Nina Honkanen, 53, on käsitellyt elämänsä vaikeita asioita terapiassa ammattilaisen kanssa. Apua mielenlukkojen avaamiseen hän saa lenkkipolulta ja kirjallisuudesta.
Nina Honkanen aloitti analyyttisen psykoterapian vaikeassa elämäntilanteessa kolmen pienen lapsen äitinä, vasta eronneena ja takausvelkataakan alla.
– Ilman apua en olisi enää jaksanut. Kävin terapiassa kahdesti viikossa neljän vuoden ajan. Se oli elämäni tarpeellisin matka, hän sanoo.
Nina on halunnut käsitellä vaikeat asiat ensin ammattilaisen kanssa, vasta sitten niistä on voinut kirjoittaa.
– Kirjoittaminen ei voi olla ammattikirjailijalle terapeuttista. Olen käsitellyt omat traumani muualla ja tehnyt ison taustatyön ennen kuin romaanien teemat ovat kasvaneet yksityisistä yleisiksi.
Lenkille viisikin kertaa viikossa
Nina on harrastanut nuorena yleisurheilua ja on siitä saakka lenkkeillyt kolmesta viiteen kertaan viikossa.
– Luonnossa juokseminen ilman musiikkia tai muuta kuulokkeista tulevaa on parasta mielenterveyden hoitoa.
Kirjojen lukeminen on ollut kirjailijalle luonnollisesti aina tärkeää. Nina sanoo, että monelle kirjat voivat olla kuin pelastusrengas hukkuvalle. Viimeistään pandemia on osoittanut, että kirja on käyttöliittymä, jonka arvo vain kasvaa poikkeusaikoina.
– Kirjallisuus avaa ovia maailmoihin, joita ei tiennyt edes olevan olemassa. Samalla yksi jos toinen mielen lukkokin voi aueta.
Lue lisää Nina Honkasen hyvän olon oivalluksista Hyvä terveys -lehden numerosta 6/2021!
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
Monissa lehdissä kertonut vaikeuksistaan ja aina seurustellut/löytänyt uuden kumppanin! Onkohan koskaan ollut
yksin? Miltä lapsista tuntuu? Uusi kumppani ja hänen lapset! Löysin kirjoituksen monen vuoden takaa, missä kyseinen
henkilö kertoi että terapian ansiosta ei anna periksi parisuhteessa silloisen kumppanin kanssa ja heidän yhteiset
kokemukset vahvistavat suhdetta! Tiedän näitä juttuja ei tarvitse lukea, mutta samat naamat ja samat jutut! Ketä
kiinnostaa? Lehdetkin voisi kirjoittaa joskus jostain muusta! Juoksu on monelle terapiaa ja samoin aika moni käy
myös terapiassa! Julkisuudessa pitää pysyä samoilla asioilla!
Ihmettelen toimittajan tarvetta julkaista tän naisen tarinointia. On nimittäin 1990luvun lopulta ollut tätä yhtä ja samaa: isä kuoli, kaikki kuolee, terapiaan yhteiskunnan rajoilla, avioerotkolmekertaa ja siihen avoerot ja seurusteluerot päälle. Eihän tämä ole edes hyvä kirjoittamaan. Elää muitten siivellä ja naama virneessä joka paikassa. On niin bonusäitiä ja on bonuslapsia, ja voi lapsi- ja miesparat mihin joutuvat. Aina se meneillään oleva on niin ihanaa kun terapian kautta on saatu hermot hallintaan. Voi voi. Noita samoja latteita muka filosofisen viisaita lauseitaan toistelee joka paikassa.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
