Sauna laajentaa ihon verisuonia ja saa posket rusottamaan kauniisti. Hikoilu ja vihtominen irrottavat likaa niin että iho puhdistuu paremmin kuin suihkussa. Saunalla on myös hyviä vaikutuksia terveyteen.

Totta vai tarua saunasta. Vastaajana Suomen Saunaseura ry:n puheenjohtaja Lasse Viinikka.

1. Useimmat sydän- ja verisuonisairauksia potevat voivat saunoa turvallisesti.

Oikein. Vaikka pulssi kiihtyy saunassa huomattavasti, verenkiertoelimistön kokonaisrasitus on vain yhtä suuri kuin reippaasti kävellessä. Tämä johtuu siitä, että verisuonet laajenevat saunan lämmössä ja veren virtausvastus pienenee. Jos sydänpotilas pystyy kävelemään vaivatta, hän voi yleensä saunoa turvallisesti, kunhan välttää yltiöpäistä löylynottoa.

Jos sairaus estää normaalin kävelyn, on saunankin kanssa oltava varovainen.
Uusimpien tutkimusten mukaan sauna jopa lievittää sydämen toiminnanvajaudesta kärsivien oireita. Syynä on todennäköisesti juuri sydämen työn helpottuminen verisuonien laajenemisen vuoksi.

Useimmilla ihmisillä verenpaine laskee saunassa. Verenpainepotilaat voivat yleensä saunoa turvallisesti, mutta esimerkiksi beetasalpaajalääkitystä saavien kannattaa olla varovaisia: heillä verenpaineen lasku voi olla haitallisen suuri.

2. Saunominen laihduttaa.

Väärin. Saunassa elimistöstä tosin poistuu nestettä ja paino tilapäisesti laskee. Se palaa kuitenkin entiseen lukemiin, kun saunoja on sammuttanut janonsa.

3. Saunoja menettää niin paljon nestettä ja suoloja, että niiden korvaaminen vaatii erityistoimia.

Väärin. Tavallisen saunomisen aikana hikoillaan runsas puoli litraa. Saunahiki ei ole erityisen suolaista, joten nestettä lähtee suhteellisesti enemmän kuin suoloja. Tavallinen vesi tai vähän suolaa sisältävä mineraalivesi korvaavat hyvin saunan aiheuttaman nestehukan. Janon tunne kertoo, miten paljon nestettä pitää nauttia.

4. Avantouinnin kaltainen raju vilvoittelu on vaarallista saunomisen yhteydessä.

Väärin ja oikein. Kun runsaasta sadasta asteesta hyppää nolla-asteiseen veteen, elimistö joutuu melko kovalle rasitukselle. Verenpaine nousee nopeasti ja sydämen rytmissä tapahtuu muutoksia. Terve elimistö kestää tämänkin, kuten saunomisen yhteydessä avantouintia harrastavat hyvin tietävät. Avantoon ei silti kannata hypätä löylyistä aivan suoraan, sillä jo muutaman minuutin vilvoittelu ulkoilmassa ennen uintia vaimentaa elimistön reaktioita.

Rytmihäiriöiden vaara kasvaa, jos avantoon menee pää ja kasvot edellä.
Sydän- ja verisuonitautipotilaille meno saunasta avantoon saattaa olla vaarallista. Heidän kannattaa keskustella asiasta lääkärinsä kanssa ennen harrastuksen aloittamista tai sen jatkamista sairastumisen jälkeen.

5. Pienetkin lapset voivat saunoa vaaratta.

Oikein , kunhan tietyt asiat otetaan huomioon. Kun lapsi pystyy ilmaisemaan pahan olonsa niin, että vanhemmat ymmärtävät viestin, hän voi saunoa turvallisesti. Vanhempien on myös toimittava välittömästi lapsen olon mukaan.
Suomalaiset lapset pääsevät saunaan keskimäärin 4,5 kuukauden iässä, eikä siitä näytä olevan mitään haittaa.

Lapset kuitenkin kestävät lämpöä huonommin kuin aikuiset, joten heidän on hyvä istua alemmalla lauteella ja löylytellä lyhyempiä aikoja. Lasta ei saa painostaa olemaan löylyssä kauemmin kuin hän haluaa. Esimerkiksi kymmenen minuuttia 70 asteen lämmössä on monelle 2–5-vuotiaalle liian kova rasitus.

6. Iho tulee saunassa puhtaammaksi kuin pelkässä suihkussa.

Oikein. Hikoilu ja vihtominen irrottavat likaa, ja kun lopuksi vielä peseydytään perusteellisesti, iho puhdistuu tavallista suihkua paremmin. Sen sijaan hunajan, mudan tai kurkkuviipaleiden levittäminen iholle ei puhdistumista edistä – pikemminkin päinvastoin.

7. Suojaamattomilta lauteilta voi saada sukupuolitaudin.

Väärin. Kuumat ja kuivat lauteet ovat pieneliöille huono kasvuympäristö. Taudit eivät leviä lauteiden kautta, joten saunassa käynti ei kelpaa selitykseksi sukupuolitautitartunnalle. Laudeliinan eli lauteisen käyttö on suositeltavaa, koska se estää hien ja iholta irtoavan lian imeytymisen lauteisiin. On myös miellyttävää, kun lauteet eivät tunnu liian kuumilta.

Saunojen ja etenkin pesuhuoneiden lattioilla sienet, virukset ja muut pieneliöt viihtyvät ja saattavat aiheuttaa jalkoihin silsa- tai syylätartuntoja. Saunatilojen lattiatkin pitäisi pestä säännöllisesti ja huolehtia siitä, että ne kuivuvat kunnolla saunomiskertojen välillä.

8. Säännöllinen saunominen ehkäisee flunssaa.

No jaa. Monet saunojat ovat siitä vakuuttuneita, ja jonkin verran on tieteellisiäkin tuloksia näkemystä tukemassa. Näissä tutkimuksissa on kuitenkin sen verran heikkouksia, että tiukka näyttöön perustuvan lääketieteen kannattaja ei voi – ainakaan vielä – hyväksyä väitettä.

9. Sauna lievittää astman oireita.

Oikein. Saunan lämpö rentouttaa keuhkoputkiakin ja helpottaa siten monien astmapotilaiden hengitystä. Jos astmaan liittyy koivuallergia, koivuvihta kannattaa korvata jollakin muulla. Tammi on hyvä vaihtoehto, ellei nahka siedä katajaa.

10. Saunakalja kannattaa ottaa vasta saunan jälkeen.

Oikein. Humalassa saunominen lisää tapaturma-alttiutta ja äkillisten sairauskohtausten vaaraa. Saunakuolemia tapahtuu maassamme muutama kymmenen vuodessa – hyvin vähän, kun ottaa huomioon, kuinka paljon Suomessa saunotaan. Silmiinpistävää kuitenkin on, että erittäin suurelta osalta saunaan kuolleista löytyy verestä alkoholia.

Saunakalja tai pari saunomisen aikanakaan tuskin aiheuttaa suurta vaaraa, mutta jos alkoholia aikoo nauttia runsaammin, se kannattaa tehdä vasta saunan jälkeen.

11. Sauna auttaa nivelreuman oireisiin.

Oikein. Monien nivelreumapotilaiden oireet helpottuvat saunassa, mutta joillakin kivut saattavat pahentua seuraavana päivänä.

12. Sauna kaunistaa.

Oikein. Sauna laajentaa ihon verisuonia ja saa posket rusottamaan. Sauna rentouttaa ja tuo hyvän olon. Punaposkinen hyvinvoiva ihminen on kaunis.

13. Ennen vanhaan sauna oli hygieenisin paikka synnyttämiseen.

Oikein. Sauna oli maaseutuoloissa hyvä synnytyspaikka. Se oli rauhallisesti syrjässä ahtaiden asuntojen väenpaljoudesta, siellä oli saatavissa lämmintä vettä ja lauteet olivat todennäköisesti koko maaseutuyhteisön hygieenisin sisätila.

14. Jos sauna, viina ja terva eivät auta, on tauti kuolemaksi.

Väärin. Kansanperinnekään ei ole aina oikeassa. Nykylääketieteellä on tarjota suuri valikoima sananlaskun kolminaisuutta tehokkaampia hoitoja.

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.