Kun lapsi on ylipainoinen, remonttiin joutuvat koko perheen ruoka- ja liikuntatavat. Säännöt ovat yhteiset eikä erivapauksia myönnetä.

Kasvuikäisen painoon kannattaa puuttua, sillä lihava lapsi on todennäköisesti lihava aikuisenakin. Tutkimusten mukaan puolet lihavista lapsista ja valtaosa lihavista nuorista on ylipainoisia vielä aikuisena. Tulevaisuuden ennusteeseen vaikuttaa lapsen ikä sekä se, kuinka vaikeaa ylipainoisuus on. Mitä pitempään lihavuus jatkuu ja mitä vaikeampaa se on, sitä todennäköisempää on aikuisiän lihavuus.

Alle 2-vuotiaiden pyöreydestä ei tarvitse olla huolissaan. Se ei ennusta tulevaa ruumiinrakennetta.

Vaikka lihavuuden haitalliset vaikutukset terveyteen näkyvät usein vasta aikuisena, muutokset alkavat jo lapsena. Siispä kannattaa tarttua asiaan heti, eikä vasta sitten, kun sairaudet antavat merkkejä itsestään.

Lapsuuden lihavuus lisää selvästi sydän- ja verisuonitautien vaaraa. Liikakilot tuovat mukanaan aineenvaihdunnanhäiriöitä, jotka muun muassa nostavat sokerin ja haitallisen kolesterolin määrää veressä. Myös verenpaine saattaa kohota. Uusissa tutkimuksissa valtimoiden kovettumiseen johtavia verisuonimuutoksia on löytynyt jo alle 10-vuotiailla.

Sydäntautien lisäksi lihavuudesta voi seurata tyypin 2 diabetes, sappikivitauti, rasvamaksa ja uniapnea. Myös tuki-ja liikuntaelimet joutuvat liikakilojen takia koetukselle.

Koko perhe liikkeelle

Lapsen ylipainon hoitaminen muuttaa kaikkien samassa taloudessa asuvien ruoka- ja liikuntatottumuksia, ei vain lihavan lapsen.

– Lapsen lihavuuden hoito perustuu perheen yhteisiin elämäntapamuutoksiin, joihin jokainen sitoutuu. Jos kaikki eivät ole motivoituneita, tulokset ovat yleensä huonot, ylilääkäri Matti Salo Tampereen yliopistollisesta sairaalasta kertoo.

Lihavan lapsen ja perheenjäsenten motivaation selvittäminen onkin ensimmäinen askel, kun hoitoa aletaan miettiä.

– Jokainen lähipiiriin kuuluva aikuinen on esimerkki lapselle, niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkin voima on uskomattoman suuri, Salo painottaa.

Kasvulle ravintoaineita

Lihavuuden hoidossa on turvattava lapsen kasvu. Siihen tarvitaan riittävästi ravintoaineita, joten kovin radikaaleja dieettejä ei suositella. Tavoitteiden tulee olla maltillisia: nykypainon ylläpito, painonkasvun hidastaminen tai hidas painon pudotus. Aikaa varataan runsaasti, vuosi parikin.

Mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän vastuuta laihduttamisesta voidaan siirtää lapselle itselleen. Vasta murrosikäinen pystyy vastaamaan omasta laihduttamisestaan, ja silloinkin tarvitaan vanhempien apua – he kun hoitavat yleensä ruokaostokset ja ruoanvalmistuksen.

Muutosten ruokavaliossa tulisi olla pieniä, mutta pysyviä. Jokapäiväisen ruoan laatuun on tehtävä muutoksia. Se tarkoittaa esimerkiksi rasvaisen maidon vaihtamista rasvattomaan tai siirtymistä makkarasta kokolihaleikkeisiin. Kannattaa muistaa, että alussa uusi maku tuntuu vieraalta, mutta siihen tottuu muutamassa päivässä. Sen jälkeen ei todennäköisesti haluakaan enää palata vanhaan.

Myös lapsen ruokamääriin voidaan joutua puuttumaan, mutta mitään ruoka-aineryhmää ei saa jättää pois. Määrää voi rajoittaa vaikkapa vähentämällä aterialta yhden perunan, pienentämällä makaronikekoa tai antamalla yhden siivun leipää vähemmän kuin aiemmin. Näin jää enemmän tilaa vihanneksille.

Aikaa ja johdonmukaisuutta

Lapsi osaa luonnostaan säädellä ruokamääriä, jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus. Tuputtaminen ei kannata, sillä se tuhoaa lapsen kyvyn tuntea nälkänsä.

