Matkasynnytysten määrä on kymmenessä vuodessa tuplaantunut. Janika Ojalan kaksoset syntyivät Turun moottoritiellä, Susanna Hentosen vauva lääkintähelikopteriin. Anniina Rantala ei ehtinyt edes matkalle, vaan vauva syntyi mummolan sohvalle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oli pimeä maaliskuun yö. Somerolainen Janika Ojala istui sängyllä jähmettyneenä. Jotakin märkää ja lämmintä valui sänkyyn. Lapsivedet.

Janika odotti kaksosia, ja raskaus oli vasta viikolla 32+3. Hän ajatteli, miten tavattoman pieniä heidän vauvansa olivat. Mitään ei ollut mietitty valmiiksi. Sairaalakassi oli pakkaamatta, eikä kaksivuotiaan esikoisen hoidosta ollut sovittu.

Janika nousi sängystä. Supistukset tuntuivat kipeinä aaltoina. Vauvat tosiaan syntyisivät nyt. Yllättäen Janika huomasi olevansa oikeastaan rauhallinen. Hän soitti lähimpään synnytyssairaalaan Saloon.

– Emme voi ottaa noin varhaisilla viikoilla olevia kaksosia. Teidän täytyy mennä Turkuun, Salosta vastattiin.

Turun yliopistolliseen keskussairaalaan on Somerolta matkaa 80 kilometriä. Janika herätti miehensä Keijon ja hälytti äitinsä paikalle pitämään huolta perheen esikoisesta. Hän työnsi nopeasti tavaraa sairaalakassiin: puhelimen laturin, neuvolakortin, suihkutarvikkeet.

Keijo soitti hätäkeskukseen. Suunnitelma oli tämä: Somerolta lähtee ambulanssi hakemaan Janikaa ja ajaa hänet Turkuun. Salon moottoritien liittymän kohdalta poimitaan kätilö kyytiin.

Janika uskoi yhä ehtivänsä sairaalaan ennen kuin kaksoset syntyvät.

Janika oli käynyt ultrassa pari päivää aikaisemmin. Mitään merkkejä alkavasta synnytyksestä ei ollut vielä näkynyt. 

Riski synnyttää tien päällä alkaa kasvaa, kun sairaalaan on enemmän kuin 35 kilometriä. Viime vuosina synnytysosastoja on karsittu kovalla kädellä, mikä on lisännyt matkasynnytyksiä. Muualla kuin sairaalassa syntyneiden vauvojen määrä on tuplaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

– Suunta näyttää vahvistuvan myös tulevina vuosina, arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Mika Gissler.

Vuonna 2015 tien päälle syntyi 82 vauvaa. 104 vauvaa tuli maailmaan niin, ettei äiti ehtinyt lähteä edes kotiovesta ulos. Tämä tarkoittaa yhteensä jo kolmea vauvaa tuhatta synnytystä kohden.

Matkasynnytysten määrä lähti nousuun 1990-luvun alussa, kun synnytysosastoja alettiin lakkauttaa. Tahti kiihtyi vuonna 2013, kun sosiaali- ja terveysministeriö asetti synnytysosastoille 1000 synnytyksen vuosittaisen alarajan. Sen alle jäävien sairaaloiden synnytykset tuli siirtää isompiin sairaaloihin. Parin viime vuoden aikana on jouduttu panemaan lappu luukulle Savonlinnan, Porvoon, Pietarsaaren ja Salon synnytysosastoilla.

Seuraavaksi liipaisimella ovat Oulaskankaan, Kajaanin ja Kemissä sijaitsevan Länsi-Pohjan synnytysosastot. Vuoden 1990 jälkeen on lakkautettu 24 synnytysosastoa.

Ambulanssissa oli ahdasta, ja matka tuntui Janikasta loputtoman pitkältä. Salosta kyytiin tullut kätilö tsemppasi: nyt ollaan jo puolimatkassa, jaksa vielä hetki. Mutta Janika ei enää jaksanut. Supistukset olivat sietämättömiä, ja hän tunsi jo tarvetta ponnistaa.

