Paras tapa estää pukamasairaus on syödä kuituja ja siirtää kirjasto pois WC:stä. Jos pukamia jo on, kotihoito ja liikunta auttavat. Kokonaan eroon vaivasta pääsee kirurgin avulla.

Peräpukamakudosta on kaikilla. Se on tyynymäistä, joten se tiivistää peräaukon ilmaa pitäväksi. Pelkkä sulkijalihas ei estä kaasun karkailua. Pukamia on kahdenlaisia: ulkoisia pukamia peittää iho ja sisäisiä peräaukon limakalvo.

Pukamasairaudesta puhutaan silloin, kun peräpukamat aiheuttavat oireita. Yksi vaivojen aiheuttajista on ummetus. Peräpukamakudos sisältää pienten verisuonten verkoston. Jos uloste on kovaa ja ulostaessa täytyy ponnistella pitkään, peräpukamakudos löystyy ja sisällä olevat laskimot laajentuvat.

Laajentuma näkyy tai tuntuu peräaukon ulkopuolelle tai sisäpuolelle syntyneenä pehmeänä pullistumana. Halkaisija on yleensä muutama sentti.

Myös ylipaino ja raskaudet lisäävä peräpukamia, samoin pitkä paikallaan istuminen aiheuttaa pukamia.
Peräpukamat ovat yleisiä ja paranevat usein itsestään, mutta uusiutuvat helposti. Krooniset peräpukamavaivat voivat ajan mittaan vaatia lääkärin hoitoa.

Miten oireilevat?

Tyypillinen oire on verenvuoto. Vessapaperiin saattaa pyyhkimisen jälkeen jäädä kirkas veriviiru. Pahimmillaan pukamista vuotaa verta pönttöön lähes lorisemalla. On kuitenkin huomattava, että vähäinenkin määrä verta värjää pöntön voimakkaasti, ja usein potilas luulee verimäärää todellista suuremmaksi.

Jos peräpukamat liikkuvat peräaukkokanavassa tai sisäiset pukamat liukuvat ulos peräaukosta, ja niihin kohdistuu hankausta, pukamat voivat kipeytyä ja turvota. Ne tuntuvat epämiellyttäviltä, kivuliailta ja saattavat myös kutista, erityisesti, jos iho on hankautunut rikki ulkoisen pukaman tyvialueelta.

Lievä vai vakava?

Ulkoiset pukamat, olivat ne sitten suuria tai pieniä, hiertyvät ja kipeytyvät helpommin.
Sisemmät pukamat jaetaan neljään eri asteeseen. Pienimmät, eli I asteen pukamat, ovat vain tavanomaista runsaampi pukamakudos, joka oireilee muun muassa vuotamalla hieman verta.

II-asteen pukamat pullistuvat anaalikanavassa ja työntyvät ponnistaessa peräaukon ulkopuolelle palaten takaisin itsestään.

Tätä vaikeampi, eli III-asteen vaiva on, jos pukamat eivät palaa takaisin, vaan se on painettava sisään sormella. Neljännen asteen pukamat ovat esillä koko ajan ja vaikka ne painaisi takaisin anaalikanavaan, ne pullahtavat ulos itsestään.

Ulkoisia pukamia ei tarvitse, eikä pidäkään painaa takaisin anaalikanavaan, vaikka monet tällä tavoin yrittävät itse pukamiaan hoitaa.

Miten hoitaa itse?

Hygienia on tärkeää. Jos pukamien ovat kivuliaat, kuivaus tehdään taputtelemalla. Sekä ilmakylvyt että istumakylvyt lämpimässä vedessä helpottavat oloa. Kesällä kannattaa pukeutua ilmavasti, jotteivat paikat hiostu. Myös hajusteeton talkki auttaa esimerkiksi urheillessa.

I asteen pukamat tarvitsevat harvoin hoitoa. Jos ne kuitenkin kipeytyvät tai tihkuvat verta, niitä voi hoitaa peräpuikoin tai peräpukamavoitein. Tuotteita saa apteekista ilman reseptiä. Paras apu on valmiste, joka sisältää kortisonia ja paikallispuudutetta.

