Tapio Suominen

Kun urheilutoimittaja Tapio Suominen lähtee hiihtämään, hän nauttii myös maisemista. Tässä Tapion latuvinkit sille, joka retkeilee mielellään laduilla.

Ladun pitää tuntua sopivana rasituksena ruumiissa, maiseman ilona mielessä. Ylen urheilutoimittaja Tapio Suominen tuntee hiihtomaastot ja antaa latuvinkkinsä.

–Pidän eniten ulkolajeista, sillä luonnosta saa esteettistä nautintoa. Mieli virkistyy maisemista, sanoo Suominen.

1. Aulangon ja Ahveniston reitit Hämeenlinnassa

Aulangon ladut kulkevat upeissa kansallismaisemissa. Jylhät näkymät ja hyvät korkeuserot tekevät hiihtolenkistä elämyksellisen. En hiihdä veren maku suussa vaan ympäristöstä nauttien. Ahvenistossa ladut ovat hyvässä kunnossa, vaikka talvi olisi hiihtämisen kannalta huono. Paikallisen linnan työntekijät pitävät tykkilumella ladut priimana joulukuusta huhtikuun puoliväliin.

2. Levitunturin kiertävä latu

Lapin ankaran jylhässä maastossa on mukava tehdä pitkiä päivähiihtoja, jolloin matkaan lähdetään retkeilyvauhdilla ja -ulkoiluasenteella. Vähän evästä ja ehkä vaihtovaatettakin reppuun, sillä taukopaikoilla kuuluu nauttia talvesta. Palvelut ovat erinomaiset, ja ladut pitkälle kevääseen hienossa kunnossa.

3. Vuokatin ensilumenlatu

Koska edellisen talven lunta varastoidaan Vuokatissa suppaan, eli kuoppaan, joka peitetään sahanpurulla, saadaan syksyllä ensimmäinen latu hiihtokuntoon jo lokakuussa. Noin viiden kilometrin latu avataan perinteisesti 10.10. klo 10. Se on kaksi kuukautta aiemmin kuin monessa muussa paikassa. Vuokattiin saapuu ensilumenladun takia myös ulkotreeniä kaipaavia kilpahiihtäjiä.

4. Kivikon hiihtohalli

Latu on halliladuksi kohtalaisen pitkä, noin kilometin, ja siinä on jopa vähän korkeuseroja. Lumi on hyvälaatuista, mikä ei halleissa ole itsestäänselvää. Ladulta pääsee halutessaan kuntosaliin ja saunaan, joten treenistä voi tehdä monipuolisen. Talvet ovat viime vuosina olleet hankalia Etelä-Suomessa hiihtäville, mutta Kivikossa voi sivakoida jo syyskuussa, kun kaverit vielä pelaavat ulkona golfia.

5. Seefeldin hiihtokeskus Itävallassa

Keski-Euroopan maastohiihdon keitaaseen on Munchenin lentokentältä tunnin ajomatka. Alppien kainalossa sijaitsevassa lumivarmassa Seefeltissä riittää satoja kilometrejä hiihdettävää. Lomailija saa unohtaa suomalaiseen kulttuurin kuuluvan ankaran ja totisen menon. Alpeilla retkeillään reppu selässä ja jutellaan taukopaikoilla hiihtokokemuksista. Huikean hienot maisemat takaavat elämyksellisyyden. Pienessä Seefeldin kaupungissa on pittoreskejä ravintoloita ja kylpylöitä, ja puolen tunnin ajomatkan päässä on Innsbruck. Hiihtomatkaan voi näin liittää myös kaupunkikierroksia.

Lisätietoa: hameenlinna.fi/liikunta- ja ulkoilu, hel.fi/ulkoliikunta, levi.fi, vuokattisport.fi, seefeld.com sekä koko Suomen latutilanteesta kertova suomenlatu.fi

Lue lisää Tapio Suomisen hyvän olon eväistä: Hyvä terveys 3/2017. Tilaajana pääset lukemaan lehden digilehdet.fi

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys