Tiina, 36: ”Kuljin portaita edestakaisin kuin duracellpupu”
Tiina ei tehnyt synnytyksen suhteen suunnitelmia etukäteen. – Olen hirveän utelias synnytystä kohtaan, ja minusta on äärettömän mielenkiintoista päästä synnyttämään.
Tiinan ja Juhon tytär syntyi raskausviikolla 38 + 4.
”Synnytykseni käynnistettiin raskausdiabeteksen vuoksi raskausviikolla 38. Menin tiistaiaamuna kymmeneltä sairaalaan ja olin onnellinen, että vihdoin alkaisi tapahtua.
Sain iltapäivällä ensimmäiset Cytotec-tabletit. Päivä kului hitaasti, ja sain uuden lääkkeen aina kuuden tunnin välein. Seuraava päivä meni samalla tavalla. Olin vihainen kuin ampiainen ja kateellinen, kun huonekaverini valittivat supistuksia. Olin varma, etten ikinä pääse samaan vaiheeseen.
Illalla minulle laitettiin ballongi. Seuraavana päivänä kuljin edestakaisin portaita kuin duracellpupu, mutta se ei vaikuttanut mitenkään. Ballongi otettiin illalla pois, ja sain jälleen Cytoteceja.
Olin vihainen kuin ampiainen ja kateellinen, kun huonekaverini valittivat supistuksia.
Lopulta perjantaina yhdeltätoista aamupäivällä minulta puhkaistiin kalvot, ja sain oksitosiinitipan. Supistukset alkoivat voimistua pikkuhiljaa. Puoli neljä lähdimme synnytyssaliin. Kohdunsuuni oli neljä senttiä auki.
Epiduraalia lisättiin illan aikana kolme kertaa, ja joka kerta pyysin sitä hieman liian myöhään lisää. Päästin kivut liian pitkälle.
Illalla yhdeltätoista kohdunsuuni oli vain viisi senttiä auki, eikä oksitosiinia voitu antaa enää enempää. Lääkäri totesi, että todennäköisesti päädyn sektioon. Sitten tapahtui ihme, sillä seuraavan tunnin aikana kohdunsuu aukesikin loppuun asti.
Ponnistin vauvan kyljelläni. Kun hän oli syntynyt, helpotuksen aalto oli älytön. Vauva näytti maailman kauneimmalta, ja tunnistin hänet heti ensimmäisestä rääkäisystä omakseni.
Tytöllä oli matalat sokerit, eikä hän saanut hyvää imuotetta rinnasta. Hän sai kuitenkin salissa ensitipat maitoa.
Tunnistin vauvan heti ensimmäisestä rääkäisystä omakseni.
Aamulla Juho juotti vauvaa pullosta, kun tämä sai sinerryskohtauksen. Vauva söi ja söi ja unohti hengittää. Tyttö meni kauttaaltaan siniseksi, ja lähdimme heti teholle. Olin niin järkyttynyt, etten muista lauantaipäivästä juuri mitään.
Vietimme kolme päivää teholla, ja sen jälkeen koko perheenä yhden yön perhehuoneessa. Osaamme nyt rytmittää pullolla syöttämisen niin, että vauva varmasti hengittää juomisen välissä.
Olemme selvinneet ensijärkytyksestä ja opettelemme vihdoin tätä uutta ihanaa ja niin erilaista arkea yhdessä.”
