Sauna laajentaa ihon verisuonia ja saa posket rusottamaan kauniisti. Hikoilu ja vihtominen irrottavat likaa niin että iho puhdistuu paremmin kuin suihkussa. Saunalla on myös hyviä vaikutuksia terveyteen.

Totta vai tarua saunasta. Vastaajana Suomen Saunaseura ry:n puheenjohtaja Lasse Viinikka.

1. Useimmat sydän- ja verisuonisairauksia potevat voivat saunoa turvallisesti.

Oikein. Vaikka pulssi kiihtyy saunassa huomattavasti, verenkiertoelimistön kokonaisrasitus on vain yhtä suuri kuin reippaasti kävellessä. Tämä johtuu siitä, että verisuonet laajenevat saunan lämmössä ja veren virtausvastus pienenee. Jos sydänpotilas pystyy kävelemään vaivatta, hän voi yleensä saunoa turvallisesti, kunhan välttää yltiöpäistä löylynottoa.

Jos sairaus estää normaalin kävelyn, on saunankin kanssa oltava varovainen.
Uusimpien tutkimusten mukaan sauna jopa lievittää sydämen toiminnanvajaudesta kärsivien oireita. Syynä on todennäköisesti juuri sydämen työn helpottuminen verisuonien laajenemisen vuoksi.

Useimmilla ihmisillä verenpaine laskee saunassa. Verenpainepotilaat voivat yleensä saunoa turvallisesti, mutta esimerkiksi beetasalpaajalääkitystä saavien kannattaa olla varovaisia: heillä verenpaineen lasku voi olla haitallisen suuri.

2. Saunominen laihduttaa.

Väärin. Saunassa elimistöstä tosin poistuu nestettä ja paino tilapäisesti laskee. Se palaa kuitenkin entiseen lukemiin, kun saunoja on sammuttanut janonsa.

3. Saunoja menettää niin paljon nestettä ja suoloja, että niiden korvaaminen vaatii erityistoimia.

Väärin. Tavallisen saunomisen aikana hikoillaan runsas puoli litraa. Saunahiki ei ole erityisen suolaista, joten nestettä lähtee suhteellisesti enemmän kuin suoloja. Tavallinen vesi tai vähän suolaa sisältävä mineraalivesi korvaavat hyvin saunan aiheuttaman nestehukan. Janon tunne kertoo, miten paljon nestettä pitää nauttia.

4. Avantouinnin kaltainen raju vilvoittelu on vaarallista saunomisen yhteydessä.

Väärin ja oikein. Kun runsaasta sadasta asteesta hyppää nolla-asteiseen veteen, elimistö joutuu melko kovalle rasitukselle. Verenpaine nousee nopeasti ja sydämen rytmissä tapahtuu muutoksia. Terve elimistö kestää tämänkin, kuten saunomisen yhteydessä avantouintia harrastavat hyvin tietävät. Avantoon ei silti kannata hypätä löylyistä aivan suoraan, sillä jo muutaman minuutin vilvoittelu ulkoilmassa ennen uintia vaimentaa elimistön reaktioita.

Rytmihäiriöiden vaara kasvaa, jos avantoon menee pää ja kasvot edellä.
Sydän- ja verisuonitautipotilaille meno saunasta avantoon saattaa olla vaarallista. Heidän kannattaa keskustella asiasta lääkärinsä kanssa ennen harrastuksen aloittamista tai sen jatkamista sairastumisen jälkeen.

5. Pienetkin lapset voivat saunoa vaaratta.

Oikein , kunhan tietyt asiat otetaan huomioon. Kun lapsi pystyy ilmaisemaan pahan olonsa niin, että vanhemmat ymmärtävät viestin, hän voi saunoa turvallisesti. Vanhempien on myös toimittava välittömästi lapsen olon mukaan.
Suomalaiset lapset pääsevät saunaan keskimäärin 4,5 kuukauden iässä, eikä siitä näytä olevan mitään haittaa.

Lapset kuitenkin kestävät lämpöä huonommin kuin aikuiset, joten heidän on hyvä istua alemmalla lauteella ja löylytellä lyhyempiä aikoja. Lasta ei saa painostaa olemaan löylyssä kauemmin kuin hän haluaa. Esimerkiksi kymmenen minuuttia 70 asteen lämmössä on monelle 2–5-vuotiaalle liian kova rasitus.

