Maltan villi ja välinpitämätön liikennekulttuuri oli Juhan perheelle viimeinen niitti.
Maltan villi ja välinpitämätön liikennekulttuuri oli Juhan perheelle viimeinen niitti.

Kirjailija Juha Vuorinen muutti pois Maltalta homeongelmien vuoksi. Kaksi vuotta kosteissa asunnoissa jätti jälkensä.

Vuorisen perhe muutti alun perin Suomesta Maltalle viettämään välivuotta. Siinä sivussa oli tarkoitus järjestää lapsille englannin kielikylpy. Saarenlaajuiselta vaikuttava homeongelma valkeni aika nopeasti elokuussa 2013 tehdyn muuton jälkeen.

– Ne ilmenivät astumalla sisään mihin tahansa rakennukseen. Kaikkialla oli hometta, mikä johtui sikäläisten osaamattomuudesta rakentaa tuulettuvia rakennuksia. Ilmankosteus Maltalla on huikea, pyykilläkin kesti viisi päivää kuivua, Juha Vuorinen selittää.

Viisihenkinen perhe asui kolmessa asunnossa kahden vuoden aikana. Homeetonta kotia ei tuntunut löytyvän vaihtamallakaan. Juha ja nuorin poika alkoivat saada homeesta oireita jo ensimmäisen vuoden aikana.

– Huomaan Maltalla tehdyistä radiokolumneista, kuinka ääneni on niissä kaikissa todella käheä.

Pojan kuolema viimeinen niitti

Muuttoon pois saarelta oli muitakin syitä.

– Maltalainen välinpitämättömyys näkyi räikeimmin juuri asuntojen rakentamisessa ja ylläpidossa. Maassa on myös aivan seinähullu liikennekulttuuri. Siellä asumisemme aikana jäi useita lapsia suojatiellä auton alle. Lähtöämme edeltävänä päivänä satuimme paikalle, kun 11-vuotiaan pojan kallonpalasia pestiin kotikatumme suojatieltä. Se oli se ihan viimeinen vakuutus meille, että teimme oikean päätöksen poistua saarelta pysyvästi.

Vuorinen toivoo, että homeesta ei ehtinyt jäädä perheelle pysyviä ongelmia. Häneltä vaivat eivät ole vielä loppuneet aivan kokonaan.

– Muuten voin jo ihan hyvin, mutta olen huomannut, että olen nykyään paljon alttiimpi kaikenlaisille allergisille oireille. Reagoin paljon herkemmin kaikenlaiseen siitepölyyn ja huonolaatuisen ilmaan kuin ennen. Nenä alkaa vuotaa, kutista tai menee tukkoon, yskittää, silmät vuotavat ja välillä tulee iho-oireitakin. Tuntuu kuin olisin vähän kaikelle allerginen. Se on lopulta aika kova hinta niistä kahdesta vuodesta, jos tämä on pysyvä vaiva.

Lue lisää Juha Vuorisen ajatuksia Hyvä terveys 10/2017. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Kuka?

Juha Vuorinen, 50, kirjailija

PERHE vaimo ja 27-, 17-, 14- ja 11-vuotiaat lapset.

AJANKOHTAISTA seitsemäs kausi Kauno-kirjallisuuden karvakuonot -sarjaa Suplassa kirjailija Tuomas Kyrön kanssa ja Hyvät ja huonot uutiset -ohjelma Nelosella.

 

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.

Olen 24 v nainen. Olen sairastanut kaksi keskivaikeaa masennusjaksoa ja ’parantunut’, mutta serotoniinia käytän vielä. Ongelmani on jo vuosia kestänyt ahdistus kahdenkesken olemisesta. Joukossa olen mielelläni. Lapsena vietin paljon aikaa kaksin ystävien kanssa, mutta lukion jälkeen huomasin, että se ahdistaa minua kamalasti.

