Kohtuullisesti alkoholia käyttävät saattavat elää jonkin verran pitempään kuin ikätoverit, jotka eivät käytä lainkaan alkoholia. Runsaampi juominen ja humalajuominen sen sijaan liittyvät lyhempään elinikään, yhdysvaltalaistutkimus vahvistaa.
Tutkimuksessa hyödynnettiin 333 000 yli 18-vuotiaan yhdysvaltalaisen terveyskyselyvastauksia vuosilta 1997–2009. Keskimäärin kahdeksanvuotisen seurannan aikana heistä 38 000 menehtyi.
Alkoholia vähän tai kohtuullisesti käyttävien riski menehtyä seurannan aikana oli noin viidenneksen pienempi kuin osallistujien, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet alkoholia. Runsaasti alkoholia käyttävät sen sijaan menehtyivät todennäköisemmin varsinkin syöpään. Samanlainen yhteys havaittiin itsensä humalaan vähintään kerran viikossa juovilla.
Tulokset ovat linjassa monien aiempien tutkimusten kanssa, ja yhdessä ne viittaavat alkoholilla voivan olla terveyden kannalta suotuisia vaikutuksia kohtuullisesti nautittuna. Viimeaikaisissa tutkimuksissa kohtuukäytön hyödyt on kuitenkin myös kyseenalaistettu eikä esimerkiksi alkoholin sydänvaikutuksista ole selvää käsitystä. Seurantatutkimuksista on myös vaikea vetää varmoja johtopäätöksiä, ja on muun muassa mahdollista, että alkoholia vieroksuvilla on sairauksia, jotka selittävät sekä juomattomuuden että suuremman kuolleisuuden. Kenenkään ei kannatakaan lisätä alkoholin kulutusta terveysvaikutusten toivossa, mutta kohtuukäyttäjien ei myöskään tarvitse olla huolissaan.
Arviolta 500 000 suomalaista on alkoholin riskikäyttäjiä eli heille alkoholista aiheutuu selviä terveysongelmia. Alkoholinkulutus on Suomessa eurooppalaista keskitasoa, mutta runsas humalajuominen on meillä suuri ongelma. Viimeisen 10 vuoden aikana alkoholin kokonaiskulutus on pysynyt melko tasaisena tai jopa hieman vähentynyt. Kohtuukäyttönä pidetään yleensä yhtä annosta päivässä naisilla ja kahta annosta miehillä.
Tutkimus julkaistiin Journal of the American College of Cardiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American College of Cardiology 2017;DOI:10.1016/j.jacc.2017.06.054)https://doi.org/10.1016/j.jacc.2017.06.054

(201794) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lonkkamurtuma kannattaa korjata leikkauksella, vaikka potilas sairastaisi pitkälle edennyttä dementiaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan leikkaus voi pidentää potilaiden elinikää noin vuodella, mutta harvat pystyvät enää liikkumaan omatoimisesti. Myös kivut ovat yleisiä.JAMA Internal Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat tutkimukseen, jossa seurattiin runsasta 3 000 keskimäärin 84-vuotiasta hoitokodissa asuvaa lonkkamurtumapotilasta. Potilaista 85 prosenttia ohjattiin leikkaukseen.Seurannan ensimmäisen puolen vuoden aikana kolmannes potilaista menehtyi, mutta kuolleisuus oli leikkausryhmässä vähäisempää kuin verrokeilla, joita ei leikattu. Leikkaushoitoa saaneet elivät keskimäärin vuoden pitempään.Vaikka leikkauspotilaat elivät pitempään, heistä harvat pystyivät enää kävelemään ja monilla oli kipuja. Kivut, psykoosilääkitykset ja makuuhaavat olivat yhtä yleisiä kaikilla lonkkamurtumapotilailla riippumatta heidän saamastaan hoidosta.Tulokset ovat tervetulleita, sillä tätä ennen lonkkamurtuman leikkaushoidon vaikutuksia tässä potilasryhmässä ei ole juurikaan tutkittu. Uutispalvelu Duodecim(JAMA Internal Medicine 2018;DOI:10.1001/jaminternmed.2018.0743)https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2680317

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.