressi hallinnassa -ohjelman hyväksi koettuja keinoja stressin hallintaan voi jakaa kampanjan Facebook-sivulla (Stressi hallinnassa) ja Twitter-tilillä (twitter.com/STM_stressi).
Kampanja jakaa myös tietoa esimerkiksi työstressiin ja työuupumukseen liittyvistä tekijöistä ja erilaisista hyvinvointiratkaisuista (esim. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=9882185&name=DLFE...). Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston suomenkieliset kampanjasivut ja -materiaalit löytyvät osoitteesta https://www.healthy-workplaces.eu/fi.
Työstressi-ilmiötä voi tarkastella uudella tavalla vaikkapa itämaalaisesta näkökulmasta. Wong Kar Wain uusin elokuva The Grandmaster on visuaalista tykitystä ja kaihoa täynnä, mutta sisältää myös toisenlaisen filosofian työtä kohtaan: ”Todellinen mestari ei elä häneen kohdistuvien odotusten mukaan. Hän vain elää.” Stressiä lieventävät tehokkaasti myös komediat, joista uudelleen on jälleen julkaistu mm. hervottomat Fakta homma (1 & 2) sekä Veli puolikuu. Stressitöntä työvuoden jatkoa.
Mikael Saarinen
Mitä mieltä olette, voidaanko seuraavaa tilannetta sanoa työstressiksi?
Olen tehnyt muutaman vuoden (n. 5,5 v) väitöskirjaa yliopistolla. Muutama vuosi työelämää välissä, joten en jatkanut jatko-opiskelijaksi suoraan maisteritutkinnon jälkeen. Kieltäydyin jopa toisella paikkakunnalla olevasta vakituisesta työstä. Into tutkijaksi oli kova.
Puolet ajasta olen tehnyt työtäni ilman palkkaa. Väitöskirjan teko on varsinkin minun alallani todella kokopäiväistä työtä. Apurahoja on ollut pätkissä. Arvelen, että puolen vuoden ansiotyöstä vapaa keskittyminen väitöstyöhöni auttaisi minua saamaan työni valmiiksi. Ohjaajani valittelee tilannettani, mutta en ole saanut viimeistelyyn tarkoitettua apurahaa useista yrityksistä huolimatta.
Nyt olen jo 1,5 vuoden verran tehnyt väitötutkimustani hitaasti, perheen ja ansiotyön (sekin pätkätyötä, joten en voi jäädä siitä palkattomalle vapaalle, puolen vuoden jälkeen en voisi päästä takaisin) ohella. Itse väitöstyöni sisältö ja työmäärä ei stressaa, mutta valmistumisen lykkääntyminen ja oman yliopiston välinpitämättömyys tilanteestani on todella aiheuttanut kyynisyyttä ja jopa katkeruutta. Kyynisenä ajattelen, että rahoitus on jäänyt saamatta kovassa kilpailussa, koska minun on nähty tekevän työtäni eteenpäin jopa ilman rahoitusta.
Ala, jossa teen väitöstutkimusta on huonosti työllistävä, joten en laske sen varaan, että valmistumisen jälkeen saisin helpommin töitä. En edes tiedä, haluanko kokemuksieni jälkeen jatkaa akateemisella alalla.
Väitän, että väitöstyön aiheuttama kyynisyys ei ole perinteistä työstressiä, sillä työstä pitäisi saada palkkaa. Stressiä ei olisi, jos saisin palkkaa; tällöin voisin tehdä työtäni työaikaan eikä iltaisin ja viikonloppusin lasten nukkumaanmenon jälkeen. Voin periaatteessa jättää työn kesken tai hidastaa tahtia vielä, mutta silloin koen että olen epäonnistunut. Olen uhrannut väitöstutkimukselle parhaat urankehitysvuodet; olisin voinut saada paremman toimeentulon "siviilialallani". Olen edelleen innostunut tutkimuksesta, mutta katkera ja vihainen niille tahoille, joiden olisi pitänyt tehdä kanssani ura- ja rahoitussuunnitelma.