Paras tapa estää pukamasairaus on syödä kuituja ja siirtää kirjasto pois WC:stä. Jos pukamia jo on, kotihoito ja liikunta auttavat. Kokonaan eroon vaivasta pääsee kirurgin avulla.

Peräpukamakudosta on kaikilla. Se on tyynymäistä, joten se tiivistää peräaukon ilmaa pitäväksi. Pelkkä sulkijalihas ei estä kaasun karkailua. Pukamia on kahdenlaisia: ulkoisia pukamia peittää iho ja sisäisiä peräaukon limakalvo.

Pukamasairaudesta puhutaan silloin, kun peräpukamat aiheuttavat oireita. Yksi vaivojen aiheuttajista on ummetus. Peräpukamakudos sisältää pienten verisuonten verkoston. Jos uloste on kovaa ja ulostaessa täytyy ponnistella pitkään, peräpukamakudos löystyy ja sisällä olevat laskimot laajentuvat.

Laajentuma näkyy tai tuntuu peräaukon ulkopuolelle tai sisäpuolelle syntyneenä pehmeänä pullistumana. Halkaisija on yleensä muutama sentti.

Myös ylipaino ja raskaudet lisäävä peräpukamia, samoin pitkä paikallaan istuminen aiheuttaa pukamia.
Peräpukamat ovat yleisiä ja paranevat usein itsestään, mutta uusiutuvat helposti. Krooniset peräpukamavaivat voivat ajan mittaan vaatia lääkärin hoitoa.

Miten oireilevat?

Tyypillinen oire on verenvuoto. Vessapaperiin saattaa pyyhkimisen jälkeen jäädä kirkas veriviiru. Pahimmillaan pukamista vuotaa verta pönttöön lähes lorisemalla. On kuitenkin huomattava, että vähäinenkin määrä verta värjää pöntön voimakkaasti, ja usein potilas luulee verimäärää todellista suuremmaksi.

Jos peräpukamat liikkuvat peräaukkokanavassa tai sisäiset pukamat liukuvat ulos peräaukosta, ja niihin kohdistuu hankausta, pukamat voivat kipeytyä ja turvota. Ne tuntuvat epämiellyttäviltä, kivuliailta ja saattavat myös kutista, erityisesti, jos iho on hankautunut rikki ulkoisen pukaman tyvialueelta.

Lievä vai vakava?

Ulkoiset pukamat, olivat ne sitten suuria tai pieniä, hiertyvät ja kipeytyvät helpommin.
Sisemmät pukamat jaetaan neljään eri asteeseen. Pienimmät, eli I asteen pukamat, ovat vain tavanomaista runsaampi pukamakudos, joka oireilee muun muassa vuotamalla hieman verta.

II-asteen pukamat pullistuvat anaalikanavassa ja työntyvät ponnistaessa peräaukon ulkopuolelle palaten takaisin itsestään.

Tätä vaikeampi, eli III-asteen vaiva on, jos pukamat eivät palaa takaisin, vaan se on painettava sisään sormella. Neljännen asteen pukamat ovat esillä koko ajan ja vaikka ne painaisi takaisin anaalikanavaan, ne pullahtavat ulos itsestään.

Ulkoisia pukamia ei tarvitse, eikä pidäkään painaa takaisin anaalikanavaan, vaikka monet tällä tavoin yrittävät itse pukamiaan hoitaa.

Miten hoitaa itse?

Hygienia on tärkeää. Jos pukamien ovat kivuliaat, kuivaus tehdään taputtelemalla. Sekä ilmakylvyt että istumakylvyt lämpimässä vedessä helpottavat oloa. Kesällä kannattaa pukeutua ilmavasti, jotteivat paikat hiostu. Myös hajusteeton talkki auttaa esimerkiksi urheillessa.

I asteen pukamat tarvitsevat harvoin hoitoa. Jos ne kuitenkin kipeytyvät tai tihkuvat verta, niitä voi hoitaa peräpuikoin tai peräpukamavoitein. Tuotteita saa apteekista ilman reseptiä. Paras apu on valmiste, joka sisältää kortisonia ja paikallispuudutetta.

