Apua, se kehuu mua! Miksi huomioiduksi tuleminen vaivaannuttaa?

Anteeksi, saanko hiukan häiritä, vieressäni junaa odottava nainen kysyy varovaisella äänellä. Mitäköhän hän tarvitsee, välähtää mielessäni. Mutta nainen jatkaakin: ”Tiedustelisin vain, että missä käyt leikkauttamassa hiuksesi, koska ne ovat todella kauniit.”

Häkellyn. Saan sentään kiitettyä. Useimmiten reagoin kehuihin vitsailemalla tyyliin ”Onneksi hiukset eivät vanhene niin nopeasti kuin naama”.

Miksi kehut vaivaannuttavat – jopa niin, että vesitämme ne itse?

Kasvamme vaatimattomiksi

Ilmiö on yleismaailmallinen, mutta erityisen tavallinen se on Suomen kaltaisissa kulttuureissa, joissa arvostetaan vaatimattomuutta ja nöyryyttä.

– Meillä kehumista ei ole normalisoitu. Kehu annetaan vasta, kun on saavutettu jotakin suurta, sanoo filosofian tohtori Kaisa Vuorinen. Hän tutki väitöskirjassaan kannustamisen vaikutuksia.

Olemme kulttuurimme tuotteita, hän muistuttaa.

– Kun ei kasva ilmapiirissä, jossa on ok tykätä kaverista ja sanoa se ääneen, ei kehuja myöskään opi ottamaan vastaan.

Yhdysvalloissa kulttuurin peruskoodistoon kuuluu mukavien asioiden sanominen perheenjäsenelle, työkaverille tai jopa esihenkilölle muiden kuullen. Silloin tottuu kertomaan, että tuntuivatpa kehut hyvältä.

Toki kehujen vastaanottaminen liittyy myös tilanteeseen ja persoonaan. Tutussa ja turvallisessa seurassa on helppo ottaa myönteistä palautetta vastaan, etenkin, jos ajattelee olevansa sen arvoinen.

Sen sijaan jos kehu riitelee omakuvan kanssa, sitä voi olla vaikea ottaa vastaan. Kehuminen voi myös lisätä paineita. Jos joku ylistää, voi herätä pelko, ettei pystykään täyttämään odotuksia.

Kehu on lahja

Yksi yleinen syy torjua kehu on se, ettei halua vaikuttaa itsekeskeiseltä.

Tuoreen yhdysvaltalaisen katsaustutkimuksen mukaan kehun torjuminen tosiaan voi lisätä vaatimattomuuden tuntua. Toisaalta vaikutelman hinta on korkea: kehusta kieltäytynyt koetaan etäiseksi ja vähemmän sydämelliseksi, vähemmän miellyttäväksi ja vähemmän päteväksi. Myös halu tehdä yhteistyötä kehun tyrmänneen ihmisen kanssa hiipuu.

Kehusta kieltäytyminen epää ilahtumisen niin itseltä kuin kehujalta. Tämä tuntee itsensä typeräksi ja aliarvostetuksi, kun hänen sanomaansa ei oteta vastaan. Into kehua uudestaan hälvenee.

Tutkitusti kehumista arkaillaan, koska pelätään toisen nolostumista.

– Jos siis joku tulee kertomaan sinulle jotakin myönteistä, uskalla ottaa se vastaan ja kiittää, Kaisa Vuorinen kehottaa.

Älä lankea vastakehuun, hän painottaa. Se nimittäin on yksi torjumisen muoto.

– Suhtaudu kehuun kuin lahjaan.

Synnytä perhosefekti

Tämä ei tarkoita sitä, ettei muita saisi kehua. Päinvastoin.

– Kun hiukankin tekee mieli sanoa toiselle jotakin hyvää, tee niin! Se voi pelastaa hänen koko viikkonsa. Kenties se aiheuttaa jopa perhosefektin: kun ihmiselle tulee parempi mieli, hän saattaa tehdä jotakin hyvää eteenpäin muille.

Tunnustuksen antelias jakaminen ja vastaanottaminen on reitti kulttuuriin, jota professori Jari Hakanen kutsuu ”mielensähyvittäjien kulttuuriksi”.

– Kun olemme hyvällä mielellä, teemme työmme paremmin, olemme parempia kumppaneita ja koiran omistajia ja vaikka mitä.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä 8/25. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.