Miellyttävä kosketus aktivoi endorfiinia, oksitosiinia ja serotoniinia, jotka liittyvät mielihyvän kokemukseen. Mielihyvähormonit saa hyrräämään itsekseenkin tai sitten voi altistaa itsensä kosketukselle.

Kosketus valaa ihmiseen turvallisuuden tunnetta. Tutkimuksissa on havaittu jo neljäkuukautisten sikiöiden koskettelevan itseään kohdussa.

– Tupakoivien äitien sikiöt koskettelevat itseään enemmän, kenties rauhoitellakseen oloaan sauhuttelun aiheuttamassa stressissä, sanoo Lauri Nummenmaa.

Samaa tekevät ahdistuneet aikuiset. Kädet hakeutuvat puuskaan ja keho puristuu kokoon.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Itsensä kasaan rutistaminen rauhoittaa ja vie huomiota hetkeksi muualle. Siksi esimerkiksi äidin lohduttavalla sylillä on lapsen kompastuessa niin suuri voima.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 Lempeä silitys lievittää stressiä ja kipua, sillä koskettaessa vapautuu opiaattipeptidimolekyylejä.

Lemmikillä voi olla tärkeä rooli sosiaalisen tyhjiön paikkaajana tai jatkeena. Lapselle unikaveri tuo turvaa omassa sängyssä, muttei pehmon halailu aikuiseltakaan pahan olon purkajana kiellettyä ole.

Nummenmaa ei kuitenkaan pidä kosketuksen puutetta yksinäisen ihmisen akuuteimpana ongelmana, sillä ilman sitäkin voi elää. Aivot eivät vahingoitu kosketuksen puutteesta, mutta läheisyyden puute ja yksinäisyys saattavat olla suuria ongelmia.

– Voimakas kosketuksen kaipuu voi olla oire laajemmasta vaivasta. Pitäisi miettiä, miksi on ajautunut niin erilleen muista, ettei kukaan kosketa. Ihmislajin kannalta koskettaminen on nimittäin elintärkeää – ilman läheisyyttä ja hellyyttä emme lisääntyisi.

Tee ihmiskoe, jos kaipaat kosketusta

Jos kosketuksen karttelu johtuu aiemmista epämiellyttävistä kokemuksista ja kuitenkin tunnet kaipaavasi enemmän kosketusta, tee ihmiskoe.

Hakeudu tilanteisiin, joissa sinua kosketetaan, esimerkiksi kampaajalle, hierojalle tai paritanssikurssille.

Lievälle epämukavuusalueelle puskeminen voi osoittaa, että kosketus tuottaakin mielihyvää ja alat etsiä ja vastaanottaa sitä enemmän.

Asiantuntija: Lauri Nummenmaa, kognitiivisen neurotieteen professori, Turun yliopisto.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla