Lihavien vanhempien lapsista tulee usein lihavia, mutta tutkijat eivät ole olleet varmoja, mistä tämä tarkalleen johtuu. Tuoreen tutkimuksen mukaan sikiöajan seikkojen sijaan selitys löytyy todennäköisesti perimästä sekä perheen elintavoista.
Tutkimus pyrittiin suunnittelemaan niin, että äidin lihavuuden sikiöaikaiset vaikutukset pystyttäisiin erottamaan geenien vaikutuksesta ja perheen elintavoista. Tämä onnistui ottamalla huomioon myös isän lihavuus. Jos äidin lihavuuden vaikutus olisi suurempi kuin isän lihavuuden, jälkeläisten lihavuusriski selittyisi todennäköisesti raskaudenaikaisilla seikoilla.
Analyysin perusteella äidin lihavuudella oli samanlainen vaikutus kuin isän lihavuudella, mikä viittaa lasten lihavuuden ja aineenvaihdunnallisten ongelmien liittyvän luultavasti yhteiseen geneettiseen alttiuteen ja jaettuihin elintapoihin ja ympäristötekijöihin. Jälkeläisten painoa ja mm. kolesteroli- ja sokeriarvoja selvitettiin heidän ollessa 16–17-vuotiaita ja uudelleen 31-vuotiaana. Tulokset ovat mielenkiintoisia, sillä yhden varteenotettavan teorian mukaan lihavan äidin lapset saavat sikiöaikana liikaa energiaa, mikä virittää sikiön aineenvaihdunnan pysyvästi alttiiksi lihomiselle. Nyt julkaistut tulokset puhuvat tätä vastaan ja viittaavat perimän ja elintapojen olevan uskottavampi selitys. Jos tulokset varmistuvat lisätutkimuksissa, lihavuuden vähentämisessä kannattaisikin keskittyä äidin raskautta edeltävän painon sijaan koko perheen elintaparemonttiin.
Tutkimus julkaistiin PLOS Medicine -lehdessä, ja se perustuu kahden suomalais- ja yhden brittitutkimuksen aineistoihin.
Uutispalvelu Duodecim
(PLOS Medicine 017;DOI:10.1371/journal.pmed.1002376)https://doi.org/10.1371/journal.pmed.1002376

(201791) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.