Kaikki mikä ruokkii mielikuvitustamme, tukee myös toisten tunteisiin ja ajatuksiin eläytymistä. Mutta miksi myötätuntomme ei koske kaikkia?

Tunnemme helpommin myötätuntoa lähellä olevia ja samanmielisiä kohtaan. Tällainen valikoiva empatia voikin pahimmillaan ohjata ahdasmielisyyden, rasismin ja muun julmuuden suuntaan.

Jos siis ohjenuoranamme olisi vain empatia eikä moraali, emme paljoakaan panostaisi niihin, jotka ovat kaukana omasta empatialokerostamme.

Empaattisuus saattaa myös vääristää suhteellisuudentajua. Esimerkiksi monilla isoillakaan vääryyksillä, kuten verovilpillä, ei ole näkyvää uhria, johon myötätuntonsa voisi kohdistaa. Sen sijaan, kun mediassa esitetään tarina rokotuksesta kärsineestä henkilöstä, empaattisuus häntä kohtaan tahtoo jättää alleen miljoonien ihmisten saaman tuvan ja hyödyn.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olisiko nyt juuri oikea hetki kurottautua ulos omasta empatialokerosta ja miettiä, mitä oikea toisen kärsimykseen eläytyminen tarkoittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä sitten voisi tehdä?

  • Kaunokirjallisuuden lukeminen on parantanut tuloksia empatiaa mittaavissa testeissä.
  • Kuvataide-elämys aktivoi mentalisointiverkostoa, joka on keskeisessä osassa toisten ajatusten ymmärtämisessä.
  • Musiikki ja samanrytmisyys lisäävät empatiaa ihmisten välillä. Tähän saattaa perustua myös ikiaikainen tapa etsiä kumppania tanssilattialta.

Asiantuntija: Sami Kivikkokangas, kouluttajapsykologi, Helsingin yliopisto.

Tämä artikkeli on julkaistu Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palveluta

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla