Saara, 26: ”Ponnistusvaihe kesti melkein pari tuntia”
Isokokoisen vauvan synnytys oli pitkä, mutta Saaralle jäi siitä hyvä mieli.
Saaran ja Jukan tytär syntyi raskausviikolla 42.
”Kävimme sairaalassa painoarviossa, kun raskausviikkoja oli täynnä 41. Meillä oli mukana sairaalakassi ja eväät, mutta pettymyksekseni meidät lähetettiin takaisin kotiin. Vauva oli tulossa otsa edellä.
Parin päivän päästä vauva oli vihdoin sopivassa tarjonnassa, ja synnytystä alettiin käynnistää cytotec-tableteilla. Katsoimme olympialaisia, ja Jukka hieroi minua. Supistuksia tuli, mutta ne eivät olleet kipeitä.
Seuraavana aamuna lääkäri laittoi minulle ballongin. Supistukset lisääntyivät, ja syömässä käydessäni oli vaikea istua. Kun Jukka lähti illalla kotiin, pyysin hoitajaa katsomaan ballongia. Se oli juuri tippumassa, eli kohdunsuu oli neljä senttiä auki. Soitin Jukan takaisin sairaalaan.
Synnytyssalissa otin ilokaasua ja menin puoleksi tunniksi lämpimään suihkuun. Jukka ohjasi suihkua selkääni, mikä auttoi kipuun.
Kahdeltatoista puhkaistiin lapsivesikalvot. Vettä tuli runsaasti, ja lääkäri nauroi, että hänelläkin meni housut vaihtoon. Maha pieneni puolella.
Lapsivettä tuli runsaasti, ja lääkäri nauroi, että hänelläkin meni housut vaihtoon.
Kohdunsuu avautui nopeasti seitsemään senttiin, ja kivut olivat voimakkaita. Epiduraali helpotti oloani, mutta jo muutaman tunnin päästä aloin täristä horkassa 38,4 asteen kuumeessa. En muista, milloin olisin ollut yhtä kipeä. Sain parasetamolia ja lämpöpeiton päälleni.
Ponnistusvaihe alkoi aamuyhdeksältä ja kesti melkein pari tuntia. Sanoin kätilölle miljoonia kertoa, etten enää jaksa enkä halua synnyttää. Kätilö ja Jukka tsemppasivat hyvin. Yhden kerran Jukka sanoi napakammin, että Saara nyt oikeasti, sinä pystyt tähän. Sitten vauva vihdoin syntyi.
Päästin hirveän litanian kirosanoja ja pyysin perään anteeksi kiroiluani. Kätilö sanoi, että tässä vaiheessa saa sanoa mitä vain. Vauva painoi 4,5 kiloa, eli ei ole ihme, että ponnistusvaihe kesti. Selvisin silti parilla tikillä.
Minua on helpottanut, että olen saanut puhua synnytyksestä. Vaikka se oli kivulias, voisin hyvillä mielin lähteä uudestaan synnyttämään. Tosin pieni tauko voi olla ennen sitä paikallaan.”
