Sormet kuin nakit ja nilkat kuin pölkyt. Onneksi turvotus yleensä häviää itsestään, mutta sen syntymistä voi myös estää. Katso pahaat keinot!

Työmatkalla välilaskun aikana lentokentältä löytyi kaunis sormus. Kokokin oli sopiva, se koristaisi kauniisti nimetöntä. Luottokortti vinkumaan ja sormus oli oma.

Kun sormus otettiin esiin illalla ennen päivällistä, pettymys oli melkoinen: nyt sormus oli nimettömään aivan liian suuri.

Sormet olivat olleet siis varsinaiset nakit lennon jäljiltä. Miten tämä on mahdollista?

– Turvotus on ymmärrettävää lentomatkojen jälkeen, tietää terveyskeskuslääkäri Osmo Saarelma.

– Lentokoneessa istutaan pitkä aika paikallaan, ahtaassa tilassa. Myös nestetasapaino voi matkan aikana häiriintyä. On hyvin tyypillistä, että turvoksissa ovat paitsi sormet myös nilkat.

Jos jalat ja kädet voisivat tehdä lihastyötään, ei turvotuksesta tarvitsisi kärsiä lentokoneessakaan.

Työterveyslääkärit muistuttavat, että työpäivän aikana pitäisi lähteä tietokoneen äärestä liikkeelle kerran tunnissa, saman soisi tapahtuvan myös matkojen aikana mikäli vain mahdollista.

– Liikkuminen vähentäisi myös veritulppavaaraa, Saarelma muistuttaa.

Esteettinen ongelma

Mitä sormissa sitten tapahtuu kun ne turpoavat?

– Yksinkertaisimmillaan kaikessa turvotuksessa kyse on siitä, että syystä tai toisesta neste alkaa tihkua verisuonten ulkopuolelle soluvälinesteeseen.

Usein kyse ei ole mistään sen vakavammasta: turvotus kestää jonkin aikaa ja alkaa laskea itsestään. Tosin sanoen soluvälinesteen määrä pienenee, kun se siirtyy takaisin verisuonistoon.

– Arkielämään kuuluvat pienet turvotukset. Niitä tulee ja menee, eikä niistä tarvitse kantaa sen enempää huolta. Ongelma on lähinnä esteettinen.

Suola ja alkoholi

On tyypillistä, että ihminen tuntee olevansa turvoksissa esimerkiksi pitkään venähtäneen illan jälkeen, kun isot tuopit ovat maistuneet pikkutunneille ja palan painikkeeksi on haukattu suolaista makkaraa.

Suola sotkee verisuonten ja soluvälitilan osmoottisen tasapainon: kun natriumpitoisuus verisuonissa nousee, myös natriumia alkaa tihkua soluvälinesteeseen, mikä entisestään kiihdyttää nesteen karkaamista verisuonista solunesteeseen.

– Munuaiset kyllä poistavat elimistön ylimääräistä vettä nopeastikin, mutta suolatasapainon häiriöiden korjaaminen on hitaampaa. Kyllähän ylimääräinen suola ja sen elimistössä pidättämä vesi lopulta lähtee, mutta paljon hitaammin, Saarelma selvittää.

Myös runsas alkoholin käyttö sotkee verisuonten ja soluvälinesteen välistä tasapainoa. Kun ryyppyputki on pitkään päällä, ulkopuolinenkin huomaa, että naukkailijan naama pöhöttää.

Nilkat kuin pölkyt

Kaikkein yleisintä turvotus on jaloissa. Parhaiten sen näkee nilkoista. Kun on päivän seissyt jaloillaan, odottaa vain hetkeä, että pääsisi nostamaan pölkyiksi turvonneet nilkkansa kohti kattoa.

– Alaraajalaskimoiden läppien toiminta yhdistetään suonikohjuihin, mutta jalat voivat turvota, vaikkei näkyviä suonikohjuja olisikaan.

Terveessä laskimossa laskimoläpät sulkeutuvat ja estävät veren virtauksen takaisin jalkateriin päin. Kun laskimoiden toiminta reistailee, veri pääsee virtaamaan takaisin nilkkoihin. Liika paine suonen sisällä aiheuttaa nesteen tihkumisen kudoksiin verisuonissa, ja nilkat turpoavat.