Monissa perheissä ruokailut ovat yhtä taistelua. Vanhemmat pakottavat ottamaan lapselle epämieluisia ruokia ja karsivat herkkuja. Lapset kieltäytyvät ponnekkaasti vihanneksista ja vaativat jälkiruokaa.

– Tässä on oltava tiukkana, kerta toisensa jälkeen. Herkuilla palkitseminen ei lisää terveellisen ruoan syöntiä, pikemminkin päinvastoin, Matti Salo sanoo.

Makeiden sijasta lasta voi houkutella syömään esimerkiksi lupaamalla, että ruoan päälle tehdään jotain kivaa yhdessä.

– Lasten ruokatottumusten viilailu ei ole helppoa. Johdonmukaisuus, kärsivällisyys ja oma esimerkki toimivat tehokkaimmin.

Liikkumisen ilo

Lapsi liikkuu liikkumisen ilosta, ei siksi, että se kuluttaa kaloreita tai nostaa kuntoa. Luonnostaan liikkuvaa lasta tulee kannustaa jatkamaan touhukasta elämäntapaansa ja toisia uuden kipinän löytämisessä.

Murrosikäinenkin liikkuu, jos hän löytää itselleen sopivan lajin. Tässä Matti Salo antaa sapiskaa kouluille ja niiden pihojen suunnittelijoille:

– Nykyiset koulupihat eivät innosta liikkumaan, ja joissakin paikoissa on jopa kielletty skeittailu vaarallisena, vaikka se on monille pojille mieluisin urheilumuoto!

Myös riittävästä unesta on huolehdittava, sillä myöhään valvovat lapset lihovat muita enemmän. Kouluikäinen lapsi tarvitsee iästä riippuen 9–10 tuntiin yöunta.

Kasvu kiihtyy

Lapsen elämässä on kaksi vaihetta, jotka ovat otollisia lihavuuden kehittymiselle: ikävuodet viidestä seitsemään sekä nuoruusikä. Syynä lienevät näihin ikävaiheisiin luonnostaan liittyvät muutokset ruokailutavoissa ja liikkumisen määrässä.

Lapsista 2–10 prosenttia on lihavia, ylipainoisia on enemmän. Yli 10-vuotiaista lähes joka viidennellä on liikaa painoa. Lihavat kasvavat pituutta jonkin verran ikäisiään nopeammin. Lihavuus voi myös varhentaa murrosikää, etenkin tytöillä.

Yleisin haitta lihavuudesta on kiusaaminen. Sen psyykkiset vaikutukset, kuten itsetunnon heikkeneminen ja masennus, heijastuvat usein aikuisikään asti.

– Kaikkia lihavia ei kiusata ja osa osaa kääntää suuren koon jopa edukseen. He menestyvät voimaa vaativissa leikeissä ja urheilulajeissa – ja kenties myös puolustavat itseään nyrkein, Matti Salo toteaa.

Tyttöjä lihavuus häiritsee enemmän kuin poikia, vaikka liikapaino onkin yleisempää pojilla kuin tytöillä. Normaalipainoiset tai jopa alipainoiset tytöt saattavat pitää itseään lihavina ja sortua epäterveellisiin laihdutuskeinoihin. Lihavissa pojissa puolestaan on sellaisia, jotka pitävät itseään normaalipainoisina – ja nauttivat elämästä täysillä.

Jyrkkä nousu

Lasten ja nuorten lihavuus yleistyy nopeammin kuin aikuisten, ja kehitys on samanlainen kaikissa länsimaissa. Maailmantilastoissa Suomi ei ole lainkaan pahimmasta päästä, mutta kehityksen suunta on hälyttävä. Nousu on ollut jyrkkää 1980-luvulta lähtien. 25 vuodessa lasten lihavuus on kolminkertaistunut, eikä nousu näytä hiipuvan.

Matti Salo muistuttaa, että elämme painonhallinnan suhteen ympäristössä, joka on tyystin erilainen kuin 25 vuotta sitten.

– Koskaan ennen meidän ei ole tarvinnut liikkua näin vähän selvitäksemme päivän rutiineista. Joka paikassa on rullaportaita tai hissejä, tavallisia rappusia saattaa olla vaikea edes löytää. Autolla ajetut kilometrit ovat kaksinkertaistuneet parissa kymmenessä vuodessa. Kuskaamme lapset päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin.

