Katriina Järvinen

Miksi vanhemmat ovat monille aikuisille lapsille taakka, joka vie kaikki voimat?

Psykoterapeutti ja kirjailija Katriina Järvinen avaa kysymystä kirjassaan Kaikella kunnioituksella – Irtiottoja vanhempien vallasta.

Järvinen haluaa pudottaa vanhemmat jalustalta. Hän kysyy, eikö pikemminkin vanhempien tulisi kunnioittaa lapsiaan, jotta heistä kasvaisi omaan itsenäiseen elämään kykeneviä yksilöitä.

– Piiloon jää valtava määrä lapsiin kohdistuvaa henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa, josta ei puhuta, jota ei nähdä ja johon ei puututa. Lapsilla on taipumus syyttää itseään, jos he jäävät rakkautta vaille ja jos heitä kohdellaan kaltoin, Katriina Järvinen sanoo.

Alkoholistin, kiihkouskovaisen, väkivaltaisen tai heikon vanhemman lapsi saa pelon, syyllisyyden ja häpeän taakan kantaakseen.

– Lapsi tarvitsee selvän viestin siitä, että häntä on kohdeltu väärin. Hänen ei tarvitse ymmärtää vanhempiaan, Katriina Järvinen sanoo.

Onko laiha sopu parempi?

Välien katkaiseminen vanhempiin on äärimmäinen keino yrittää vapautua ahdistuksesta. Harvoin ratkaisuun päädytään yhtäkkiä.

– Lapsen haavat eivät pääse arpeutumaan aikuisenakaan, jos vanhempi ei ymmärrä rajaa itsensä ja lapsensa välillä vaan mitätöi, moittii, arvostelee ja häpäisee lapsen persoonaa, ulkonäköä, elämänkumppanin valintaa tai seksuaalista suuntautumista.

Vanhempien aiheuttama ahdistus saattaa kroonistua ja sävyttää kaikkia ihmissuhteita.

Käsittelemätön viha voi muuttua itsetuhoisuudeksi.

Moni on kokeillut ratkaisuksi laihaa sopua: on jättänyt vastaamatta puhelimeen, muuttanut ulkomaille, käyttänyt lääkkeitä, paennut rakkaussuhteisiin, käynyt terapiassa tai yrittänyt itsemurhaa. Moni on halunnut antaa anteeksi, vaikkei sitä ole pyydettykään.

Uusia mahdollisuuksia on aina

Katriina järvinen soisi että ne, jotka päätyvät katkaisemaan välit vanhempiinsa, voisivat vihdoin huokaista helpotuksesta.

– On ihmisiä, jotka kokevat ratkaisunsa tervehdyttävänä. He uskaltavat rakastua ensimmäistä kertaa elämässään, paranevat kroonisena pidetystä sairaudesta, alkavat opiskella ja harrastaa. Heistä tulee sisäisesti vapaita.

Monia kuitenkin vaivaa suru ja syyllisyys myös välien katkaisemisen jälkeen. Ympäristön asenteet, syyllistävät kysymykset ja kommentit pitävät vereslihalla.

– Vertaistuki auttaa käsittelemään kokemuksia ja tunteita. Samoin auttaa psykoterapia, auttavat puhelimet ja itsensä ilmaiseminen.

On hyvä myös muistaa, että vaikka välit olisi pakko katkaista, suhteelle vanhempiin voi antaa uuden mahdollisuuden. Se edellyttää kuitenkin sitä, että vanhempi hoitaa ongelmansa ja alkaa kunnioittaa aikuisen lapsensa elämänvalintoja.

Asiantuntija: Katariina Järvinen, psykoterapeutti, Helsinki