Jos peräaukosta tuleva veri jää ainoastaan paperiin ja on kirkasta, omahoito on turvallista. Voide helpottaa oloa tilapäisesti, mutta pitkäaikaiseen käyttöön niitä ei suositella, sillä kortisoni ohentaa ihoa.

Jos kahden viikon huolellinen hoito käsikauppavalmisteilla ja lämpimin istumakylvyin ei auta, on syytä hakeutua lääkäriin.

Milloin hirtto?

Jos itsehoitovalmisteita joutuu käyttämään lähes jatkuvasti, on järkevämpää hakeutua lääkärin vastaanotolle.

II ja III -asteen pukamavaivoihin voi saada apua niin sanotulla hirttohoidolla. Tällöin lääkäri asettaa erityisinstrumentilla renkaan sisäisen pukamakudoksen tyveen, alueelle, joka ei tunne kipua. Tarkoitus on katkaista pukamarungon verenkierto ja kuihduttaa kudos pois. Kuolioon mennyt alue irtoaa 2–5 päivän kuluttua.

Joskus hirttohoidosta aiheutuu jomottavaa tunnetta, koska kiristävä lenkki venyttää tuntevaa ihoaluetta. Jos taas toimenpide tuntuu kovin kivuliaalta, hirttohoito on tehty kipua tuntevalle alueelle, liian alas, ja lenkki on poistettava. Hirttohoito voidaan tehdä lääkärin vastaanotolla, samassa yhteydessä kun pukamat on todettu.

Milloin leikkaus?

Neljännen asteen pukamavaivat voivat aiheuttaa suoliliman eritystä peräaukon iholle tai pidätyskyvyn häiriöitä. Peräaukko ärtyy ja kutisee. Leikkaus on ainoa tehokas hoito, sillä tilanne ei parane itsestään. Vaikka leikkaus on pieni toimenpide, sitä seuraavat viikot ovat hyvinkin kivuliaita. Ulosteen pehmentämisellä, kipulääkityksellä ja puuduttavan geelin käytöllä olo saadaan siedettäväksi. Sairasloma on 3–6 viikkoa riippuen työtehtävistä.

Joskus ulkoiset pukamat voivat esimerkiksi kävelylenkillä hiertyä niin, että pukamakudoksen sisällä syntyy verenpurkauma. Tällöin puhutaan pukamatromboosista. Sormenpään kokoinen patti on kova, sinertävä ja kivulias. Parantumista nopeuttaa verihyytymän poisto, joka voidaan tehdä paikallispuudutuksessa yleislääkärillä. Tavallisin pukamavoitein parantuminen kestää huomattavasti pidempään.

Jotakin muuta?

Jos pukamavoideresepti kirjoitetaan vastaanotolla aluetta tutkimatta, kannattaa asiasta huomauttaa.

Pukamavaivoiksi luullut oireet eivät aina ole pukamien aiheuttamia. Muita samoin tavoin oireilevia sairauksia ovat peräaukon krooninen haavauma, pidätyskyvyn heikkous, tulehduksellinen suolistosairaus, peräaukon ihon sairaus tai jopa peräsuolen kasvain.

Joskus taas potilas vähättelee pukamavaivoina ongelmia, jotka huonontavat paljon enemmän hänen elämänlaatuaan. Lääkärin kannattaa hakeutua, jos esimerkiksi joutuu auttamaan ulostamista eri tavoin, kuten käsisuihkulla tai käsin. Naisella saattaa silloin olla lantionpohjan lihasten laskeuma tai peräsuolen ja emättimen välisen seinämän pullistuma, joka suuntaa ponnistuksen väärin.

Useimmat vaivat voidaan nykyisin korjata varsin pienin leikkaustoimenpitein. Kannattaakin puhua asioista rohkeasti.

Miten ehkäistä?

Tehokkaimmin peräpukamavaivat välttää, jos pystyy estämään ummetusta. Se onnistuu syömällä runsaasti kuitua sisältävää ruokaa: kokojyväviljaa, vihanneksia ja hedelmiä.

Apteekin kuituvalmisteet ja ulostetta pehmentävät tuotteet ovat turvallisia, myös pitkäaikaiskäytössä. Niiden teho ei mene, eikä suoli niihin totu. Sen sijaan suolta stimuloivat ummetuslääkkeet ovat vain tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja.