6. Iho tulee saunassa puhtaammaksi kuin pelkässä suihkussa.

Oikein. Hikoilu ja vihtominen irrottavat likaa, ja kun lopuksi vielä peseydytään perusteellisesti, iho puhdistuu tavallista suihkua paremmin. Sen sijaan hunajan, mudan tai kurkkuviipaleiden levittäminen iholle ei puhdistumista edistä – pikemminkin päinvastoin.

7. Suojaamattomilta lauteilta voi saada sukupuolitaudin.

Väärin. Kuumat ja kuivat lauteet ovat pieneliöille huono kasvuympäristö. Taudit eivät leviä lauteiden kautta, joten saunassa käynti ei kelpaa selitykseksi sukupuolitautitartunnalle. Laudeliinan eli lauteisen käyttö on suositeltavaa, koska se estää hien ja iholta irtoavan lian imeytymisen lauteisiin. On myös miellyttävää, kun lauteet eivät tunnu liian kuumilta.

Saunojen ja etenkin pesuhuoneiden lattioilla sienet, virukset ja muut pieneliöt viihtyvät ja saattavat aiheuttaa jalkoihin silsa- tai syylätartuntoja. Saunatilojen lattiatkin pitäisi pestä säännöllisesti ja huolehtia siitä, että ne kuivuvat kunnolla saunomiskertojen välillä.

8. Säännöllinen saunominen ehkäisee flunssaa.

No jaa. Monet saunojat ovat siitä vakuuttuneita, ja jonkin verran on tieteellisiäkin tuloksia näkemystä tukemassa. Näissä tutkimuksissa on kuitenkin sen verran heikkouksia, että tiukka näyttöön perustuvan lääketieteen kannattaja ei voi – ainakaan vielä – hyväksyä väitettä.

9. Sauna lievittää astman oireita.

Oikein. Saunan lämpö rentouttaa keuhkoputkiakin ja helpottaa siten monien astmapotilaiden hengitystä. Jos astmaan liittyy koivuallergia, koivuvihta kannattaa korvata jollakin muulla. Tammi on hyvä vaihtoehto, ellei nahka siedä katajaa.

10. Saunakalja kannattaa ottaa vasta saunan jälkeen.

Oikein. Humalassa saunominen lisää tapaturma-alttiutta ja äkillisten sairauskohtausten vaaraa. Saunakuolemia tapahtuu maassamme muutama kymmenen vuodessa – hyvin vähän, kun ottaa huomioon, kuinka paljon Suomessa saunotaan. Silmiinpistävää kuitenkin on, että erittäin suurelta osalta saunaan kuolleista löytyy verestä alkoholia.

Saunakalja tai pari saunomisen aikanakaan tuskin aiheuttaa suurta vaaraa, mutta jos alkoholia aikoo nauttia runsaammin, se kannattaa tehdä vasta saunan jälkeen.

11. Sauna auttaa nivelreuman oireisiin.

Oikein. Monien nivelreumapotilaiden oireet helpottuvat saunassa, mutta joillakin kivut saattavat pahentua seuraavana päivänä.

12. Sauna kaunistaa.

Oikein. Sauna laajentaa ihon verisuonia ja saa posket rusottamaan. Sauna rentouttaa ja tuo hyvän olon. Punaposkinen hyvinvoiva ihminen on kaunis.

13. Ennen vanhaan sauna oli hygieenisin paikka synnyttämiseen.

Oikein. Sauna oli maaseutuoloissa hyvä synnytyspaikka. Se oli rauhallisesti syrjässä ahtaiden asuntojen väenpaljoudesta, siellä oli saatavissa lämmintä vettä ja lauteet olivat todennäköisesti koko maaseutuyhteisön hygieenisin sisätila.

14. Jos sauna, viina ja terva eivät auta, on tauti kuolemaksi.

Väärin. Kansanperinnekään ei ole aina oikeassa. Nykylääketieteellä on tarjota suuri valikoima sananlaskun kolminaisuutta tehokkaampia hoitoja.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.