Tiedostan ongelmani ja pyrin voittamaan sen sopimalla kahdenkeskisiä tapaamisia. Joka kerta hetken lähestyessä toivon kuitenkin, että se peruuntuu. Yleensä näkemiset ovat olleet kivoja ja olen iloinen, että lähdin, mutta olen helpottunut, kun tilanne on ohi.

Asia harmittaa minua, vaikka olen silti saanut pidettyä läheisimmät ystäväni. Uusien kaverisuhteiden luominen on tietysti hankalaa.

Minäkin haluan olla tavallinen


Viihtyykö paremmin ryhmässä vai kahden kesken on osin myötäsyntyistä. Ekstravertit eli ulospäinsuuntautuneet nauttivat toisten seurasta; isotkaan joukot eivät ahdista ja uusiin ihmisiin tutustuminen on innostavaa. Introvertit taas kokevat sosiaalisen kanssakäymisen, etenkin siihen usein kuuluvan pinnallisen seurustelun, raskaaksi. Monet sijoittuvat näiden ääripäiden välille, ja mainittu taipumus myös vaihtelee tilanteiden mukaan.

Kahden kesken ja ryhmässä oleminen vaativat erilaisia taitoja. Pienessä porukassa puheenaiheet ovat usein syvällisempiä tai henkilökohtaisempia kuin isommissa ryhmissä, mikä osaltaan selittää ihmisten mieltymysten eroja. Rikkaan sisäisen maailman omaavat introvertit uppoutuvat helposti teemoihin, jotka eivät ole parhaita smalltalkin aiheita.

Aiheiden lisäksi vaikuttavat vuorovaikutustaidot kuten se, miten huomioi muita ja ilmaisee itseään. Tämäkin on osin luontaista. Toisten on helppo antaa tilaa muille, kun taas toiset pitävät itsen esiin tuomisesta. Jokainen voi muokata toimintaansa tunnistettuaan kehittämistarpeensa.

Huomion kohteeksi joutuminen aiheuttaa monille ahdistusta, mikä osaltaan liittyy kokemukseen siitä, kuinka hyvin täyttää tilanteen – kuvitellut tai tosiasialliset – odotukset. Ammattiauttajan pakeille hakeutuva kärsii usein ryhmissä aktivoituvasta jännittämisestä. Mutta sama voi päteä pulmaasi, onhan siinäkin kyse vuorovaikutustilanteesta odotuksineen. Minkä tahansa pelon kukistamisessa auttaa pelon aiheuttajaan totuttelu. On hyvä, että olet pyrkinyt sellaiseen. Prosessi on kuitenkin kesken niin kauan kuin kielteiset kokemukset voittavat myönteiset. Altistuksen lisäksi on hyvä eritellä asiaa: Mikä tilanteessa erityisesti ahdistaa? Millaisia odotuksia siihen liittää? Ovatko ne realistisia? Miten odotukset vastaavat omia taitoja? Miten niitä voisi kehittää?

Voisit myös pohtia, millainen olet luonteeltasi. Kerrot nauttivasi yhdessäolosta joukossa. Voisiko ongelmasi johtua siitä, että olet luonteesi vuoksi omimmillasi ryhmissä? Yksi vaihtoehto on asian hyväksyminen. Jos pidät enemmän ryhmässä olemisesta, tarvitseeko sinun viettää aikaa ystäviesi kanssa kahden kesken?

Masennus tekee voimattomaksi ja vie kiinnostuksen asioihin. Ajanvietto muiden kanssa on monesti masentuneelle vaikeaa. Tärkeää on eritellä myös depression osuutta siihen, miten jaksaa olla toisten seurassa. Masennuksen vaikutus on hyvä tunnistaa, jottei anna sen vääristää itseymmärrystä. Kukaan ei ole oma itsensä masentuneena.

Näin eteenpäin

  • Analysoi ahdistavan tilanteen osatekijöitä ja mieti, mitä niistä voisit muuttaa.
  • Pohdi, millainen olet luonteeltasi.
  • Erittele masennuksen vaikutusta ongelmaasi.
  • Hanki itsellesi terapeuttista keskusteluapua, jos et ole vielä sellaista saanut.


