Reumasairaudella on monia muotoja – jotkut oireilevat iholla tai silmissä

Nivelten aamuihin painottuva jäykkyys ja kipu ovat oireita, jotka on helppo yhdistää nivelreumaan. Mutta entä perhosen muotoinen ihottuma poskilla ja nenänvarressa, kuivat silmät, kuumeilu tai valkoisiksi ja kylmiksi muuttuvat sormet? Moni ei tule ajatelleeksi, että nekin voivat olla merkkejä reumasairaudesta.

– Yleisimmissä reumasairauksissa oireet painottuvat niveliin, mutta harvinaiset voivat oireilla myös esimerkiksi iholla, silmissä, lihaksissa, sisäelimissä ja verisuonissa, sanoo sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri Pia Isomäki.

Erilaisia reumasairauksia on kymmeniä, joten oireiden laaja kirjo ei ole ihme. Suurin osa reumasairauksista on autoimmuunisairauksia, joissa kehon puolustusjärjestelmä reagoi virheellisesti omia kudoksiaan vastaan esimerkiksi tuottamalla vasta-aineita. Se aiheuttaa kroonista tulehdusta. Kihti taas on esimerkki toisenlaisesta reumasairaudesta. Siinä tulehduksen aiheuttavat virtsahapon kiteet, ei kehon puolustusjärjestelmä.

Suomessa reumatologit hoitavat vain tulehduksellisia reumasairauksia, kuten nivelreumaa, selkärankareumaa, nivelpsoriaasia ja reumaattisia sidekudos- ja verisuonitulehdustauteja.

Nivelet tutkitaan ensin

Mitä nopeammin reumasairaus todetaan ja päästään hoitamaan, sitä nopeammin olo helpottuu ja sitä paremmat ovat hoitotulokset.

– Erityisen tärkeää nopeus on verisuonitulehdus- eli vaskuliittisairauksissa ja sidekudostaudeissa, sillä niihin voi liittyä vakavia sisäelinvaurioita. Nopealla diagnoosilla ja hoidon aloittamisella voidaan pystyä estämään esimerkiksi munuaisten vajaatoiminnan kehittyminen.

Isomäki tähdentää, että ellei potilaalla ole ennestään reumatautia, diagnoosi pitää aina tehdä paikan päällä eikä etävastaanotolla.

– Tutkimuksessa keskeistä on nivelten tutkiminen tunnustelemalla mahdolliset arkuudet ja turvotukset. Joskus reumalääkärinkin voi olla vaikea havaita turvotus, ja epäselvässä tapauksessa tehdään ultraäänitutkimus.

Perustutkimuksia ovat myös verikokeet, joista tärkeimpiä ovat tulehdus- ja verisoluarvot ja nivelreumaepäilyissä reumatekijä ja sitrulliinivasta-aineet.

– Niveloireet ja kohollaan olevat tulehdusarvot yhdessä viittaavat todennäköiseen reumasairauteen. Toisaalta normaalit tulehdusarvot eivät sulje reumasairautta kokonaan pois. Jos tulehdus on vain pienissä nivelissä, esimerkiksi sorminivelissä, tulehdusarvot voivat olla normaalit.

Sidekudostauteihin ja vaskuliitteihin ei välttämättä liity niveltulehdusta. Niiden toteamiseksi tutkitaan erityisesti iho, selvitetään keuhkojen ja munuaisten toiminta ja tehdään tarkempia laboratoriokokeita.

Yksittäisestä tutkimuslöydöksestä tai oireesta ei ole syytä pelästyä. Tällainen on yleinen valkosormisuus, jossa yksi tai useampi sormi muuttuu valkoiseksi sormen päästä alkaen. Vaikka se on useankin sidekudostaudin oire, 90 prosentissa tapauksista se ei liity mihinkään sairauteen.

– Vasta jos siihen liittyy esimerkiksi niveloireita, ihomuutoksia tai normaalista poikkeavia veriarvoja, reumatologin arvio on tarpeen, sanoo Isomäki.

Harvinaisen reumasairauden toteaminen saattaa viivästyä. Niitä tulee lääkärillekin vastaan harvoin, joten voi kestää jäljittää, mikä aiheuttaa monimuotoisia oireita.

Tavanomaisille reumasairauksille on myös selkeät hoitokäytännöt, harvinaisille ei aina ole. Lääkevaihtoehtojakin on vähemmän.

– Vaikka hoitopolku voi olla alussa mutkikkaampi, moni harvinaista reumasairautta sairastava saa ajan myötä oikean diagnoosin ja toimivan hoidon ja voi hyvin.

Lääkitys jatkuu läpi elämän

Kaikkia reumasairauksia hoidetaan reumalääkkeillä ja kortisonilla, mutta hoito valitaan yksilöllisesti sairauden tyyppi ja potilaan muu tilanne huomioiden. Hoidon tavoitteena on remissio eli oireettomuus.

– Potilaan on hyvä ymmärtää lääkityksen tarve ja motivoitua loppuelämän kestävään lääkehoitoon, sillä jos lääke lopetetaan, sairaus usein aktivoituu uudelleen. Lastenreumaa, reaktiivista niveltulehdusta, lihasreumaa ja tiettyjä vaskuliitteja lukuun ottamatta reumasairauksista parantuminen on harvinaista.

Ihan tarkkaan ei tiedetä, miten perinteiset lääkkeet estävät tulehdusta reumasairauksissa, mutta ilmeisesti mekanismeja on useita. Perinteiset lääkkeet vaikuttavat immuunijärjestelmään laajemmin, kun taas biologiset lääkkeet ovat täsmälääkkeitä, jotka estävät niveltulehduksessa keskeisen välittäjäaineen tai tulehdussolun toimintaa.

Hoito aloitetaan perinteisillä, tablettimuotoisilla reumalääkkeillä. Niitä käytetään usein kahden tai kolmenkin lääkkeen yhdistelminä, koska se on tehokasta. Lisäksi alkuvaiheessa tarvitaan usein kortisonitablettihoitoa, jotta hoito alkaa tehota nopeammin.

Lääkehoidon tehoa arvioidaan ensin kolmen ja sitten kuuden kuukauden kuluttua diagnoosista.

Jos haluttua hoitotulosta ei saavuteta, perinteisten lääkkeiden rinnalle voidaan aloittaa biologinen lääke. Niistä suurimman osan voi itse pistää ihon alle, joitakin annetaan suoneen sairaalassa.

Kun remissioon on päästy, lääkitystä voidaan usein keventää mutta harvoin kokonaan lopettaa. Harmillista on, että vaikka tulehdus saataisiin reumalääkkeillä hoidettua, niillä ei aina saada täysin pois kipua tai väsymysoiretta, fatiikkia.

Isomäki sanoo, että nykypäivänä on palkitsevaa työskennellä reumalääkärinä.

– Meillä on paljon lääkevaihtoehtoja, ja hoitotulokset ovat erittäin hyvät. Vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta remissiossa on kolme neljästä nivelreumapotilaasta. Kahden vuoden jälkeen moni potilas voi siirtyä reumatologin hoidosta seurantaan omaan terveyskeskukseen. 

Tämä artikkeli on osa juttua, joka on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä 1/26. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.