
11-vuotias Kerttu ei halua taidekouluun, vaan parasta on piirtää ja maalata rauhassa kotona.
”Maalausinnostukseni lähti siitä, kun luin viime kesälomalla kirjan nimeltä Lydian salaisuus. Se kertoo 12-vuotiaasta tytöstä, joka ikään kuin sukeltaa taulusta toiseen. Kirja oli niin hyvä, etten olisi halunnut lukea sitä eteenpäin, ettei se loppuisi. Siitä kirjasta minulle tuli sellainen olo, että pitää alkaa piirtää ja maalata.
Sain ensin mummolta vesivärejä, ja joululahjaksi sain akryylivärit ja öljyvärit. Akryyliväreillä voi maalata sisällä, mutta öljyväreillä ei, koska siihen tarvitaan tärpättiä. Öljyväreillä voin maalata parvekkeella tai kesälomalla mökin pihalla.
En maalaa ihan joka päivä, mutta jonakin päivänä saatan maalata vaikka neljä kertaa. Kerran maalasin koko päivän aamusta iltaan. Usein kuuntelen samalla äänikirjoja. Olen kuunnellut Harry Potterin neljä ensimmäistä osaa jo kahteen kertaan.
”Koulussa kysyn usein kavereilta, että saanko piirtää sut.”
En kyllästy maalaamiseen, mutta paikallaan oleminen alkaa joskus väsyttää. Silloin pitää tehdä välillä jotain muuta.
Hauskin hetki on se, kun maalaa ja näkee, mitä siitä tulee. Ai, tästä tulikin tällainen!
Yhteen aikaan piirsin paljon eläimiä, nyt teen enemmän ihmisiä. Koulussa kysyn usein kavereilta, että saanko piirtää sut.
Äiti on patistanut minua johonkin taidekouluun, mutta en halua. Haluan piirtää ja maalata rauhassa kotona.”
Kerttu, 11
Meidän Perhe 6/2018
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.