punkki, puutiainen, borrelioosi, Lymen borrelioosi
Kuva Shutterstock

Punkin levittämä borrelioosi on suuri matkija. Sen oireet muistuttavat monia muita sairauksia. Miten sen jäljille päästään?

Litteä ja soikea, niveljalkainen hämähäkkieläin liikkuu heinikoiden, karikkeen ja aluskasvillisuuden kätköissä. Se odottaa, että pääsee hyppäämään ohikulkevan lemmikin tai ihmisen iholle lounastamaan. Kansan suussa puutiaiselle on vakiintunut nimi punkki. Keväällä, kun ilmat alkavat lämmetä, myös puutiaiset mönkivät piiloistaan. Pisto ei tunnu miltään, sillä puutiainen sylkee iholle puudutetta.

– Puutiaisia on ollut maapallolla ehkä sata miljoonaa vuotta. Niillä on tietty ”kotikenttäetu”. Ne jatkavat tallusteluaan täällä senkin jälkeen, kun ihmisiä ei enää ole, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti Miikka Peltomaa Korvalääkärikeskus Ainosta Järvenpäästä.

Borrelioosin oireet muistuttavat monia muita sairauksia, ja sitä onkin kutsuttu suureksi matkijaksi. Tämä tekee taudista helposti syypään moneen vaivaan.

Ihminen saattaa oireidensa perusteella olla vakuuttunut siitä, että hänellä on borrelioosi.

– Sairaus herättää intohimoja. Joskus vahvat äänet saavat enemmän tilaa kuin tutkittu tieto.

Iso osa Peltomaan työtä onkin selvittää, onko kyse borrelioosista vai jostain muusta. Välillä se on salapoliisityötä.

Potilaan tarina on lääkärin tärkein työkalu borrelioosiakin tutkiessa. Muita löydöksiä peilataan tätä kertomusta vasten. Taudin diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja mahdollisuuteen saada puutiaisen purema. Näiden jälkeen vasta-ainetutkimuksistakin voi olla apua.

Vasta-aineet eivät kerro

Välillä julkisuudessa kiistellään siitä, kuinka borrelioosia pitäisi tutkia ja hoitaa. Osa potilaista hakeutuu vasta-ainetesteihin tai hoitoon saksalaiselle klinikalle Augsburgiin. Myös jotkut suomalaiset lääkärit ovat lähettäneet sinne potilaiden verinäytteitä.

Saksalaislaboratoriossa on käytössä muun muassa lymfosyyttitransformaatiotesti, jota käytettiin aiemmin Suomessakin. Testi antaa kuitenkin paljon vääriä positiivisia tuloksia, ja Peltomaa kritisoikin klinikan toimintaa. Hänelle on toistuvasti tullut potilaita, jotka ovat olleet hämmentyneitä Saksasta saamistaan tuloksista.

– Testi antaa herkästi vääriä hälytyksiä, ja tämä voi johtaa hoitoihin, jotka eivät aina vastaa yleistä suositusta. Potilaat saatetaan altistaa muun muassa pitkille suonensisäisille antibioottihoidoille ja luontaishoidoille, joiden tehoa ei ole todistettu. Jos yksittäinen potilas saa apua, se ei todista lainkaan, että siitä olisi oikeasti hyötyä kaikille, Miikka Peltomaa sanoo.

Testit ja hoidot maksavat paljon, puhutaan tuhansista euroista. Pitkät antibioottikuurit taas tekevät monista bakteereista entistä vastustuskykyisempiä
antibiooteille. Ne myös tuhoavat suolistosta hyviä bakteerikantoja. Vasta-ainetestit vaativat paljon tulkintaa.

Jos vasta-aineet ovat  koholla, se ei välttämättä kerro tuoreesta infektiosta.

Löydös voi ihan hyvin olla kaikuja vuosien, jopa vuosikymmenten takaisesta tartunnasta ja jo kauan sitten parantuneesta taudista. Ihminen saattaa siis olla täysin terve kohonneista vasta-aineista huolimatta. Väärät positiiviset tulokset vain johtavat kohtuuttomiin hoitoihin.

– Jos ei ole varmaa syytä epäillä borrelioosia, vasta-ainetestejä ei pidä ottaa. Toisaalta kun potilaalla todetaan borrelioosille tyypillinen laajeneva
ihottumarengas, ei vasta-ainetestiä tarvitakaan, Miikka Peltomaa kertoo.
 

Asiantuntija: Miikka Peltomaa, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti, Korvalääkärikeskus Aino, Järvenpää.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.