J

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.

Ympäristöasiantuntija Anja Nystén tarkistaa faktat ja varoittaa meitä tarvittaessa. Elämämme on helposti yhtä kemikaalikeitosta, eikä viisas hörppää ihan kaikkea.

Hetken aikaa Anja Nysténiä väsytti. Hän oli myöhään illalla lentänyt kotiin seminaarista, jossa oli kerrottu saastuneista maa-alueista eri puolilla Eurooppaa. Valtavia torjunta-aineiden saastuttamia kenttiä. Ne eivät Nysténiä yllättäneet, mutta mitähän niillekin voisi tehdä?

Herätyskello vaati nousemaan, sillä ympäristöanalyytikkoa odotti seuraava kokous. Aviomies totesi, että kiirettä pitää. Vaimo viilettää kuin kemikaalisodan James Bond, mutta ehtisikö hän pelastaa koko maailman! Nysténiä nauratti. Ainakin hän nauttii tehtävistään, päivätyöstä ympäristöasiantuntijana ja harrastuksestaan.

Leipätyönä on arvioida, millaisia hyötyjä eri ympäristöprojekteista voisi olla. Kenttänä on lähes koko maailma. Harrastuksena on auttaa tavallista kuluttajaa ymmärtämään, millaisia aineita kemikaalit ovat ja kuinka niitä käytetään turvallisesti. Harrastus on tuottanut kaksi Kemikaalikimarakirjaa ja samannimisen blogin, jossa Nystén kertoo käyttämistämme aineista ja ampuu alas vääriä uutisia kemikalisoituneesta elämästämme.

Taistelukenttä on ääretön.

Moni ahdistuisi, mutta Nystén ei. Hän luottaa tutkittuun tietoon ja huomioi tosiasiat omissa hankinnoissaan. Jokainen voi aloittaa omista valinnoistaan.

– Me alalla toimivat olemme monesti tavallista kuluttajaa varovaisempia kemiallisten aineiden kanssa. Eläköitynyt kollegani totesi juhliin lähtiessään, että kun hän vielä lakkasi kynsiään, niin mielessä pyöri, kuinkahan tämäkin on sallittua.

Anjalla on yksi kynsilakka – väritöntä. Se toimii sukkahousujen silmäpaon stopparina.

Lakkaaminen ei innosta, koska se vaatisi jatkuvaa kynsien huoltamista, ja siihen Anja sanoo olevansa liian laiska. Toinen syy on lakkojen kemikaalit.

– Ne voivat ajan myötä herkistää elimistöä ja johtaa allergisiin reaktioihin, sanoo Nystén.

Lakat ja niiden poistamiseen tarvittavat liuottimet ovat vain kaksi tuotetta terveysriskejä aiheuttavien kemikaalien pitkässä litaniassa. Nystén alkoi suhtautua varovammin moniin muihinkin aineisiin, kun hän kirjoitti Kemikaalikimaraa (Teos 2008).

Sysäyksen kirjan tekoon antoi ystävä, joka oli lukenut ruokaöljyjen ftalaateista. Lisätäänkö ftalaatteja ruokaöljyyn, kauhisteli ystävä. Ei, muovien pehmittämiseen käytettäviä aineita saattaa irrota väärin valituista materiaaleista, kuten pakkausten tiivisteistä.

Nystén jäi vuodeksi vuorotteluvapaalle ja teki kirjan aineista, joiden kanssa me kaikki joudumme arjessa jatkuvasti tekemisiin. Yhtenä syynä valistajaksi ryhtymiseen oli tieto siitä, että miesten siemennesteen laatu oli heikentynyt merkittävästi Tanskassa. Valitettavasti Suomi seuraisi perässä.