Jostain kaukaa kuului helikopterin roottorin säksättävä ääni. Se lähestyi: lääkintähelikopteri toi lääkäriä auttamaan kaksosten syntymässä. Kukas tuo mies oikein on, Janika ajatteli tokkuraisena, kun lääkäri kumartui hänen ylleen.

– Anna tulla vaan, kätilö antoi viimein luvan.

A-kaksonen Oliver syntyi, kun ambulanssi ohitti Tammisillan ABC:n Paimiossa kello 3.08. Ambulanssi laittoi vilkut päälle. Hälytysajoneuvon perässä ajanut Keijo pelästyi vilkkuja ja soitti ensihoitajille ambulanssiin: Mitä siellä oikein tapahtuu?

– Ensimmäinen syntyi jo, hoitaja vastasi puhelimeen.

B-kaksonen Luukas syntyi Skanssin ostoskeskuksen kohdalla Turussa. Molemmat tulivat helposti, kahdella ponnistuksella. Janika piti vauvoja rinnalla. Kovin olivat isoveljensä näköisiä, hän mietti. Ei mennyt kuin pari minuuttia, kun ambulanssi kääntyi sairaalan pihaan ja pysähtyi. Perillä ollaan, kätilö sanoi hymyillen.

Pojat vietiin keskolaan. Janika vietti päivät heidän kanssaan, ja kolmen viikon jälkeen kaksoset pääsivät kotiin.

– He olivat muutaman päivän pienillä mustelmilla, kun olivat syntyneet niin vauhdilla, Janika muistelee nyt, pian kolme vuotta tapahtumien jälkeen.

Alla olevalla videolla Janika Ojala kertoo, miltä synnytyksen alkaminen tuntui.

Yleensä matkasynnytykset päättyvät kuten Janikan ja Keijon perheessä: onnellisesti.

– Jos synnytys etenee itsestään nopeasti, se ennakoi kyllä sitä, että synnytyksen kulku on helppo ja lopputulos hyvä, sanoo synnytysten ja naistentautien ylilääkäri Marja-Liisa Mäntymaa Kymenlaakson keskussairaalasta.

– Matkalla synnyttämisen riski kasvaa, jos synnytys käynnistyy paljon ennen laskettua aikaa tai synnytys etenee muuten epätavanomaisesti.

Vuosina 2000–2013 matkasynnytyksissä kuoli viisi elävänä syntynyttä lasta, joista kaksi oli täysaikaista. Muissa sairaalan ulkopuolisissa synnytyksissä kuoli 24 lasta, joista 11 oli täysaikaista.

Mäntymaa muistuttaa, että todella harvoin vauva ehtii maailmaan niin, ettei paikalle ehdi ketään ammattilaista. Ensihoitajat on koulutettu vaativiin tilanteisiin, ja he ovat harjoitelleet käytännön toimia synnytyssalissa.

–Tilanne voi tuntua synnyttäjästä kaoottiselta. Kaikki menee kuitenkin yleensä tavallisen kaavan mukaan, Mäntymaa sanoo.

Onnistuneesta matkasynnytyksestä tulee perheeseen jännittävä tarina kerrottavaksi. Niin myös ranualaiselle Susanna Hentoselle, joka on saanut kerrata poikansa Antin syntymää lähes kyllästymiseen asti. Antti on Suomen ainut lääkintähelikopteriin syntynyt vauva.

– Olin leikkaamassa talomme nurmikkoa, kun synnytys käynnistyi pari viikkoa etuajassa, Susanna kertoo.

Susanna tunsi välittömästi tarvetta ponnistaa. Koska kiire oli kova, ja Rovaniemen keskussairaala 130 kilometrin päässä, hätäkeskus päätti lähettää paikalle ambulanssin lisäksi helikopterin. Se taittaisi matkan 25 minuutissa.

Helikopteri laskeutui perheen talon nurmikolle. Susanna pelkäsi lentämistä, mutta nyt häneltä ei kysytty: tokkurainen synnyttäjä nostettiin paareilla helikopteriin.

Kun matkaa oli taitettu vartti, kävi ilmi, ettei vauva aikonut odottaa.

Helikopterin sisällä oli kamalan ahdasta. Kuulosuojaimet lipsahtivat hetkeksi Susannan korvilta, ja roottorien melu iski kovana.

