peräpukamat, ummetus
Kuva Shutterstock

Peräpukamat ovat vaarattomia mutta oireilevat kuin syöpä. Jos itsehoito ei auta, pitää mennä lääkäriin.

Ensin sattui lähinnä ulostaessa, sitten jo kävellessä. Peräaukon tienoo, oli ollut muutenkin tosi arka ja kipeä pitkään. Eikun lääkäriin. Siellähän se selvisi: peräpää täynnä pukamia. Sain reseptivoidetta, jota piti sivellä peräaukkoon. Kyllähän se lopulta auttoi, mutta meni monta viikkoa kun oikein pelkäsin vessaan menoa kivun vuoksi.

Peräpukamat ovat yleinen ja kiusallinen vaiva. Tavallinen oire on kipu, kuten lukijamme kuvailee. Se voi olla lievää ja satunnaista tai hyvinkin voimakasta, jolloin normaali elämä hankaloituu.

Monesti peräpukamiin liittyy peräaukon kutinaa, ummetusta, ripulia tai verenvuotoa. Veri voi tulla pieninä viiruina vessapaperiin pyyhittäessä tai valua pönttöön noroina. Pahimmillaan vuoto on niin runsasta, että seurauksena on anemiaa.

Pukamat näkyvät tai tuntuvat peräaukon sisäpuolella pehmeinä pullistumina. Joskus ne saattavat myös pullistua peräaukosta ulos.

Verenvuoto ja kipu ovat hälytysmerkkejä

Ensimmäiset oireet säikäyttävät. Niin pitääkin, sillä vaikka peräpukamat itsessään ovat vaarattomia, verenvuoto ja kipu eivät välttämättä ole. Pukamat näet oireilevat ihan samoin kuin suolisto- ja peräsuolisyöpä.

–Jos ulostaessa tulee verta, yleisin syy on peräpukama. Ennen tutkimusta kukaan ei varmuudella tiedä, onko kyse kuitenkin syövästä, kertoo kirurgiylilääkäri ja vatsaelinkirurgi Ulla Keränen Hyvinkään sairaalasta.

Keränen tapaa työssään jatkuvasti potilaita, jotka ovat tietämättään hoitaneet syöpää peräpukamina. Ne ovat surullisia tapauksia, sillä väärä, itse tehty diagnoosi voi viivästyttää dramaattisesti syövän toteamista.

– Ei kannata arvioida verenvuodon syytä pukamiksi itse, vaan pitää hakeutua lääkäriin. Hän voi löytää syövän joskus jo sormin tunnustelemalla. Häveliäisyys kannattaa unohtaa, sillä pukamat ovat yleisiä.

Jos kyse todella on peräpukamista, ei kannata huolestua liikaa. Pukama ei kehity koskaan syöväksi.

Stressi ja väärä ruokavalio altistavat pukamille

Peräpukama syntyy, kun peräaukon alla olevaan verisuoniverkostoon tulee pullistuma. Sen aiheuttaa liian suureksi kasvanut paine peräaukossa. Painetta aiheuttavat esimerkiksi ripuli, ummetus, ylipaino ja voimakas ponnistelu. Esimerkiksi raskaus ja synnytys altistavat pukamille.

Itsekin voi tietämättään edesauttaa pukamien syntyä. Jos unohtuu toistuvasti lukemaan pöntölle pitkäksi aikaa, niitä voi tulla. Yllättävää kyllä, jopa stressi voi aiheuttaa pukamia. Koska stressatessaan ihminen reagoi usein vatsallaan, suoli ei toimi kunnolla, vaan vatsa menee kovaksi ja ulostaminen vaikeutuu.

– Pukamia voi tulla nuorillekin, jos on stressaava elämäntilanne töissä tai opinnoissa, syö huonosti ja väärin, Ulla Keränen sanoo.

Pukamia ilmestyy usein lomien aikana ja matkustettaessa, kun ruokarytmi rikkoontuu.

