Ukkovarpaan tai koko jalkaterän kipu voi olla merkki vaivaisenluusta. Oloa voi kokeilla helpottaa kotikonstein, mutta joskus jopa leikkaus on tarpeen.
Isovarpaan kyljessä oleva patti jomottaa eivätkä mitkään kengät tunnu sopivan jalkaan. Olisiko tämä vaivaisenluu? Joskus siitä käytetään kansanomaisesti nimeä liikavarvas, vaikka vaivaisenluu on paljon enemmän. Se on isovarpaan tyvinivelen virheasento, lääkärikielellä hallux valgus, joka kääntää suurimman varpaan kohti muita varpaita. Virheasento johtaa kivun lisäksi hiertymien tai känsän syntyyn isovarpaaseen.
– Lääkärin vastaanotolle tullaan yleensä kivun takia. Isovarvasta tai koko jalkaterää jomottaa, jalkakirurgi Helka Koivu kertoo.
Mikään äkillinen riesa vaivaisenluu ei ole. Se muhii hiljalleen vuosien, jopa vuosikymmenten ajan. Kun lääkäri pääsee tutkimaan isovarvasta, se on kehitellyt virheasentoa jo pitkään. Pahimmillaan se on painunut viereisen varpaan alle tai päälle.
Varpaan virheasento tekee liikkumisesta hankalaa, kun jalkaterällä ponnistaminen muuttuu. Astumisen tapa muuttuu ja se tuntuu kipuiluna varpaissa, päkiässä, nilkassa ja usein ylempänäkin jalassa aina lonkkaan tai alaselkään asti.
Isovarpaaseen ja joskus muihinkin varpaisiin muodostuu kovettumia. Tasapaino-ongelmat ovat yleisiä. Erityisesti ikäihmisillä vaivaisenluu saattaa aiheuttaa jopa kaatuilua.
Katso äidin varpaita
Et ole vaivasi kanssa yksin. Vaivaisenluu kiusaa melkein joka neljättä aikuista jossain vaiheessa, ja se yleistyy selvästi ikääntymisen myötä. Ikäihmisistä se on jo yli kolmanneksella. Tosin vaivaisenluu voi tulla minkäikäiselle tahansa. Jopa lapsia on leikattu sen takia.
Yleisimmin lääkärille tullaan kuitenkin keski-iässä. Naisilla vaiva on selvästi yleisempi kuin miehillä. Syytä ei tiedetä, kuten ei vaivaisenluun syntysyitä muutenkaan. Todennäköisesti yhden syyn sijasta taustalta on useita.
– Naisilla on kuitenkin miehiä useammin yliliikkuvat nivelet, mikä saattaa olla yksi syy.
Arvioiden mukaan jopa yhdeksässä tapauksessa kymmenestä vaivaisenluun taustalla on perinnöllisyys. Erityisesti miehillä se periytyy vahvasti äidin kautta.
Kipu tuntuu nimenomaan, kun jalkaterää rasitetaan.
– Vaivaisenluu syntyy pienelle alueelle, jonka yli astutaan monta tuhatta kertaa päivässä. Ei ihme, että liikkuminen sattuu. Levossa vaivaisenluu ei yleensä jomota.
Leikataanko vai ei?
Lääkäri selvittää kysymyksillä, milloin vaiva on alkanut ja millaisissa tilanteissa se pahenee. Lisäksi hän tutkii varpaat, jalkaterän ja koko jalan. Jalkakirurgi on kuullut potilailta, että heille on usein sanottu, ettei vaivalle voida tehdä mitään. Se ei pidä paikkansa
– Tieto vaivaisenluusta on parin viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt ja hoito parantunut sen myötä.
Vaihtoehtoina on joko leikkaus tai pärjääminen ilman leikkausta. Jos harkitaan leikkausta, tarvitaan jalkaterän röntgenkuvausta.