Kun matkaa oli taitettu vartti, kävi ilmi, ettei vauva aikonut odottaa. Hän syntyisi juuri siinä, korkealla puiden latvojen yläpuolella. ”Kahdeksan minuuttia laskeutumiseen”, Susanna kuuli helikopterin kuljettajan kuuluttavan. Samalla hetkellä heidän poikansa tuli maailmaan.

– Mukana ei ollut lääkäriä, mutta minulla oli koko ajan sellainen olo, että ensihoitajat tiesivät, mitä tekivät, Susanna kertoo.

– Kun helikopteri laskeutui sairaalan pihaan, minua lähinnä nauratti: mitä ihmettä juuri tapahtui!

Lapissa matkasynnytykset johtuvat Susannan tapauksen tavoin yleensä siitä, että sairaalaan on pitkä matka ja vauva päättää tulla etukäteen ja nopeasti. Pitkien etäisyyksien alueilla äidit harvoin jäävät odottamaan supistusten alkamista, vaan menevät hyvissä ajoin potilashotelleihin tai sukulaisten luo.

Pisin matka synnyttämään on Utsjoen kunnan pohjoisosissa asuvilla äideillä. Lähin synnytysosasto sijaitsee Lapin keskussairaalassa noin 500 kilometrin ja kuuden tunnin automatkan päässä.

Voisi luulla, että etelässä sairaalaan ehditään helposti, mutta todellisuus on päinvastainen:eniten tien päälle syntyy vauvoja Helsingin seudulla. Toki synnyttäjiäkin on pääkaupunkiseudulla eniten.

Vuosina 2013–2015 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella tuli maailmaan 50 matkavauvaa ja 127 vauvaa syntyi kotiin tai muualle sairaalan ulkopuolelle. Kiirettä pitäneille vauvoille muutamankin kilometrin matka oli liikaa.

– Helsingin seudulla kysymys on yleensä siitä, milloin sairaala näyttää vihreää valoa, että saa tulla, Mika Gissler sanoo.

Se, ettei äiti ehdi pääkaupunkiseudulla sairaalaan, voi olla Gisslerin mukaan merkki ruuhkautuneesta synnytysosastosta. Muita mahdollisia selityksiä ovat epäselvät ohjeet tai väärin tulkittu tilanne.

Tällä hetkellä suunnitellut kotisynnytykset ovat Suomessa harvinaisia, mutta tilanne saattaa muuttua.

– Jos äidillä on tunne, ettei sairaalaan pääse, voi suunnitellusti kotona synnyttäminen tuntua vähemmän stressaavalta ratkaisulta. Kotisynnytyksen kulut perhe kuitenkin maksaa itse, Gissler muistuttaa.

Gisslerin tuntuman mukaan äidit saattavat tulkita, että "turhaan tulemista" pidetään sairaalassa pahana.

– Jos on tukala olo, niin kannattaa lähteä, Gissler rohkaisee.

Hän muistuttaa, että puhelimessa on äärimmäisen vaikea olla varma tilanteesta, eikä kätilöillä ole kristallipalloa, josta ennustaa synnytyksen kulku.

En osaa täältä linjan päästä sanoa. Kyllä sinä sitten itse huomaat, kun pitää tulla, kätilö vakuutti puhelimessa. Synnytysosastolla oli hirveä ruuhka, ja kätilö kuulosti kiireiseltä. Kouvolalainen Anniina Rantala kuunteli ja nyökkäili ohjeille: särkylääkettä ja suihku, ja sitten myöhemmin sairaalaan, jos alkaa tuntua siltä.

Hän oli raskaana viikolla 39+0, mutta uskoi vatsan polttelun olevan vain harjoitussupistuksia. Anniinan esikoinen oli syntynyt viiden päivän käynnistyksen tuloksena, eikä hän voinut uskoa kuopuksenkaan tulevan etuajassa.

Hän oli tullut hetki sitten esikoisensa Peetun kanssa mummolaan kylään. Anniinan äiti lähti Peetun kanssa pihalle. Kello oli jo kolme, ja Anniina ryhtyi valmistamaan myöhäiseksi venähtänyttä lounasta. Syönnin jälkeen hän päätti noudattaa kätilön puhelimessa antamaa ohjetta ja meni suihkuun.