Jos asunnon vessasta on muodostunut kirjasto, on lukemisto syytä siirtää toiseen paikkaan. Liian pitkään ei pytyllä tule istua. Ja toisaalta, kiivaskaan elämänrytmi ei saa häiritä ulostamista, sille täytyy antaa aikaa.

Normaali päivärytmi tukee terveellistä suolentoimintaa. Peräsuolen tyhjentämiseen vaikuttavat monet asiat ja rytmi voi mennä helposti sekaisin. Ummetuksen voi luoda henkisestikin esimerkiksi lähtiessään matkoille, pois kotivessan läheisyydestä.

Suolen toimintaa ei tarvitse kuitenkaan neuroottisesti vahtia, sillä normaalia on yhtä lailla ulostaminen kolme kertaa päivässä kuin joka kolmas päivä, ellei suolen laiska toiminta muutoin aiheuta oireita.

Asiantuntijana kirurgian ja vatsaelinkirurgian erikoislääkäri Juha Tiainen.

Ja sokerina pohjalla korttelin...

Peräpukamat - yleinen istujan vaiva

Minusta tuo luokittelu sisäisiin ja ulkoisiin pukamiin on omituinen ja lisäksi epäselvä, jos esim. "sisäinen" IV-asteen pukama on "esillä koko ajan ja vaikka ne painaisi takaisin anaalikanavaan, ne pullahtavat ulos itsestään". Jos se on esillä koko ajan, niin silloin se ei ole (minkään asteen) sisäinen pukama. Lisäksi tässä lääkäri ilmeisestikin aiheellisesti informoi, että "ulkoisia pukamia ei tarvitse, eikä pidäkään painaa takaisin anaalikanavaan, vaikka monet tällä tavoin yrittävät itse...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Magnesium on keskeinen tekijä sadoissa aineenvaihdunnan tapahtumissa. Puutostilasta kärsivät vain harvat, sillä magnesiumia saa vaikka mistä.

Hivenaine magnesiumin tärkeyttä ei pidä väheksyä. Se osallistuu solujen perusaineenvaihdunnan säätelyyn, aivojen välittäjäaineiden toimintaan, perintötekijöiden rakentumiseen sekä hermojen ja lihasten yhteispelin sujumiseen.

Magnesiumin saantisuositus on miehillä 350 milligrammaa ja naisilla 280 mg päivässä. Puutostila on harvinainen ja johtuu yleensä runsaasta virtsanerityksestä, joka voi liittyä munuaissairauteen, diabetekseen, pitkäaikaiseen nesteenpoistolääkkeiden käyttöön tai alkoholismiin. Ajan kanssa lieväkin puutos voi kuitenkin johtaa ongelmiin. Oireita ovat väsymys, oksentelu, vapina ja lihasten nykiminen.

Magnesiumlisien tehoa suonenvedon estämiseen ei ole todistettu pätevillä tutkimuksilla, mutta niitä voi hyvin käyttää, jos ne tuntuvat auttavan.

Asiantuntija: sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

 

NÄISTÄ SAAT MAGNESIUMIA

Vehnälese 822 mg/100 g

Siemenet 447 mg

Pähkinät 208 mg

Tumma suklaa 130 mg

Banaani 31 mg

Tyrnimarja 30 mg

Kala 30 mg

Kaurapuuro 30 mg

Avokado 29 mg

Jauheliha 25 mg

Vadelma 25 mg

Lähde: Fineli.fi

Kuva Shutterstock

Pitääkö superfoodeista pitää taukoa? Käytän macaa, spirulinaa ja chiaa. Voiko superfoodeja ja kanelia käyttää, jos maksa -arvot ovat kohonneet?

Maca eli andienkrassi eli perun ginseng (Lepidium meyenii) on Andeilta peräisin oleva juurikasvi, jota on käytetty jo inkakulttuurissa. Suomessa sitä käytetään kuivattuna, jauhettuna juurena. Juuri sisältää aminohappoja, hiilihydraatteja, hieman rasvaa ja kivennäisistä mm. kalsiumia, kaliumia ja jodia. Macan väitetään lisäävän vireyttä, seksuaalista halua, hedelmällisyyttä ja helpottavan vaihdevuosioireita. Vaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä.