Salon mielestä meitä suorastaan suojellaan lihastyöltä. Hän neuvoo tekemään toisin kuin suunnittelijat ovat ajatelleet: etsimään portaat hissin sijasta ja kiertämään hieman pidempää reittiä. Sen sijaan, että säästäisimme muutaman sekunnin, voimmekin ottaa muutaman energiaa kuluttavan askeleen lisää. Lyhyelle kauppamatkalle kannattaa lähteä kävellen tai pyörällä, ja ottaa lapsi mukaan.

Houkutukset pois

Vaikka ruokatottumuksemme ovat parin vuosikymmenen aikana muuttuneet monelta osin paremmiksi, lastenkin lihavuuden taustalla on energiankulutuksen ja saannin epätasapaino. Kulutamme vähemmän mutta saamme ruoasta yhtä paljon energiaa kuin ennenkin.

Rasvan määrää olemme onnistuneet pudottamaan muun muassa siirtymällä rasvaisesta maidosta rasvattomaan, mutta samalla juuston ja jäätelön kulutus on kasvanut valtavasti. Myös karkkien, limujen ja mehujen kulutus on kasvanut. Salo muistuttaa, että jo siirtyminen sokeroiduista limuista kevytlimuihin auttaisi, samoin tuoremehujen laimentaminen vedellä.

Terveen elämäntavan perusta on säännöllinen ruokailurytmi. Tällöin ei tule ahmittua nälkäisenä liikaa eikä sorruttua useisiin välipaloihin. Päivään tulisi kuulua aamiainen, lounas, päivällinen ja kevyet välipalat iltapäivällä sekä illalla. Lapset ja nuoret saavat päivittäisestä energiamäärästään noin neljänneksen välipaloista, joten niiden määrällä ja laadulla on väliä.

– Olemme luopuneet rytmisestä syömisestä ja napostelemme jatkuvasti. Välipalan syöminen on helppoa, kun jopa liikuntahalleissa on limu- ja karkkiautomaatit, Matti Salo harmittelee.

Lapsille täytyisi olla tarjolla vain terveellisiä välipaloja, kuten porkkananpaloja, omenoita, viiliä tai sämpylää. Muualla kuin kotona tapahtuvaa syömistä on vaikeampi kontrolloida, mutta asiasta on hyvä puhua lasten kanssa.

Salo neuvoo sopimaan lasten kanssa yhteisestä herkkupäivästä, jolloin kaikki – myös vanhemmat – saavat syödä lempiherkkujaan, oli se sitten karkkia, sipsiä tai meetvurstia. Muulloin kotiin ei edes hankita houkutuksia.

– Poissa silmistä, poissa mielestä, on hyvä vanha neuvo.

lasten lihavuuden hoidosta on julkaistu Käypä hoito -suositus. Lue se täältä.

”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”

Kun painaa 116 kiloa eikä jaksa oikein edes kävellä, on vaikea olla energinen ja iloinen. Eveliina Nurmi, 26, laihdutti 40 kiloa ja koko elämä muuttui.

Laihduttamisessa ei ole kyse isoista asioista, vaan monista pienistä. Sellaisista kuten kyykky. Tai farkut. Eveliina Nurmi, 28, muistaa ikuisesti päivän, johon nuo molemmat kuuluivat. Silloin hän kiskoi ensimmäistä kertaa koskaan päälleen oikeat farkut.

– Ne mahtuivat, se oli mahtavaa! Pääsin niissä vielä kyykkyynkin. Ikinä aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan onnistuvani.

Farkkuja ei Eveliinan vaatekaapissa ollut, koska niitä ei ollut ollut missään muuallakaan, yhdessäkään kaupassa hänen koossaan.

Lihava nuoresta asti

Eveliina Nurmi oli tottunut olemaan lihava. Hän oli ollut lihava lapsena ja hän oli ollut lihava nuorena. 19-vuotiaana painoa oli jo 116 kiloa. Hän oli kyllä paljon muutakin: esimerkiksi räväkkä, sosiaalinen ja puhelias, mutta ne ominaisuudet jäivät usein piiloon läskien alle.

Kilot olivat kertyneet hissuksiin. Syitä oli monia. Nuorena omaksutut ruokailutottumukset eivät olleet niitä terveellisimpiä, sillä epäterveelliset ruoat ja herkkuttelu maistuivat kavereiden kanssa. Koulukiusatuksi joutuminen koko peruskoulun ajaksi puolestaan johti siihen, ettei salille saati jumppatunnille olisi edes rohjennut lähteä.