Suihkussa vatsaa alkoi poltella toden teolla. Hän vetäisi kylpytakin päälleen ja kompuroi olohuoneen sohvalle.
 

Syöksysynnytyksestä puhutaan, kun synnytys kestää kokonaisuudessaan alle kaksi tuntia. Sitä, mikä synnytyksen lopulta käynnistää, ei osata varmaksi sanoa. Ylilääkäri Marja-Liisa Mäntymaan mukaan myös synnytyksen kulkua voi vain arvailla.

– Kukaan ei osaa ennustaa, kuinka nopeasti synnytys etenee. Sen tietää tarkalleen vasta synnytyksen jälkeen.

Jotain voi kuitenkin päätellä siitä, onko kyseessä ensimmäinen lapsi vai ei. Mäntymaan mukaan ensimmäinen synnytys on lähes aina kestoltaan pisin. Jos esikoinen on tullut vauhdilla, on syytä uskoa myös seuraavien syntyvän nopeasti. Mikäli taas ensimmäinen synnytys on ollut kestoltaan tavanomainen, on täysin mahdotonta arvioida, millainen seuraavasta tulee.

Synnyttäjä saattaa pohtia, periytyykö nopeasti tai hitaasti synnyttäminen.

– Vaikka oma äiti olisi saanut lapsensa syöksytyylillä, se ei ennusta tyttären synnytyksen kulkua. Synnyttäminen ei ole "sukuvika", Mäntymaa vakuuttaa.

Syöksysynnyttäjä on lähes poikkeuksetta uudelleensynnyttäjä.

Ensimmäinen synnytys muokkaa esimerkiksi kohdunsuun tukikudoksia synnyttämiselle otollisiksi, ja synnytyksen kulku nopeutuu.

Anniina yritti saada puettua vaatteet päälleen, mutta siitä ei tullut mitään.

Nyt me soitetaan ambulanssi, hänen äitinsä vaati kipakasti. Anniina yritti vielä mutista, että sairaalassa oli ruuhkaa ja joku toinen varmasti tarvitsisi ambulanssia häntä kipeämmin. Äiti ei kuunnellut vastalauseita, vaan näppäili jo kännykkäänsä.

Hätäkeskuksen työntekijä lähetti ambulanssin matkaan ja kartoitti sitten rauhassa tilannetta: Kuinka usein supistuksia tulee? Ovatko lapsivedet menneet?

Olohuoneessa tilanne eteni nopeasti. Voi ei, en kai minä nyt sohvalle voi synnyttää, Anniina mietti, mutta tajusi sitten, että hänen täytyy.

– Voiko joku tulla ottamaan vastaan? Tämä lapsi syntyy nyt, Anniina ähkäisi tuskissaan.

Hän koetti panna vastaan ponnistamisen tarpeelle.

Viimein Anniina kuuli oven kolahtavan, ensihoitaja saapui.

– Katsotaanpas. Tosiaan, pää näkyy jo, mies totesi.

Anniina kuuli yllätyksen miehen äänessä. Hänelle ei selvästi ollut hätäkeskuksen ohjeista selvinnyt, kuinka lähellä synnytys jo oli.

Sitten Anniina ponnisti, ja tyttö oli ulkona. Kello oli 16.19. Ponnistusvaiheen kestoksi kirjattiin yksi minuutti. Hoitaja kääri Neelan pyyhkeeseen ja antoi Anniinalle. Anniinan 11-vuotias veli leikkasi vauvan napanuoran. Hetken päästä saapui kätilö, joka auttoi istukan synnyttämisessä ja tutki vauvan ja äidin. Kaikki oli kunnossa.

Jälkeenpäin Anniina mietti, olisiko hänen pitänyt ymmärtää lähteä sairaalaan aikaisemmin. Onneksi hänelle jäi synnytyksestä hyvät muistot:

– Luotin siihen, että kroppani tietää, mitä tehdä. Synnytys oli hyvin luonnollinen, juuri kuten olin toivonutkin.

Juttu on julkaistu alun perin Vauvan numerossa 4/2017.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Kuvat
Päivi Ristell