– Jos elämäntapamme vaikuttaa merkittävästi ihmisen hedelmällisyyteen, hälytyskellojen pitäisi soida.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Suomalaisten isyys vaarassa
Terveys
Suomalaisten isyys vaarassa

Myös hyväuskoisuus vaatii ravistelua. Kaikki kehitys ei ole hyvästä. Monet kemianteollisuuden aikoinaan hyvinä pitämät tuotteet on myöhemmin kielletty tai niiden käyttöä on rajoitettu ja tiedon lisääntyessä kiellettyjen aineiden lista pitenee.

– Sekin ihmetytti, että osa ihmisistä viittaa kintaalla terveysriskeille. Eivätkö he todella välitä, vaikka tietoa on?

– Toisaalta jotkut luulevat, että kaikki kaupoissa myytävät tuotteet ovat turvallisia, koska joku viranomainen on hyväksynyt ne myyntiä varten. Näin ei ole, muistuttaa Nystén.

Ihminen ei aina toimi järkiperäisesti. Kerran Nystén kuunteli tupakkaa sytyttävän ihmisen huolta siitä, mahtaako suojakelmusta irrota jotakin epäterveellistä hänen juustoonsa. Haloo!

Ehkä puhtaampi elämä kannattaisi aloittaa tupakan sammuttamisella.

Osa kemikaalien riskeistä onkin tietoisesti valittuja – tiedämme, että esimerkiksi tupakka, alkoholi, huumeet, häkä, pesuaineet ja polttoaineet voivat sairastuttaa tai viedä hengen. Ihmiset suhtautuvat näiden riskeihin eri tavalla kuin niihin, joita he voivat saada tietämättään.

Tiedostamattomasti myrkkyjä voi tulla sekä ympäristöstä että kulutustavaroista. Asbesti, lyijymaalit ja radon eivät näy eivätkä tunnu. Kulutushyödykkeiden riskeistä saamme lukea uutisista melkein päivittäin: elintarvikkeista, kosmetiikasta, leluista ja muista arkisista tavaroista löytyykin jotakin haitallista, kuten mikromuoveja.

Varovaisuus on paikallaan, mutta joskus myös ylitse menevää. Esimerkiksi yksittäisistä elintarvikkeiden lisäaineista kohutaan tasaiseen tahtiin. Viime aikoina kohua ovat nostattaneet natriumglutamaatti ja sitruunahappo.

– Tai odottava äiti saattaa soittaa huolestuneena neuvolaan, koska leivän pinnalla on ollut pellavansiemeniä. Raskaana olevia kun on suositeltu välttämään kadmiumia sisältäviä pellavansiemeniä. Siemeniä pitäisi syödä paljon enemmän kuin mitä leivän päällä on, jotta siitä olisi haittaa.

Eri suunnilta tulevien riskien arviointi voi tuntua ylivoimaiselta. Nystén joutui miettimään kuluttajan ahdistusta, kun raskaana oleva nainen otti yhteyttä. Odottava äiti totesi Nysténin syyllistävän kuluttajia, vaikka asiantuntijan pitäisi painostaa tiedoillaan lainsäätäjiä. Sitä kautta asiat voitaisiin saada kuntoon.

– En halua syyllistää kuluttajia. Haluan vain tarjota asiallista tietoa, koska niin monenlaista ja aivan asiatontakin on liikkeellä. Netistä löytyy hyödyllisen tiedon lisäksi paljon ikävää hysterisointia.

Asiaa ilman hypetystä ja hysteriaa, siinä Nysténin motto. Ilman hypetystä tarkoittaa, ettei pelkillä omilla valinnoilla voi pelastaa koko maailmaa, valitettavasti.

llman hysteriaa tarkoittaa, että kirjoittaja pyrkii tarkistelemaan asioita kiihkotta.

– Selvitän faktat ja kerron niistä. Varoitankin, jos tuntuu aiheelliselta. Kun hiusvärien terveysriskeistä viime vuonna raportoitiin, uutisoinnin takana oli osaltaan Nystén.