Kuidut pitävät suolen toiminnan kunnossa. Myös liikunta auttaa, sillä se suojaa stressiltä. Liikkujilla on tavallisesti myös muita säännöllisempi elämänrytmi, ruokavalio kohdallaan eikä ylipainoa.

Lue lisää Helpota ruoansulatuksen työtä, estät vatsavaivat

Ensin diagnoosi, sitten vasta itsehoito

Suurin osa peräpukamista menee itsekseen ohi niin, ettei niistä ole vaivaa. Esimerkiksi lähes kaikille naisille tulee synnytyksen yhteydessä pukamia, mutta kaikilla ne eivät oireile.

Pukamat kuitenkin uusivat herkästi. Jos ne kiusaavat, tavallisesti itsehoito auttaa. Apteekeissa on saatavilla voiteita ja puikkoja, joilla pukamat usein lähtevät. Ne ovat turvallisia, mutta niitäkään ei tulisi käyttää ennen kuin diagnoosi on varma. Ei, vaikka pukamista olisi aikaisempaa kokemusta.

Jos itsehoitoa haluaa kokeilla ennen kuin menee lääkärille, lääkkeitä kannattaa käyttää reippaasti kahden viikon ajan. Tehokkainta on puikkojen
ja voiteiden yhteiskäyttö. Oireiden pitäisi loppua tai ainakin vähentyä. Jos näin ei käy, pitää ehdottomasti mennä lääkäriin.

Lääkärikäynti on aina tarpeellista, jos ulostaessa tulee verta. Jos on yli 50-vuotias ja peräsuolesta tulee verta, pitää tehdä tähystys tai ottaa verikoe ulostenäytteestä.

— Kesällä, kun ollaan mökeillä ja ulkohuusseissa, verta ei nähdä. Se huomataan vasta kaupunkiasunnon pöntössä. Alkusyksyllä löydämmekin kasvaimia enemmän kuin muulloin.

Hirttohoito on harmitonta, vain harvoin leikataan

Joskus pukamat pääsevät niin pahoiksi, etteivät puikot ja salvat auta. Silloin pukamat poistetaan hirttohoidolla. Se on lääkärin tekemä pieni kirurginen toimenpide, jossa pukaman tyveen laitetaan muovinen tai kuminen silmukka. Se estää verenkierron pukamassa ja ”hirttää” pukaman hengiltä. Kokoon kuivunut pukama irtoaa omia aikojaan parissa viikossa. Hirttohoito toimii kuitenkin vain sisäisiin pukamiin, ulkoisia ei hirtetä. Ulkoiset pukamat voi tarvittaessa leikata, mutta ei koskaan kevyin perustein.

— Turhan päiten ei leikellä, sillä peräaukon alueen tunto ja ulosteen pidätyskyky voivat heiketä. Pukamia leikataan vain siinä tilanteessa, että peräaukon ulkopuolella roikkuu haittaa aiheuttavia isoja hetuloita.

Lääkäri voi määrätä pukamiin myös reseptilääkkeitä. Niiden teho perustuu siihen, että ne kuivattavat ja kutistavat pukamaa.

Lääkkeet, hirttäminen tai leikkaaminen eivät kuitenkaan auta kuin hetkeksi, mikäli ripuli tai ummetus jatkuu. Suoli pitää saada toimimaan normaalisti. Se tarkoittaa, että uloste on pehmeää ja tulee ulos vaivatta. Vessassa ei tarvitse käydä päivittäin, joillakin riittää kaksi kertaa viikossa.

Apua saattaa olla myös apteekista saatavista kuituvalmisteista. Sen sijaan ulostuslääkkeet kannattaa jättää apteekin hyllylle.

— Ne ovat enemmän haitaksi, sillä ne piiskaavat suolta tyhjenemään, Ulla Keränen sanoo.

Asiantuntija: Ulla Keränen, kirurgiylilääkäri ja vatsaelinkirurgi, Hyvinkään sairaala

 

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.