Mindfulness-buumin myötä ikivanha mielen kehittämisen menetelmä, meditaatio, on lyönyt itsensä läpi myös meillä länsimaissa. Meditaatio mielletään usein rentoutumiskeinoksi, mutta se on olennaisesti muutakin – nimittäin kurinalaisen ajattelun tie.
Itse tutustuin aiheeseen perehtyessäni aikoinani fenomenologiseen filosofiaan. Filosofinen pohdinta johti kokemuksiin, joiden tajusin olevan myös zen-buddhalaisuuden ytimessä. Filosofiassa kyseiset käsitteistä vapaat tietoisuuden tilat olivat edellytys työskentelylle, keino puhdistaa mieltä sinne kertyneestä sanasakasta.
Meditaatioon ryhdyttäessä tähtäimessä voi olla joko henkinen hyvinvointi tai totuus. Käytännössä nämä tavoitteet risteävät. Mietiskely rauhoittaa mielen ja vain levollisesta mielestä voi versota todellisuutta tavoittavia ajatuksia.
Puhtaan tietoisuuden tilat ovat keskeinen osa meditaatiota. Ne luovat maaperää itsenäiselle ajattelulle eli automatisoituneista, ei-tietoisesti omaksutuista uskomuksista irrottautuneelle mietiskelylle.
Meditaation avittamista ajattelutaidoista on etua eri aloilla. Niitä, jotka eivät työkseen tai huvikseen harjoita ajattelua, meditaatio auttaa vähintäänkin itseymmärryksessä.
Itsetuntemuksen saralla mietiskelyä erityisesti tarvitaankin. Psyykeä kuvaavia malleja, tieteellisesti testattuja ja spekulatiivisia, on kertynyt kulttuuriseen tietovarantoomme valtavasti.
Vaikka teorioista on hyötyä, ne voivat olla myös uhka käsityskyvylle. Kaikki kielelliset kuvaukset, jopa pätevät, ovat keinotekoisia rakennelmia – mitä syvemmälle sellaisten innoittamaan analysointiin vajoaa, sitä etäämmäksi itsestään saattaa käydä.
Meditaatio toimii vastavoimana liialliselle käsitteellistämiselle. Se auttaa näkemään, että kaikki koettu on yhdessä hetkessä pientä ja yksinkertaista: muistojen, kuvitelmien, tuntemusten ja lauseiden katkelmia – levollisimpina hetkinä pelkkiä ulkomaailman aistimuksia.
Mietiskelyn avartamassa tietoisuudessa ego, superego, kognitiiviset skeemat ja muut mielen tuotokset asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Ne ovat elämän varrella omaksuttuja ajatusten kimppuja. Niiden hajottua on vapaampi valitsemaan elämäntapansa ja arvonsa.
Meditaatiossa kirkastuu myös, ettei minuus sijaitse pään sisällä, vaan suhteissa ihmisiin ja ilmiöihin. Mitä enemmän kokemuksiaan käsitteistä tuulettaa, sitä paremmin omia taipumuksiaan tunnistaa.
Mindfulnessin herättämä kiinnostus mietiskelyä kohtaan on myönteinen ilmiö. Hieman ongelmallista kuitenkin on, ettei kyseisessä meditaatiosovelluksessa esitetä tavoitteeksi lainkaan mielen tyhjentymistä, vaan pelkkä mielensisältöjen tarkkailu.
Meditaatiotraditioiden tavoitteista poikkeava alemman tason päämäärä aiheuttaa joskus hämmennystä mietiskelyyn tutustuvissa ja, kenties, myös estää etenemästä ajattelun tiellä.
Salliva suhtautuminen omiin ajatuksiin on hyödyllinen taito. Se auttaa elämään nykyhetkessä ja lievittää psyykkisiä oireita. Sitä pidemmälle ei tarvitse mennä. Silti jokaisen mietiskelystä kiinnostuneen on hyvä tietää, että myös ajatuksista vapaisiin olotiloihin voi päästä – ja vasta niissä jutun juju lopullisesti avautuu.
Sanna Aulankoski