– Olin lapsesta lähtien peiliin katsoessani hävennyt sitä, mitä näen.

Kyllä hän oli yrittänyt laihduttaa. Tämän tästä alkoi uusi dieetti, sitten toinen. Aina ne loppuivat parin päivän päästä, tuloksetta totta kai – ei Eveliina itsekään uskonut, että onnistuisi.

Lopulta niin kuitenkin kävi: lähes 40 kiloa on tipotiessään. Eveliinan itsetunto on noussut, olo tuntuu tasapainoiselta ja oma keho siltä, miltä pitääkin.

Iso kriisi herätti

Nurinkurista kyllä, isoon onnistumiseen tarvittiin iso kriisi. Se sai alkunsa keväällä 2010. Eveliina oli juuri saanut esikoistyttärensä Edithin ja painoi 110 kiloa. Laitokselta kotiuduttaessa ei alkanutkaan ihana vauva-arki, vaan synnytyksen jälkeinen masennus. Ensimmäisistä kuukausista Eveliina ei muista juuri mitään vain sen, että kaikki oli mustaa ja lapsi tuntui vieraalta.

– Kävin niin pohjalla, että en osannut nähdä elämässä mitään hyvää. Olin äiti vain velvollisuudesta. Oma äiti tuli onneksi avuksi: soitteli ja kyläili päivittäin, teki kauppaostokset ja hoiti vauvaa mustimpina hetkinä, kun Eveliina ei siihen kerta kaikkiaan kyennyt.

Kun lapsen syntymästä oli kahdeksan viikkoa, Eveliina jäi yksi. Mies lähti, noin vain. Yksinhuoltajaksi päätyminen oli iso pettymys. Olisi ollut helpompaa ja turvallisempaa opetella vanhemmuutta kahdestaan sen sijaan, että joutuikin itse vastuuseen kaikesta.

– En olisi halunnut eroa, mutta raskaus oli yllätys: olimme seurustelleet vain kaksi kuukautta, kun testi näytti plussaa.

Ero pahensi synnytysmasennusta, ja lääkärin määräyksestä Eveliina aloitti lääkityksen. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä masennuslääkkeet turruttivat tunteet kokonaan, mikä tuntui kyyneliäkin kamalammalta.

Elämä omiin käsiin

Mistä toipuminen sitten sai alkunsa? Eveliina miettii, ei osaa sanoa varmaksi. Kenties käänne parempaan oli kesäilta, jolloin Eveliina istui parvekkeellaan ja oivalsi, että elämä ei voi jatkua näin, jatkuvassa melankoliassa. Piti nousta sen yläpuolelle, itse.

– Ulkona oli kaunista ja lämmintä. Siinä hetkessä päätin, että nyt tämä itkeminen saa loppua! Ymmärsin, että minun on itse laitettava elämäni kuntoon.

Tavoitteeseen kuului iso painonpudotus: 45 kiloa pois. Vasta silloin Eveliina olisi painoltaan normaali. Miten hyvältä jo se sanakin kuulosti, läskin sijaan!–

– Kun aloin rakastaa itseäni, tulivat myös rakkauden tunteet lastani kohtaan.

Paino tippui vauhdilla

Alkoi tiukka ruokaremontti. Eveliina osti vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovan kirja ja etsi tietoa karppauksesta. Ohjeiden innoittamana hän karsi lautaseltaan leivän, riisin ja perunan. Aamumurot vaihtuivat munakkaaseen, lounaspasta salaattiin tai keittoon. Maitotuotteitakaan hän ei juuri käyttänyt, mutta proteiinia tuli yllin kyllin lihasta, kanasta ja kalasta.

Paino alkoi tippua vauhdilla. Ensimmäisenä kahtena kuukautena lähti kymmenen kiloa, samana syksynä vielä toiset kymmenen. Tulokset motivoivat niin paljon, ettei ruokavaliosta tehnyt mielikään lipsua.

Eveliinan etuna oli, että laihduttajan tavallinen kompastuskivi, oheissyöminen, ei kuulunut hänen paheisiinsa. Jos hän vaikka katsoi telkkaria, hän katsoi telkkaria eikä napostellut samalla.

– En ole mässyttäjä. Kilot ovat tulleet ihan sillä, että olen tehnyt hyvää ruokaa ja syönyt sitä liikaa.

Samaa taktiikkaa noudattaen kilot myös lähtivät, nimittäin annoskokoja pienentämällä. Usein lautasen kuitenkin saattoi täyttää vaikka piripintaan, kun valitsi terveellistä, kuten kasviksia ja kalaa. Nälästä Eveliina ei koskaan kärsinyt, kiireestä kyllä joskus. Arki pienen vauvan kanssa oli sellaista, että joinain päivinä ei ehtinyt tai muistanut syödä itse lainkaan.

Tavoitefarkut kaapiin

Ja sitten, yhtenä päivänä, Eveliina osti farkut. Piti niitä ensin kaapissa, otti välillä ulos, ei sovittanut. Sillä ne olivat tavoitefarkut.

– Jokaisella laihduttajalla pitää olla sellaiset! Eveliina nauraa.

Kohta housut jo sopivat. Seuraavaksi Eveliina hankki kaksi kokoa pienemmät farkut. Niiden kanssa olikin jo vähän työläämpää. Loppusuorasta tuli kehon ja mielen kamppailu.

– Tie 75 kilosta alaspäin oli tuskallinen, paino junnasi paikoillaan pitkään. Totta kai se turhautti, olisi ollut helppo murtua ja lopettaa. Tiesin kuitenkin, että kyllä se paino vielä tippuu.

Vain puolentoista vuoden päästä vaaka näytti seitsemääkymmentä. Kaikki ylimääräiset 40 kiloa olivat kadonneet.

Vaaka on vihollinen

Usein painonpudotuksen ongelma on, että vaikka kilot lähtisivätkin, ne palaavat. Keho pyrkii takaisin siihen olotilaan, jossa se on tottunut olemaan. Jos painon onnistuu pitämään tavoitteessaan, tietää tehneensä asioita oikein.

Eveliinan paino pysyi vakaasti 70 kilossa miltei kaksi vuotta.

Kun ensimmäinen takapakki sitten tuli, se oli oikeastaan toivottu: Eveliina alkoi odottaa lasta. Hänellä oli uusi kumppani ja hyvä parisuhde, raskaus oli toivottu.

Raskausaikana ruokavalio kuitenkin repsahti. Teki mieli milloin mitäkin, ja herkutteluhetket kotisohvalla toivat 30 lisäkiloa. Kun Uuno syntyi marraskuussa 2013 ja perhe kotiutui sairaalasta, Eveliinan paino huiteli sadassa. Laihdutusurakka piti käynnistää miltei nollasta. Tällä kertaa Eveliina päätti aloittaa myös liikunnan, sillä lihaksiakin olisi hyvä saada.

Hän liittyi kuntokeskuksen jäseneksi, teetätti itselleen saliohjelman ja palkkasi personal trainerin. Säännöllinen tupakointi loppui, jotta urheilu sujuisi paremmin. Kuntovalmentajan suosituksesta Eveliina kokeili myös kehonkoostumusmittausta ja järkyttyi tuloksista.

– Luvut olivat aivan kauheat: rasvaprosenttini oli 48 ja lihasprosentti alle 30. Ei ihme, etten keväällä vielä jaksanut mitään!

Liikuntaan tottumattomalle ensimmäiset treeniviikot olivat tuskaa: pienimmästäkin ponnistuksesta hengästyi ja kuntoilun jälkeen lihaksia särki. Aiempi onnistuminen auttoi kuitenkin uskomaan, että ennen pitkää tuloksia tulee. Etenemistään Eveliina seurasi mittanauhan ja peilin avulla.

– Lupasin itselleni, etten mene vaa’alle, sillä se on laihduttajan vihollinen! Sillä jos treenaa, paino voi nousta.

Liikkuja saa syödä

Painon sijaan nousi kunto, ja sen mukana itseluottamus ja ilo omasta kehosta. Ykskaks jaksoikin ylämäet puuskuttamatta. Lihakset alkoivat erottua läskikerrosten läpi. Olo oli pirteämpi, sillä liikunta takasi paremmat unet.

Ja jotta jaksoi liikkua, oli syötävä terveellisesti. Ruokavalio meni remonttiin. Eveliinan taikasana oli sama kuin aiemminkin: vähähiilihydraattisuus. Hän koosti ateriat niin, että ravinnosta 60 prosenttia oli kasviksia, loput kalaa, kanaa, lihaa ja munaa. Rasvoja hän ei karsastanut, mutta maitotuotteita kului maltillisesti, lähinnä leivontaan tai ruoanlaittoon. Eineksiä ei ostettu, vaan se vanhempi, joka milloinkin ehti, kokkasi koko perheelle.

