Tekoäly terapeuttina – kannattaako kokeilla?
Arjen terapeutin paikan on monella ottanut tekoälyn chatbot. Se tuntuu kuuntelevan kaiken eikä väsy vastaamaan. Silloin saattaa unohtua, että se ei ole ihminen.
Keskustelu tekoälyn kanssa on muuttunut vain parissa vuodessa niin luontevaksi ja intiimiksi, että osa ihmisistä korvaa sillä jossain tilanteissa inhimillisen vuorovaikutuksen – jopa terapiamielessä.
– Siinä missä ennen uskoimme valkotakkiseen auktoriteettiin, nyt uskomme koneeseen, joka puhuu empaattisesti ja käyttää oikeita välimerkkejä, kirjoittaa tekoälyn parissa työskentelevä psykologi Dmitry Poletaev Psykologi-lehdessä.
Koneen antama vastaus koetaan neutraalina ja virheettömämpänä kuin ihmisen arvio: tätä kutsutaan automaatiovinoumaksi. Tämä on tyypillistä erityisesti silloin, kun automaattinen vastaus tulee rauhallisen ja asiantuntevan oloisesti. Poletaevin mukaan tekoälyn sävy ja itsevarmuus luovat lähes lumoavan vaikutelman viisaudesta.
Tekoälyä käytetään moniin eri mielenhoidon tarpeisiin. Toisille se on siinä hätävara, toisille lähes päivittäinen tuki. Tekoäly kuuntelee kärsivällisesti ja muistaa kaiken, mitä olemme sille uskoneet. Aiheesta riippumatta ChatGPT:n vastaus huokuu rauhallisuutta ja empatiaa.
Samalla sanat ja vastaukset voivat tuntua jopa liian oikeilta, liian hyviltä.
Mukautuu ja mielistelee
Se, mikä tuntuu älyltä, empatialta ja terapialta, on kielimallien todennäköisyyslaskentaa ja lauseen seuraavan sanan ennustamista. Chatbotit pyrkivät luomaan samantapaisia lauseita kuin terapeutit yleensä käyttävät.
On harhaanjohtavaa puhua ”tekoälyterapiasta”, mutta toisaalta: Aiempiin teknologioihin verrattuna tekoäly oppii. Se tuntuu pohtivan ja muistaa ja mukautuu käyttäjän tunteisiin ja tarpeisiin. Tämä tekee kokemuksesta intiimin ja henkilökohtaisen. Miksi siihen ei voisi luottaa?
– Riskinä on väärä turvallisuuden tunne. Tekoäly tuottaa sujuvaa, empaattisen kuuloista ja näennäisesti järkevää tekstiä myös silloin, kun se on sisällöllisesti pinnallista, yksipuolista tai tilanteeseen sopimatonta, huomauttaa HUSin johtava psykologi Jan-Henry Stenberg.
Tekoäly on kuin treenien himmaileva sparrausvastus tai kaveri, joka nyökkäilee keskusteluissa liiaksikin. Se ei haasta, ellei erikseen pyydä.
Ystävä haastaa, tekoäly ei
Mitä enemmän saamme vahvistusta omille ajatuksillemme, sitä voimakkaammin niihin takerrumme. Tällaisessa kaikukammiossa kriittinen ajattelu hälvenee ja oma mielipide sementoituu.
Tämä vääristää käsitystä omasta itsestä, ihmissuhteista ja ympäröivästä maailmasta. Käyttäjän on usein vaikea edes huomata, kuinka hienovaraisesti vastaukset vahvistavat hänen omia uskomuksiaan ja päätöksiään, huomauttaa Stanfordin yliopiston tietojenkäsittelytieteilijä Myra Cheng The Guardian -lehdessä. Jopa ChatGPT:n kehittäneen Open AI:n toimitusjohtaja Sam Altman on myöntänyt ChatGPT:n mielistelevyyden.
Vaarana märehtimisen suo
Useimmat tekoälyt voivat toimia pallotteluseinänä, jonka kanssa voi käydä läpi ajatuksia lievissä pulmatilanteissa, mutta varsinaisten mielenterveysongelmien hoitajaksi tai oman elämänkaaren pohdintojen tukijaksi niistä ei ole, Stenberg sanoo.
Tavallinen kouluttamaton tekoäly, kuten ChatGPT ei sovellu terapeuttiseksi keskustelukumppaniksi, eikä sen kanssa pidä käsitellä mielenterveyteen liittyviä asioita hoitomielessä. Yhtenä arkisena riskinä on liiallinen oirekeskeisyys.
– Kun omaa psyykkistä tilaa pohditaan jatkuvasti tekoälyn kanssa, huomio voi siirtyä elämisestä oireiden tarkkailuun. Tämä voi lisätä ruminaatiota eli märehtimistä, ahdistusta ja tarvetta jatkuvaan varmisteluun. Tätä terapiassa nimenomaan vähennämme, Stenberg sanoo.
Inhimillisyys tuo tunteet
Myös moni muu terapian piirre jää tekoälyn kanssa toteutumatta. Tuloksekkaan terapian ydin ei ole vain sanoissa, vaan myös kehollisuudessa. Esimerkiksi äänen rytmi, hengityksen tahdistuminen ja pienet liikkeet viestivät aivoille, että tilanne on ennakoitava ja turvallinen. Tämä rauhoittaa autonomista hermostoa, ja luo kokemusta turvasta ja nähdyksi tulemisesta usein jo ennen kuin mitään on sanottu ääneen.
– Terapiassa muutos syntyy harvoin pelkästä itsereflektiosta eli omien ajatusten ja tunteiden arvioinnista: se syntyy suhteessa toiseen ihmiseen ja todellisuuteen, Stenberg sanoo.
Tämä on lyhennelmä artikkelista, joka on julkaistu Hyvän terveyden numerossa 3/2026. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