Jos peräaukosta tuleva veri jää ainoastaan paperiin ja on kirkasta, omahoito on turvallista. Voide helpottaa oloa tilapäisesti, mutta pitkäaikaiseen käyttöön niitä ei suositella, sillä kortisoni ohentaa ihoa.

Jos kahden viikon huolellinen hoito käsikauppavalmisteilla ja lämpimin istumakylvyin ei auta, on syytä hakeutua lääkäriin.

Milloin hirtto?

Jos itsehoitovalmisteita joutuu käyttämään lähes jatkuvasti, on järkevämpää hakeutua lääkärin vastaanotolle.

II ja III -asteen pukamavaivoihin voi saada apua niin sanotulla hirttohoidolla. Tällöin lääkäri asettaa erityisinstrumentilla renkaan sisäisen pukamakudoksen tyveen, alueelle, joka ei tunne kipua. Tarkoitus on katkaista pukamarungon verenkierto ja kuihduttaa kudos pois. Kuolioon mennyt alue irtoaa 2–5 päivän kuluttua.

Joskus hirttohoidosta aiheutuu jomottavaa tunnetta, koska kiristävä lenkki venyttää tuntevaa ihoaluetta. Jos taas toimenpide tuntuu kovin kivuliaalta, hirttohoito on tehty kipua tuntevalle alueelle, liian alas, ja lenkki on poistettava. Hirttohoito voidaan tehdä lääkärin vastaanotolla, samassa yhteydessä kun pukamat on todettu.

Milloin leikkaus?

Neljännen asteen pukamavaivat voivat aiheuttaa suoliliman eritystä peräaukon iholle tai pidätyskyvyn häiriöitä. Peräaukko ärtyy ja kutisee. Leikkaus on ainoa tehokas hoito, sillä tilanne ei parane itsestään. Vaikka leikkaus on pieni toimenpide, sitä seuraavat viikot ovat hyvinkin kivuliaita. Ulosteen pehmentämisellä, kipulääkityksellä ja puuduttavan geelin käytöllä olo saadaan siedettäväksi. Sairasloma on 3–6 viikkoa riippuen työtehtävistä.

Joskus ulkoiset pukamat voivat esimerkiksi kävelylenkillä hiertyä niin, että pukamakudoksen sisällä syntyy verenpurkauma. Tällöin puhutaan pukamatromboosista. Sormenpään kokoinen patti on kova, sinertävä ja kivulias. Parantumista nopeuttaa verihyytymän poisto, joka voidaan tehdä paikallispuudutuksessa yleislääkärillä. Tavallisin pukamavoitein parantuminen kestää huomattavasti pidempään.

Jotakin muuta?

Jos pukamavoideresepti kirjoitetaan vastaanotolla aluetta tutkimatta, kannattaa asiasta huomauttaa.

Pukamavaivoiksi luullut oireet eivät aina ole pukamien aiheuttamia. Muita samoin tavoin oireilevia sairauksia ovat peräaukon krooninen haavauma, pidätyskyvyn heikkous, tulehduksellinen suolistosairaus, peräaukon ihon sairaus tai jopa peräsuolen kasvain.

Joskus taas potilas vähättelee pukamavaivoina ongelmia, jotka huonontavat paljon enemmän hänen elämänlaatuaan. Lääkärin kannattaa hakeutua, jos esimerkiksi joutuu auttamaan ulostamista eri tavoin, kuten käsisuihkulla tai käsin. Naisella saattaa silloin olla lantionpohjan lihasten laskeuma tai peräsuolen ja emättimen välisen seinämän pullistuma, joka suuntaa ponnistuksen väärin.

Useimmat vaivat voidaan nykyisin korjata varsin pienin leikkaustoimenpitein. Kannattaakin puhua asioista rohkeasti.

Miten ehkäistä?

Tehokkaimmin peräpukamavaivat välttää, jos pystyy estämään ummetusta. Se onnistuu syömällä runsaasti kuitua sisältävää ruokaa: kokojyväviljaa, vihanneksia ja hedelmiä.