Hän oli vuonna 2014 toimittanut Kilpailu ja kuluttajavirastoon ilmoituksen harhaanjohtavasta mainonnasta. Monet synteettiset väriaineet ovat herkistäviä, mutta tuotteissa ne halutaan häivyttää.

Omien hiustensa värin hän antoi kasvaa Kemikaarikimaraa kirjoittaessaan. Olisi ollut outoa jakaa pää värjättynä kirjan sanomaa.

Kunpa kukaan ei puhuisi maantienvärisistä hiuksista. Sellaista väriä ei olekaan, on vain upeita luonnon sävyjä.

– Harmaantumistakaan ei kannattaisi vältellä. Katsokaa vaikka näyttelijä Helen Mirreniä!

Nysten haluaa kuitenkin olla huoliteltu. Hän meikkaa päivittäin, käyttää hiusten muotoilutuotteita ja huulipunaa. Kasvot puhdistuvat apteekin perusvoiteella, ja päivävoide löytyi luonnonkosmetiikasta.

Käsisaippua, sampoo ja hammastahna ovat marketin peruskamaa. Deodoranttia hänen ei tarvitse käyttää. Tämän hän huomasi jo teininä.

– Altistan itseäni kemikaaleille melko vähän. Sen minkä käytän, käytän hyvällä omallatunnolla ja iloisena.

Kemikaalikuormaa saa sittenkin vähennettyä melko yksinkertaisesti. Nystén neuvoo karsimaan. Kannattaa käydä läpi kulutustottumuksensaja kaappinsa vähitellen: ruoka, pesuaineet, kosmetiikka, tekstiilit... Pois sekä kyseenalaiset tuotteet että kaikki tarpeeton.

Nysténkin on hävittänyt kaapistaan pyykinhuuhteluaineen. Siivouskaapista löytyy yleispesuainetta ja vessaa varten oma stydimpi tuotteensa, mutta ei mitään antibakteerisia. Desinfioivia aineita ei kotona tarvita. Ei myöskään hajustettuja tuotteita, ei raikasteita eikä erityisaineita lattianpesuun, ellei lattian materiaali sellaista vaadi.

– Ikkunat pesen joskus pelkällä vedellä, joskus käytän apuna pesusuihketta.

Astioistaan Nystén on karsinut teflonpäällysteiset, eikä kenkiä suihkutella fluoriyhdisteitä sisältävillä aineilla. Tölkkiruokaa perheessä syödään harvoin, koska tölkin pinnoitteesta saattaa irrota bisfenoli A:ta. Mikrossa lämmitetään syötävää vain keraamisissa astioissa. Kotia on sisustettu kestäväksi.

Toinen kodin sohvista on yhdeksänkymmentäluvulta, ja ajatuksena on verhoiluttaa se uudelleen.

– Halvoissa huonekaluissa kankaat ja täytteet menevät huonoiksi parissa vuodessa, ja kohta natisevan sohvan saa kantaa energiajätteeksi.

Uutta ostaessa Nystén suosittelee tarkistamaan, onko tuotteessa ympäristömerkkiä. Se on aina plussaa.

Hänellä on tapana tutkailla tuotteiden laatua, tuoksua ja huolittelua. Haju ei välttämättä paljasta mutta voi vihjata jostakin, ja muovinen vispiläkin voi olla huoliteltu tai huonosti tehty.

Ruokaostoksilla Nystén ei kuitenkaan yleensä tutki pakkausten ainesosalistaa. Periaatteena on syödä ravinteikasta ja maukasta perusruokaa ja minimoida värjätyt tai pitkälle jalostetut: karkit, limsat, keksit, kakut, kevyttuotteet, pussikeitot...

– Kun on valinnut linjansa, on aika helppo päättää ostoksistaan. Tarvitaan vain hienosäätöä sen verran kuin luontevalta tuntuu.

– Ei elämästä pidä tehdä liian vaikeaa.