punkki, puutiainen, borrelioosi, Lymen borrelioosi
Kuva Shutterstock

Punkin levittämä borrelioosi on suuri matkija. Sen oireet muistuttavat monia muita sairauksia. Miten sen jäljille päästään?

Litteä ja soikea, niveljalkainen hämähäkkieläin liikkuu heinikoiden, karikkeen ja aluskasvillisuuden kätköissä. Se odottaa, että pääsee hyppäämään ohikulkevan lemmikin tai ihmisen iholle lounastamaan. Kansan suussa puutiaiselle on vakiintunut nimi punkki. Keväällä, kun ilmat alkavat lämmetä, myös puutiaiset mönkivät piiloistaan. Pisto ei tunnu miltään, sillä puutiainen sylkee iholle puudutetta.

– Puutiaisia on ollut maapallolla ehkä sata miljoonaa vuotta. Niillä on tietty ”kotikenttäetu”. Ne jatkavat tallusteluaan täällä senkin jälkeen, kun ihmisiä ei enää ole, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti Miikka Peltomaa Korvalääkärikeskus Ainosta Järvenpäästä.

Borrelioosin oireet muistuttavat monia muita sairauksia, ja sitä onkin kutsuttu suureksi matkijaksi. Tämä tekee taudista helposti syypään moneen vaivaan.

Ihminen saattaa oireidensa perusteella olla vakuuttunut siitä, että hänellä on borrelioosi.

– Sairaus herättää intohimoja. Joskus vahvat äänet saavat enemmän tilaa kuin tutkittu tieto.

Iso osa Peltomaan työtä onkin selvittää, onko kyse borrelioosista vai jostain muusta. Välillä se on salapoliisityötä.

Potilaan tarina on lääkärin tärkein työkalu borrelioosiakin tutkiessa. Muita löydöksiä peilataan tätä kertomusta vasten. Taudin diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja mahdollisuuteen saada puutiaisen purema. Näiden jälkeen vasta-ainetutkimuksistakin voi olla apua.

Vasta-aineet eivät kerro

Välillä julkisuudessa kiistellään siitä, kuinka borrelioosia pitäisi tutkia ja hoitaa. Osa potilaista hakeutuu vasta-ainetesteihin tai hoitoon saksalaiselle klinikalle Augsburgiin. Myös jotkut suomalaiset lääkärit ovat lähettäneet sinne potilaiden verinäytteitä.

Saksalaislaboratoriossa on käytössä muun muassa lymfosyyttitransformaatiotesti, jota käytettiin aiemmin Suomessakin. Testi antaa kuitenkin paljon vääriä positiivisia tuloksia, ja Peltomaa kritisoikin klinikan toimintaa. Hänelle on toistuvasti tullut potilaita, jotka ovat olleet hämmentyneitä Saksasta saamistaan tuloksista.

– Testi antaa herkästi vääriä hälytyksiä, ja tämä voi johtaa hoitoihin, jotka eivät aina vastaa yleistä suositusta. Potilaat saatetaan altistaa muun muassa pitkille suonensisäisille antibioottihoidoille ja luontaishoidoille, joiden tehoa ei ole todistettu. Jos yksittäinen potilas saa apua, se ei todista lainkaan, että siitä olisi oikeasti hyötyä kaikille, Miikka Peltomaa sanoo.

Testit ja hoidot maksavat paljon, puhutaan tuhansista euroista. Pitkät antibioottikuurit taas tekevät monista bakteereista entistä vastustuskykyisempiä
antibiooteille. Ne myös tuhoavat suolistosta hyviä bakteerikantoja. Vasta-ainetestit vaativat paljon tulkintaa.

Jos vasta-aineet ovat  koholla, se ei välttämättä kerro tuoreesta infektiosta.

Löydös voi ihan hyvin olla kaikuja vuosien, jopa vuosikymmenten takaisesta tartunnasta ja jo kauan sitten parantuneesta taudista. Ihminen saattaa siis olla täysin terve kohonneista vasta-aineista huolimatta. Väärät positiiviset tulokset vain johtavat kohtuuttomiin hoitoihin.

– Jos ei ole varmaa syytä epäillä borrelioosia, vasta-ainetestejä ei pidä ottaa. Toisaalta kun potilaalla todetaan borrelioosille tyypillinen laajeneva
ihottumarengas, ei vasta-ainetestiä tarvitakaan, Miikka Peltomaa kertoo.
 

Asiantuntija: Miikka Peltomaa, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti, Korvalääkärikeskus Aino, Järvenpää.