Seisomatyön lisäksi myös ylipaino saa nilkat turpoamaan.

Turvoksissa kerran kuussa

Jokainen nainen tietää, että turvotukseen vaikuttaa myös hormonien vaihtelu kuukautiskierron aikana.

Pari päivää ennen kuukautisia rinnat ja vatsa turpoavat, monella on vaikeuksia myös sormusten ja kenkien kanssa. Silmänalusetkin tuntuvat pullottavan niin, että mieli tekisi pitää aurinkolaseja koko päivän.

Hyvä keino kerran kuukaudessa iskevään turvotukseen, kuten yleensäkin PMS-oireisiin, on reipas liikunta.

Hormonit vaikuttavat myös raskauden aikaiseen turvotukseen. Yleensä odotuksen aikana kertyneet nesteet lähtevät synnytyksen jälkeen itsestään.

Turpean olon syy löytyy toisinaan lääkkeistä. Esimerkiksi kalsiumininestäjät, joita käytetään sydän- ja verisuonitautien hoidossa, saattavat aiheuttaa nilkkaturvotusta.

Liikunta paras lääke

Osmo Saarelma ei innostu nesteenpoistolääkkeiden käytöstä, kun kyseessä on "normaali arkiturvotus". Sellainen hoituu itsekseen.

Hän pohtii hyvin tarkkaan, milloin lääkkeeseen ylipäätään kannattaa turvautua, sillä se tahtoo sotkea elimistön kalium-natriumin tasapainon pitkäksi aikaa.

Jotkut vannovat ananasmehun nimiin, toiset lymfahierontaan. Mehua voi toki kokeilla, ei se ainakaan haitaksi ole, terve ihminen voi testata myös lymfan vaikutuksen. Jos sen sijaan sairastaa esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa, lymfa voi olla jopa vaarallista.

Liikunta tepsii lähes vaivaan kuin vaivaan, niin myös turvotukseen. Turpea tunne hellittää, kun itsensä rehkii hikeen asti.

Neste poistaa nestettä

Osmo Saarelma neuvoo potilaitaan juomaan runsaasti teetä, joka toimii diureetin eli nesteenpoistajan tavoin. Sama vaikutus on myös kahvilla, mutta Saarelma suosii teetä.

Luontaistuotekaupat myyvät puristeita ja teetä, joiden sanotaan poistavan turvotusta. Luonteistuotteita tutkiva lääkäri Anna-Liisa Enkovaara muistuttaa, että ne ovat turvotuksen hoidossa perinteisiä keinoja mutta niiden tehosta ei ole lääketieteellistä näyttöä.

– Esimerkiksi koivunlehti-, peltokorte- ja persiljatuotteet saattavat lisätä virtsan eritystä, mutta sama vaikutus on vaikkapa kahvilla.

Toisaalta niiden käytöstä ei ole raportoitu haittaakaan, mikäli niitä käyttää ohjeiden mukaan. Niitä voi siis halutessaan kokeilla.

Vältä näitä turvottajia

  • suola on pahasta
  • erityisen suolattuja ovat sipsit, monet juustot, oliivit, savukalat, makkarat
  • suolaa on myös joissakin janojuomissa
  • lue tuoteselosteet. Jos esimerkiksi leivässä on suolaa 1,3 prosenttia, se on liikaa. 0,7 prosenttia on paljon parempi
  • alkoholi sotkee nestetasapainon
  • älä ole pitkään samassa asennossa

Konsteja turvotuksen poistoon

  • liiku niin, että verenkierto kiihtyy ja hiki kirpoaa
  • liikuttele ainakin varpaita, nilkkoja ja käsiä, jos joudut istumaan ahtaasti paikallasi
  • käytä matkoilla lentosukkia
  • juo teetä, tavallista tai koivunlehti-, peltokorte-, kultapiisku- tai persiljateetä
  • kokeile ananasmehua
  • lymfahierontaa, jos sinulla ei ole esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa

Lue lisää
Jatkuvasti turvottaa?
Mistä turvotus johtuu?
Onko jalkojen turvotus vaarallista?

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.