Lopullisen valinnan siitä, leikataanko jalka vai ei, tekee aina potilas. Aina leikkausta ei edes tarvita, ainakaan heti. Silloin vaihtoehtona on niin sanottu konservatiivinen hoito. Se tarkoittaa jumppaa, sopivia kenkiä ja erilaisia tukilastoja. Jalkafysioterapeutti voi ohjata varvasta oikeaan asentoon teippauksella. Hän myös antaa vaivaisenluulle sopivat jumppaohjeet.
– Jalkajumppaa täytyy tehdä intensiivisesti joka päivä kahden–kolmen kuukauden ajan, jotta siitä saisi avun.
Myös sopivat kengät helpottavat kipua. Nauha- tai solkikiinnitys tekee kengästä tukevan, ja korko saisi olla matalahko. Keinukenkiä voi kokeilla ja jatkaa niiden käyttöä, jos ne tuntuvat helpottavan kipua. Paljasjalkakengät ovat hyvät etenkin silloin, kun vaivaisenluu ei ole äitynyt kovin pahaksi.
Malttia paranemiseen
Vaivaisenluuleikkauksia tehdään vuosittain reilu parituhatta. Ne ovat kehittyneet paljon viime vuosina. Lääkäri tekee röntgenkuvien perusteella valinnan sopivasta leikkaustavasta. Siihen vaikuttaa isovarpaan virheasennon kulma sekä potilaan ikä ja muut sairaudet.
Iäkkäille potilaille ja nivelrikkoa sairastaville saatetaan tehdä luudutusleikkaus, jossa isovarpaan tyvinivel jäykistetään. Se tekee varpaille noususta vaikeaa mutta kuntoliikuntaa pystyy harrastamaan.
– Lavatanssi onnistuu, mutta balettia luudutetulla varpaalla ei tanssita.
Muille kuin iäkkäille tai nivelrikkoa sairastaville leikkaus tehdään yleensä niveltä säästäen. Toipilasajan jälkeen jalkaa voi käyttää normaalisti eikä rajoitteita ole.
Pitkään toipilasaikaan on kuitenkin varauduttava. Leikatulle jalalle ei saa varata painoa kuuteen viikkoon.
Isovarpaan tyvinivelen liikuttelu aloitetaan noin kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen. Näin varmistetaan varpaan liikkuvuus jatkossa. Kunnolla jalka paranee noin puolessa vuodessa, joskus menee vuosikin ennen kuin jalan turvotus helpottaa. Jalkafysioterapeutin ohjein jatkettu jalkajumppa kotona jouduttaa paranemista ja parantaa toimenpiteestä saatua hyötyä.
– Leikkauksella saa pitkän helpotuksen vaivaisenluuhun, Koivu sanoo.
Näillä pärjäät pitkälle
Jos vaivaisenluu on kipeä, on tärkeää lähteä hakemaan apua. Parasta olisi hakeutua jalkakirurgille, joko suoraan tai terveyskeskuksen kautta. Vaivaisenluu ei katoa itsestään, mutta toisaalta kiirekään ei ole.
– Vaivaisenluu etenee hitaasti, mutta se voi olla välillä vuosiakin rauhallinen. Leikkausta voi hyvin siirtää eteenpäin, jos tuntee pärjäävänsä ilman.
Parasetamolia tai tulehduskipulääkettä voi käyttää, mutta ei kuitenkaan jatkuvasti. Kipugeelit ovat vatsalle ja suolistolle turvallisempi vaihtoehto kuin kipulääkkeet. Kylmäpakkaus lievittää tulehduksen aiheuttamaa kipua.
Varvaserottimet, tukipohjalliset, teippaukset ja varpaaseen kiinnitettävät kahdeksikkolenkit ohjaavat varvasta oikeaan suuntaan. Pehmustimet ja känsälaastarit helpottavat hankauman tai känsän aiheuttamaa kipua.
Asiantuntija Helka Koivu, LT, ortopedian erikoislääkäri, jalkakirurgi, Pihlajalinna
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
