Miksi liikutus nostaa vedet silmiin?

Kurkkua kuristaa ja kyynelkanavia polttelee. Liikutus voi tulla juhlapuhetta kuunnellessa, urheilukatsomossa, elokuvissa tai kun toisella on paha mieli. Ilokin voi saada veden kihoamaan silmiin.

Miksi näin käy, siitä tutkijat eivät ole yksimielisiä.

Kyynelkanavista voi tihkua pisaroita yksinkertaisesti siksi, että tunnekuohu vääntelee kasvolihaksia, mikä puolestaan stimuloi kyynelrauhasia.

– Tämä selittäisi, miksi myös nauraminen, haukottelu ja oksentaminen voivat johtaa kyyneliin, sanoo hollantilainen psykologian emeritusprofessori Ad Vingerhoets. Hän on tutkinut tunteita ja itkemistä yli 20 vuotta.

Kuuluisa luonnontieteilijä Charles Darwin päätyi aikoinaan näkemykseen, ettei liikutuksella sinänsä ole mitään tarkoitusta.

– Darwin oli väärässä, Vingerhoets sanoo.

Hän ja moni muu nykypsykologi uskoo, että tunteen laukaiseman itkun tehtävä on aikuisella ihan sama kuin vauvallakin: se ilmoittaa, että ihminen on juuri sillä hetkellä avuton ja tarvitsee tukea.

Laboratoriokokeiden perusteella kyynelten välittämä viesti myös toimii. Auttamishalu kasvaa, jos ihmisen näkee itkevän. Vingerhoets ryhmineen on testannut tätä muun muassa näyttämällä koehenkilöille valokuvia, joissa samojen ihmisten silmistä valuu kyyneliä tai ne on digitaalisesti poistettu.

Joidenkin tutkijoiden mukaan sama ydintunne, avuttomuus, selittää niin ahdingon, turhautumisen kuin onnenkin kyyneleet, Vingerhoets kertoo. Ylenpalttinen kauneuskin voi liikuttaa, koska ihminen tuntee itsensä sen edessä niin pieneksi ja häkeltyneeksi.

Empaattinen tirauttaa

Joskus liikutukseen riittää, että todistaa jonkun muun tunnemyrskyä. Koska muut ihmiset ovat selviytymisemme kannalta meille elintärkeitä, meille on kehittynyt kyky tunnistaa ja jakaa toistemme tunteita. Reagoimme niihin kuin omiimme. Suomen kielen sana ”myötätunto” kuvaa reaktiota siis kirjaimellisesti.

–Voimakkaan empaattiset ihmiset itkevät muita herkemmin, samoin kuin ne, jotka ovat muita neuroottisempia.

Neuroottisuus on persoonallisuuden piirre, joka herkistää kielteisille tunteille, kuten ahdistukselle.

Myös ikääntyminen voi vaikuttaa. Vingerhoetsin mukaan tiedot eivät ole kattavia, mutta näyttää siltä, että naisten liikuttuminen voi iän karttuessa lisääntyä, vähentyä tai pysyä ennallaan. Miehet sen sijaan itkevät helpommin.

–Testosteronin väheneminen vaikuttanee asiaan, Vingerhoets arvelee.

Hormonien osuutta itkemiseen on kuitenkin tutkittu hyvin vähän, eikä esimerkiksi naissukuhormonien oletettua vaikutusta ole kyetty vahvistamaan.

Miksi häpeilemme itkua?

”Meni roska silmään”, moni väittää, kun liikutus nostaa vedet silmiin. Miksi sitä pitää peitellä?

Kasvatus ja kulttuuri muokkaavat sitä, kuinka helposti itkemme – tai saavat häpeilemään tai peittelemään sitä.

Monissa yhteisöissä arvostetaan kivikasvoista tunteidenhallintaa. Kyyneleet niellään, jottei leimautuduttaisi heikoksi. Toinen yleinen pelko on, että liikuttuminen romuttaa ammatillista uskottavuutta. Pelko ei ole tuulesta temmattu, sillä vaikka itkevään ihmiseen suhtaudutaan tavanomaista empaattisemmin, arviot tämän pätevyydestä ja pystyvyydestä tapaavat heiketä.

Asiantuntijana kliinisen psykologian emeritusprofessori Ad Vingerhoets Tilburgin yliopistosta Hollannista.

Juttu on julkaistu Hyvä terveys -lehden numerossa 8/25. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.