Haittoja ei ole systemaattisesti tutkittu, mutta ei ole toisaalta tietoa siitäkään, että maca aiheuttaisi maksahaittoja.

Spirulina on siniviherlevää, jota käytetään kuivattuna jauheena ja kapseleina. Se sisältää proteiinia, hiilihydraattia, rasvoja, vitamiineja ja mineraaleja. Käyttömäärien pitäisi kuitenkin olla runsaita, jotta spirulinan sisältämillä ravintoaineilla olisi merkitystä ruokavaliossa. Spirulinan on väitetty auttavan mm. pitkittyneeseen väsymykseen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja tehostavan vastustuskykyä, mutta tieteellistä näyttöä näistä vaikutuksista ei ole. On julkaistu potilastapaus, jossa spirulinan epäiltiin aiheuttaneen maksavaurion. Siniviherlevien sisältämiä myrkkyjä voi olla mukana myös spirulinatuotteissa. Muina haittoina voi esiintyä suolisto-oireita, kuten vatsan turvotusta, ripulia ja ilmavaivoja. Jos maksa-arvot ovat koholla, spirulinavalmiste pitää lopettaa ja kääntyä lääkärin puoleen. Maksa-arvot on tarkistettava muutaman viikon kuluttua valmisteen lopettamisesta. Jos maksa-arvot korjaantuvat spirulinan käytön loputtua, maksahaitta saattaa olla spirulinan aiheuttama. Muut syyt maksa-arvojen koholla oloon on tietysti myös selvitettävä.

Chia (Salvia hispanica L.) on mintulle sukua oleva viljelykasvi, jonka siemeniä ja niistä puristettua öljyä käytetään ravintona. Chia on nyt suosittua FODMAP-ruokavaliossa, koska sen ajatellaan tasapainottavan vatsan toimintaa. Ravintosisältö on tyypillinen siemenille, eli chia sisältää kuitua, pehmeää rasvaa ja proteiineja. Tutkimustietoa chian terveysvaikutuksista tai haitoista on rajallisesti, eikä sen mahdollisista maksavaikutuksista ole mitään tietoa.

Lue lisää FODMAP-ruokavaliosta

Jauhettu kanelipuun kuori, mausteena käytetty kaneli, on tavanomaisina määrinä turvallista. Tavallisemman eli kassiakanelin runsasta käyttöä on syytä välttää sen sisältämän haitallisen kumariinin vuoksi. Ceyloninkanelissa kumariinipitoisuus on huomattavasti pienempi. Kaneliöljy ja kanelipuun kuoriuutteet sisältävät kanelijauheeseen verrattuna moninkertaisia määriä kasvin ainesosia, ja ne ovatkin aiheuttaneet haittavaikutuksia. Paikallisesti käytettynä kaneliöljy voi aiheuttaa allergisia reaktioita ja ihottumaa. Suun kautta nautittu kaneliöljy voi suurina annoksina lamata keskushermostoa.

Kaneliöljyä ja kaneliuutteita on vältettävä, jos sairastaa maksasairautta, koska kanelin sisältämä kinnamaldehydi on maksalle haitallista. Mausteena kanelia voi silti käyttää ruoassa.

Kasveista valmistettuja ravintolisiä olisi parasta käyttää vain kuuriluonteisesti, koska niiden pitkäaikaiskäytön turvallisuutta ei ole yleensä varmistettu.

Mainituista "superfoodeista" ainakin spirulina ja kaneliuutteet voivat aiheuttaa maksavaurion, joten ne on jätettävä kokonaan pois käytöstä, jos maksa-arvot ovat koholla.
 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

 

 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

 

 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Spiruliinan syöjä

Voiko superfoodeista olla harmia?

Vierailija kirjoitti: Astronautit syö spiruliinaa eikä heillä ole maksavaurioita. Spiruliina on kasvatettua levää eli ruokaa. Liika hiilari rasvoittaa maksa ja siten saa rasvamaksan. Artikkelissa ei sanota että Spiruliina AIHEUTTAA maksavaurion vaan että VOI aiheuttaa maksavaurion, aivan kuten liika hiilarikin VOI. Kiinalaiset ovat kovia riisinsyöjiä, onko heillä kaikilla rasvamaksa?
Lue kommentti