–Juureksista ja kasviksista saa helposti maukasta ja terveellistä ruokaa. Ja kun syö paljon vihreää, kuten kaaleja, kurkkua, salaatteja ja avokadoa, ei tarvitse miettiä määriä.

Syksyllä Eveliina kävi uudestaan kehonkoostumismittauksessa. Luvut olivat kääntyneet nurin niskoin: rasvaprosentti oli 35 ja lihasprosentti 46. Saavutus oli huima ja kertoi karistettuja kilojakin kirkkaammin, että tehty työ ei ollut mennyt hukkaan. Lihasmassan nopeasta kasvustakin seurasi pelkkää hyvää: Eveliina kulutti aiempaa enemmän kaloreita.

– Vaikka olisin lopettanut urheilun ja vain levännyt laakereillani, olisin laihtunut, sillä lepokulutukseni on kasvanut. Se oli ennen 800 kilokaloria päivässä, nykyään 1 700.

Sporttaamista ja läsäpäiviä

Tällä hetkellä Eveliina odottaa kolmatta lastaan, jonka odotetaan syntyvän toukokuussa. Raskauskiloja on kertynyt jonkin verran, mutta niistäkin päästään eroon ja niistä pyritään pysymään erossa jo hyväksi todetuilla metodeilla.

Eveliina uskoo, että pirteyden syynä on ravinto. Kun ei syö höttöhiilareita, verensokeri ei heilahtele ja tee oloa uupuneeksi. Myös arki rullaa paremmin, sillä lasten kanssa leikkimiseen on aiempaa enemmän virtaa.

– Vaikka halusin aiemminkin tehdä asioita, en jaksanut enkä pystynyt, kilot olivat tiellä. Lihavana myös hävetti syödä julkisesti. Ajattelin, että kaikki katsovat, kun paksu syö, vaikka lautasella olisi ollut salaattia.

Nykyään Eveliinan suhde ruokaan on normaali. Ystävien kanssa kahvilaan mentäessä hän tilaa juustokakkua, jos siltä tuntuu. Kotona kokataan toisinaan herkkuja, jotka ovat kieltolistalla arkena. Hemmotteluhetkille on termikin: läsäpäivä.

– Kun meillä on läsäpäivä, syömme koko perhe pastaa tai pitsaa vaikka aamusta iltaan. Seuraava päivä sulatellaan, sitten jatkamme normaalia liikkuvaista elämää.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kuuntele nälkääsi, syö mitä haluat ja nautiskele ilman tunnontuskia – tässä avaimia painonhallintaan.

Ravitsemustieteilijä Patrik Borg vakuuttaa uudessa kirjassaan Tunne nälkä!, että syömällä omien tuntemusten mukaan saavuttaa parhaiten tuloksia.

Kyse ei ole uudesta ruokavaliosta vaan paluusta normaaliin ruokasuhteeseen, joka on vielä lapselle luontaista.

Olennaista on koko elämisen tapa. Riittävä unen määrä, liikunta ja stressinhallinta ovat vahvasti sidoksissa siihen, että pystyy syömään kohtuullisesti nälkäänsä ja kylläisyyttään kuunnellen.

Muutos vie aikaa ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

On muistettava, että myös huonot päivät ja jopa viikot kuuluvat muutosprosessiin.

Intuitiivisen syömisen opettelussa on neljä eri vaihetta

  1. Kohenna näläntunteeseen vaikuttavia elintapojasi eli lisää unta ja liikuntaa, vähemmän stressiä.
  2. Syö terveellisesti oikealla ateriarytmillä nälkää ja kylläisyyttä kunnioittaen.
  3. Opettele syömään kaikenlaista ruokaa sallivasti ja ilman jännitteitä.
  4. Päätä itse mitä syöt, niin vahvistat syömisminääsi ja vapaudut ulkoisista paineista.

Muista, että muutos vie aikaa, ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

Oivalluksia muutostyöhön

  •  Syö juuri sen verran kuin sillä hetkellä tunnut tarvitsevasi.
  •  Syö järkevästi ainakin 20 päivää kuukaudessa.
  •  Ateriarytmi on oikea, jos tunnet kovaa nälkää vain harvoin.
  •  Syö riittävästi, vähintään 1800 kaloria päivässä.
  •  Vähennä vaa’an käyttöä.

Kurkista myös Hyvän terveyden onnistuneen laihdutuksen oppaaseen Kilot veks!