Apteekin kuituvalmisteet ja ulostetta pehmentävät tuotteet ovat turvallisia, myös pitkäaikaiskäytössä. Niiden teho ei mene, eikä suoli niihin totu. Sen sijaan suolta stimuloivat ummetuslääkkeet ovat vain tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja.

Jos asunnon vessasta on muodostunut kirjasto, on lukemisto syytä siirtää toiseen paikkaan. Liian pitkään ei pytyllä tule istua. Ja toisaalta, kiivaskaan elämänrytmi ei saa häiritä ulostamista, sille täytyy antaa aikaa.

Normaali päivärytmi tukee terveellistä suolentoimintaa. Peräsuolen tyhjentämiseen vaikuttavat monet asiat ja rytmi voi mennä helposti sekaisin. Ummetuksen voi luoda henkisestikin esimerkiksi lähtiessään matkoille, pois kotivessan läheisyydestä.

Suolen toimintaa ei tarvitse kuitenkaan neuroottisesti vahtia, sillä normaalia on yhtä lailla ulostaminen kolme kertaa päivässä kuin joka kolmas päivä, ellei suolen laiska toiminta muutoin aiheuta oireita.

Asiantuntijana kirurgian ja vatsaelinkirurgian erikoislääkäri Juha Tiainen.

Ja sokerina pohjalla korttelin...

Peräpukamat - yleinen istujan vaiva

Minusta tuo luokittelu sisäisiin ja ulkoisiin pukamiin on omituinen ja lisäksi epäselvä, jos esim. "sisäinen" IV-asteen pukama on "esillä koko ajan ja vaikka ne painaisi takaisin anaalikanavaan, ne pullahtavat ulos itsestään". Jos se on esillä koko ajan, niin silloin se ei ole (minkään asteen) sisäinen pukama. Lisäksi tässä lääkäri ilmeisestikin aiheellisesti informoi, että "ulkoisia pukamia ei tarvitse, eikä pidäkään painaa takaisin anaalikanavaan, vaikka monet tällä tavoin yrittävät itse...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Luin amerikkalaistutkimuksen, jonka mukaan fruktoosi on epäterveellistä. Koe oli tehty makeutetuilla juomilla. Entä kaupassa myytävä hedelmäsokeri, jota käytän jälkiruoissa ja leivonnassa? En osta kaupasta herkkuja, limsoja enkä mehuja, sillä niissä on hurjasti piilosokeria. Jos jotain herkkua haluan, leivon itse. Tavakseni on tullut vähentää resepteissä sokeria. Kokonaan ilman makeaa ei pysty tässä elämässä olemaan. Olen huomannut, että fruktoosi on niin makeaa, että sitä riittää pienikin määrä. Voiko fruktoosi olla haitallista silloinkin, kun sitä käyttää näin?

Fruktoosin eli hedelmäsokerin runsaan saannin on todettu vaikuttavan epäedullisesti  maksan aineenvaihduntaan. Kuten kysyjä tuo esille, makeutetut juomat ovat tässä suhteessa ne elintarvikkeet, joihin on syytä kiinnittää huomiota.

Yhdysvalloissa käytetään juomien makeuttamisessa runsasfruktoosis ta maissisiirappia. Tämä on ongelmallista, sillä juomien käyttö voi olla runsasta, jolloin fruktoosin saanti nousee hyvin suureksi. Vastaavia määriä fruktoosia on vaikea saada muualta.

Hedelmiä ja marjoja ei fruktoosin vuoksi tarvitse välttää. Niiden terveysvaikutukset on vakuuttavasti dokumentoitu osana terveyttä edistävää ruokavaliota. Mehuista on juomasuosituksen mukaan syytä suosia täysmehuja ja niitäkin korkeintaan lasillinen päivässä aterian yhteydessä.

Kysyjän sokerin saanti vaikuttaa olevan maltillista, joten nykyisiä sokerinkäyttötottumuksia voi hyvin jatkaa. Kysyjän havainto siitä, että hedelmäsokeri on tavallista sokeria makeampaa, pitää paikkansa, joten sitä tarvitaan saman makeuden saavuttamiseksi tavallista sokeria vähemmän.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta